Kokemuksia rescue-koirista?

Minulla on erittäin hyviä kokemuksia rescue-koirista. Emme asu Suomessa, mutta me otimme rescue-koiran entisen koiramme kuoltua. Se oli kaikin puolin niin hyvä kokemus, että aloin itse järjestön vapaaehtoiseksi.

Kyseessä on pieni, paikallinen järjestö, joka pelastaa hylättyjä koiria ja kissoja ja adoptoi ne uusiin koteihin paikallisesti, ja se toimii todellakin eläinten parhaaksi.

Nyt meillä on itsellämme kolme omaa rescue-koiraa ja toimimme väliaikaisesti sijaiskotina uutta kotia etsiville koirille ja kissoille, niin että meillä on yleensä aina yksi koira tai kissa tai pentue omien lisäksi.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että ongelmatapauksia on todellakin paljon vähemmän kuin mitä näissä kommenteissa annetaan ymmärtää eikä se järjestö, jossa olen vapaaehtoisena koskaan anna koiraa tai kissaa eteenpäin hoitamatta mahdollisia sairauksia tai ongelmakäyttäytymistä mahdollisimman pitkälle ja hakijoille kerrotaan jokaisesta eläimestä sen todellinen terveydentila, tausta (se mitä tiedetään) ja mahdolliset käytösongelmat.

Rescue-eläintä harkitsevalle sanoisin kuitenkin, että kannattaa ensin ottaa selvää järjestöstä. Niitäkin on varmaan kaikenlaisia. Jos järjestö ei esimerkiksi vastaa kysymyksiin selkeästi tai adoptiovaiheessa alkaa ilmaantua maksuja tai ehtoja, joista ei aiemmin ollut puhetta, kannattaa ehkä etsiä toinen järjestö. Paikanpäällä kannattaa tutustua useisiin eri eläimiin ja kysellä niistä mahdollisimman paljon. Kannattaa myös selvittää etukäteen maahantuontiin liittyvät asiat, sillä eläintä ei noin vain tuoda ulkomailta ilman asianmukaisia papereita. Mutta muuten suosittelen kyllä koiraa harkitsevalle tutkimaan olisiko rescue-koira hyvä vaihtoehto itselle.

Ehdottomasti ei kannata ottaa rescue koiraa noin pienten lasten kanssa!

Me tehtiin se virhe; ihan hyvakuntoinen ja todella kiltinoloinen vanhempi sekarotuinen tytto. Kavi meille kerran tutustumassa ja kavin hoitopaikassa sen kanssa hengailemassa pari kertaa eli ihan sikaa sakissa emme ottaneet koska meilla on myos lapsia. Kennelista vakuuteltiin sen olevan rauhallinen ja meidan lapsetkin osaavat olla asiallisesti elainten kanssa.

Koira tuli ja oli kotosalla rauhallinen. Vein koiraa lenkille kun se taysin yllattaen meinasi kayda vastaantulevaa miesta kateen kiinni. Paasimme kotiin ja ajattelin sen olleen yksittaistapaus. Kunnes lapsen kaveri tuli meille ja lapset olivat puutarhassa leikkimassa. Koira oli pihalla kanssa eika nayttanyt mitaan arsyyntymisen merkkeja kunnes mina saavuin ulos ja lapsen kaveri tuli juosten minua kohti nayttaakseen loytamaansa etanaa. Koira naytti hampaat, arjaisi ja hyppasi kohti lasta. Onneksi sain pannasta kiinni ja mitaan ei sattunut.

Ilmeisesti koira paatti etta olen sen vartijoinnin ja suojelun kohde ja kaikki lahestyvat ihmiset ovat mahdollisesti vaaraksi minulle. Eihan siina auttanut muu kun palauttaa koira kenneliin. En ollut valmis uhraamaan lasten lapsuutta koska meilla on ongelmakoira jonka kaytoksesta ei ole varmuutta. En olisi ikina uskaltanut ottaa lapsia kylaan ja pelkasin jos joskun ote herpaantuu ja se kay jonkun kimppuun kadulla jonka kokee uhkaksi. Tai mita jos se joku yo saa raivarit omia lapsiamme kohtaan....

Olen kokenut koirankasittelija mutta taman kokemuksen jalkeen en usko etta tuntematon rescue koira sopii lapsiperheeseen. Myos lapsilla oikeus turvalliseen lapsuuteen pelkaamatta etta koiralla naksahtaa tai kotiin ei voi tuoda kavereita koiran pelossa.

Otimme sitten ihan pennusta 8vk pienen sekarotuisen hylkion joka muutti emonsa huomasta meille ja kaikki on sujunut todella hyvin. Koira on nyt 2v.

Yli 4kk vanhaa, tuntematonta rescue koiraa en mitenkaan voi suositella lapsiperheeseen vaikka joillain onkin mennyt hommat ihan hyvin.

Tuttuni kertoi, että hänen äidillään on pelastuskoira. 

Ajattelin tietysti erinäisissä, haastavissa hengenpelastustilanteissa toimivaa koiraa. 

Lopun varmasti itse arvaatte :D

Minulla on ollut kaksi rescuekoiraa enkä ikinä enää muunlaista ottaisikaan. En hyväksy koirien jalostamista enkä ymmärrä sitä, että maailmaan teetetään tarkoituksella koiranpentuja vaikka meillä on lukemattomia kodittomia koiria.

Lapsiperheeseen mielestäni ei kuulu minkäänlainen koira, mutta jos koiran otatte niin muistakaa, että sitoudutte siihen jopa 15 vuodeksi, jos otatte pennun. Pystytkö varmasti suunnittelemaan elämää eteenpäin niin pitkälle? Onko varmaa, ettei kenelläkään perheenjäsenistä ole allergiaa?

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti ei kannata ottaa rescue koiraa noin pienten lasten kanssa!

Me tehtiin se virhe; ihan hyvakuntoinen ja todella kiltinoloinen vanhempi sekarotuinen tytto. Kavi meille kerran tutustumassa ja kavin hoitopaikassa sen kanssa hengailemassa pari kertaa eli ihan sikaa sakissa emme ottaneet koska meilla on myos lapsia. Kennelista vakuuteltiin sen olevan rauhallinen ja meidan lapsetkin osaavat olla asiallisesti elainten kanssa.

Koira tuli ja oli kotosalla rauhallinen. Vein koiraa lenkille kun se taysin yllattaen meinasi kayda vastaantulevaa miesta kateen kiinni. Paasimme kotiin ja ajattelin sen olleen yksittaistapaus. Kunnes lapsen kaveri tuli meille ja lapset olivat puutarhassa leikkimassa. Koira oli pihalla kanssa eika nayttanyt mitaan arsyyntymisen merkkeja kunnes mina saavuin ulos ja lapsen kaveri tuli juosten minua kohti nayttaakseen loytamaansa etanaa. Koira naytti hampaat, arjaisi ja hyppasi kohti lasta. Onneksi sain pannasta kiinni ja mitaan ei sattunut.

Ilmeisesti koira paatti etta olen sen vartijoinnin ja suojelun kohde ja kaikki lahestyvat ihmiset ovat mahdollisesti vaaraksi minulle. Eihan siina auttanut muu kun palauttaa koira kenneliin. En ollut valmis uhraamaan lasten lapsuutta koska meilla on ongelmakoira jonka kaytoksesta ei ole varmuutta. En olisi ikina uskaltanut ottaa lapsia kylaan ja pelkasin jos joskun ote herpaantuu ja se kay jonkun kimppuun kadulla jonka kokee uhkaksi. Tai mita jos se joku yo saa raivarit omia lapsiamme kohtaan....

Olen kokenut koirankasittelija mutta taman kokemuksen jalkeen en usko etta tuntematon rescue koira sopii lapsiperheeseen. Myos lapsilla oikeus turvalliseen lapsuuteen pelkaamatta etta koiralla naksahtaa tai kotiin ei voi tuoda kavereita koiran pelossa.

Otimme sitten ihan pennusta 8vk pienen sekarotuisen hylkion joka muutti emonsa huomasta meille ja kaikki on sujunut todella hyvin. Koira on nyt 2v.

Yli 4kk vanhaa, tuntematonta rescue koiraa en mitenkaan voi suositella lapsiperheeseen vaikka joillain onkin mennyt hommat ihan hyvin.

Huh kun nousee savu korvista tuollaista paskaa lukiessa. Vaivauduit sitten oikein opettamaan koiran pois tuosta käytösmallista ennen kuin palautit takaisin?

Moniko lapsista on jo palautettu takaisin synnytyslaitokseen?

Meillä oli ihan samaa agressiivista käytöstä rescuekoiran kanssa, jolloin lapsille tehtiin selväksi, että koiran lähellä rauhalliset liikkeet. Opetettiin myös ymmärtämään sitä koiraa ja mitä se on kokenut.

Näin vuosien jälkeen se palkitsee ja koirasta näkee kiitollisuuden ettei heti luovutettu. Lasten paras ystävä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kokemus, tuotiin Malagasta pieni sekarotuinen narttu. Koirat tulevat rokotettuina, madotettuina ja eläinlääkärin tarkastamina, älä usko noita aiempia hörhöilyjä. Hesy on tunnetusti rescue-vihamielinen, koska raha kiinnostaa heitä kovasti :/

Sinisilmäisyyttä, sinisilmäisyyttä. Rescuebisneksessä en menisi luottamaan mihinkään eläinlääkärin tarkastuksiin. Niitä todistuksia on helppo ostaa tai väärentää. Myöskään madotuksista ei voi olla varma. Miksi pitää tuoda ulkomailta sekarotuinen löytökoira? En voi ymmärtää mikä sen eläimen funktio oikein on? Miten näkee koiramaailman sellainen ihminen, joka haluaa tuoda täysin tuntemattoman eläimen täysin tuntemattomalla taustalla ulkomailta. Mitä sillä eläimellä oikein tekee?

Minulle tärkeää on koiran käyttöominaisuudet, mutta myös se, että se osaa olla myös kotikoira. Haluan tietää koiran suvussa esiintyvät sairaudet, esivanhempien luonteet, käyttöominaisuudet. Kun alan suunnitella koiran ostoa, käytän siihen aikaa tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia, jopa vuosia. Selaan sukutauluja ja terveystuloksia, tutustun kasvattajiin, käyn paikanpäällä kokeissa ja jalostustarkastuksissa näkemässä ja kyselemässä.

Jep. Tosiaan toimme koiran itse, sinisillä silmlläni katselin, kuinka homma toimi siinä löytökoirakodissa, jonne oma koiramme oli julkisen rankkurin tarhasta pelastettu. Samasta paikasta lentää Suomeen jatkuvasti koiria, meidänkin mukana tuli pari.

Ei kai se tapaamani eläinlääkärikään ollut aito, tyhmä sinisilmä kun olen. Herää nyt. Koirien maahantuonti on hyvin valvottua puuhaa, paperit on oltava kunnossa! Voithan joutua kusetuksen kohteeksi kotimaisessa rotukoirabisneksessäkin.

Koira tuli lemmikiksi, kun kysyit. Ihana lemmikki onkin. Ja kyllä, halusimme auttaa häntä. Naiiveja kun olemme.

Naapurissa on kolmijalkainen rescue-tapaus. 

On tosi pirteä, kiva koira. Mutta, jos haluaa kokonaisvaltaista kokemusta, niin varmaan on jokin sivusto, jossa jaetaan tuntemuksia. 

Sika (koira) säkissähän sieltä tulee. Vähän vierastan myös tätä "pelastamista". Koiran elämä voi kuitenkin olla kulkukoirana paljon parempaa kuin jonkun hyvää tarkoittavan yksiössä elävän vanhanpiian talutettavana kaksi kertaa päivässä korttelin ympäri. 

Ei koiran elämän pituudella oli mitään merkitystä. Eihän koira muistele menneistyyttään ja katkeroidu, ei suunnittele tulevaisuuttaan. Koiralla vain on nykyhetki ja mikä on hyvä nykyhetki?.. niin nämä täysin vieraat ihmiset jostain kylmästä Suomesta määrittelevät sen. 

En tue toimintaa!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kaksi rescuekoiraa enkä ikinä enää muunlaista ottaisikaan. En hyväksy koirien jalostamista enkä ymmärrä sitä, että maailmaan teetetään tarkoituksella koiranpentuja vaikka meillä on lukemattomia kodittomia koiria.

Lapsiperheeseen mielestäni ei kuulu minkäänlainen koira, mutta jos koiran otatte niin muistakaa, että sitoudutte siihen jopa 15 vuodeksi, jos otatte pennun. Pystytkö varmasti suunnittelemaan elämää eteenpäin niin pitkälle? Onko varmaa, ettei kenelläkään perheenjäsenistä ole allergiaa?

Miksi ihmeessä lapsiperheeseen ei kuulu minkäänlainen koira? 

Vähän perusteluja nyt kaipaisin? Lapsiperheessä usein on fasiliteetit kunnossa myös koiralle. 

Menoa, meninkiä ja seuraa. 

Jos minun koirastani pitäisi luopua, niin todellakin mieluummin asialliseen lapsiperheeseen kuin yksin elävälle. 

En suositttele rescuekoiraa enkä myöskään mitä hyvänsä rotukoiraa. Rescue-koirassa on suuri tautiriski, ja sellaisen ottajan täytyy ymmärtää, että esimerkiksi sydänmadon selvittäminen on kallista ja sydänmatoa ei hävitä yleensä yksi loishäätö vaan sydänmadon hävitys on usean kuukauden mittainen prosessi. Myös muut sisäloiset on hyvin vaikeasti todettavia, ja kuurit aiheuttavat loistautiselle koiralle oksentelua tai matoja ulosteessa, mutteivät hävitä esim. koteloituneita toukkamuotoja. Osa sisäloisista on vaarallisia ihmiselle, erityisesti lapsille, jos he saavat tartunnan koirasta. Rescue-koirat ovat yleensä itsekseen lisääntyneitä tai pentutehtailtuja hylättyjä koiria. Rescue-koirilta ei tutkita niiden terveyttä missään vaiheessa, kun pentuja tehtaillaan, ja koirilla voi olla esimerkiksi lonkkavikaa, joka aiheuttaa koiralle kroonista kipua. Lisäksi tulee varautua siihen, että rescue-koiran terveydestä voi aiheutua suuremmat kustannukset, kun ei ole kasvattajaa vastaamassa koiran terveydestä. Rescue-koiran luonteesta ja käytöksestä et pysty tietämään mitään. Käytöshäiriöisimmät koirat lopetetaan yleensä jo tarhoilla tuontimaissa, mutta lapsiperheessä olisi hyvä tietää koiran olosuhteista ja käytöksestä/emän ja isän roduista enemmän. Rescue-koirien tuonti vaikuttaa aina lähtömaissa, ja heikentää koirien olosuhteiden parantamista lähtömaissa. Rescue-koiraa ei tulisi koskaan hankkia siitä syystä, että rescue-koira on halpa.

Tärkeintä on miettiä ennen koiran hankintaa, että miksi haluat koiran? Minkä luonteisen, minkä kokoisen ja näköisen koiran haluat? Mitä haluat koiran kanssa tehdä ja harrastaa? Onko koiran hoito myös lapsien vastuulla?

Onhan Suomessakin "kasvattajia". Mulkosilmäisiä, lonkkavikaisia "rotukoiria" €€-kuvat silmissä... Mutta ei siitä sen enempää.

Itse hankin Espanjasta rescuekoiran 5 vuotta sitten, parisuhteeseen, kummankin ensimmäinen koira. Katselin koto-Suomen kotia etsiviä. Paljon  jotain metsästyskoira-sakemanni-mixejä, ei kiitos. Sitten läksin katselemaan  lähimaita. Venäjä, Viro, Romania jne jne. Ei löytynyt mieluisia. Espanjasta tuovien järjestöjen sivuilta sitten löytyi jo sopivampia. Itse etsin kerrostaloon, pientä,  riistavietitöntä seurakoiraa. Ja semmoinen löytyikin maltillisen odottelun jälkeen. Monirotuinen, pieni karvakasa. Arkahan tuo on, mutta hammaskiveä lukuunottamatta terve, iloinen ja alusta asti sisäsiisti. Leikattu, rokotettu, madotettu. Pelkää kärpäsiä, ukkosta, raketteja, liian lähellä ajavia autoja. Lapsia tavannut valvotuissa tilanteissa. 

Järjestön kanssa asioidessa varmasti löytyy semmoinen koira, joka sopii lapsiperheeseenkin. Kaikille malttia ja järkeä mukaan. Tarhakuvauksissa koira on yhdenlainen, kotiloissa voi olla hyvinkin erilainen. Rescuet tulevat huonoista oloista, mutta hyvin erilaisista oloista. Meidän 6, tai no silloin juuri ja juuri 4-kiloista koiraa oli pidetty huonoilla oloissa, potkittu. Koira ei osannut leikkiä. Minuun koira leimaantui liikaakin. Mutta tuossa se nukkuu onnellisen oloisena. 

Just näin!Ne,jotka valittavat,niin ei koira ainakaan parempaan paikkaan päässyt.Olisivat antaa sitten olla omillaan,mutta kun halvalla sai ja lasten täytyi saada lemmikki,niin täytyi tuoda Suomeen, jossa joutuvat taas rääkättäväksi,kun oma tieto ja taito ei riitä.Eikö nää mulkut tajuu sitä(ÄO <20)varmaan niillä.Kokisivat saman kohtalon!

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa on kolmijalkainen rescue-tapaus. 

On tosi pirteä, kiva koira. Mutta, jos haluaa kokonaisvaltaista kokemusta, niin varmaan on jokin sivusto, jossa jaetaan tuntemuksia. 

Sika (koira) säkissähän sieltä tulee. Vähän vierastan myös tätä "pelastamista". Koiran elämä voi kuitenkin olla kulkukoirana paljon parempaa kuin jonkun hyvää tarkoittavan yksiössä elävän vanhanpiian talutettavana kaksi kertaa päivässä korttelin ympäri. 

Ei koiran elämän pituudella oli mitään merkitystä. Eihän koira muistele menneistyyttään ja katkeroidu, ei suunnittele tulevaisuuttaan. Koiralla vain on nykyhetki ja mikä on hyvä nykyhetki?.. niin nämä täysin vieraat ihmiset jostain kylmästä Suomesta määrittelevät sen. 

En tue toimintaa!

What do you want to do ?

New mailCopy

Hylättyjä eläimiä saa Suomestakin.

On kokemuksia -teidän tilanteessa voisi olla  hyvä ratkaisu ottaa rescue, joka on ehtinyt olla hetken kotihoidossa jo totuttelemassa kotikoiran elämään, oleellista myös että olisi totutellut perheessä jossa lapsia jotta on tiedossa miten tulee toimeen lasten kanssa. Ylipäätään kotiutuminen on usein pidempi ja vaativampi prosessi (toki myös poikkeuksia), mutta siihen kun panostaa saa maailman uskollisimman perheenjäsenen koirasta :) Ihanaa jos tekin annatte kodin tarvitsevalle, tervetuloa joukkoon :)

Vierailija kirjoitti:

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta tunnen ihmisen, joka käy niitä hakemassa Romaniasta. Hän ei suosittele rescuekoiraa perheen ensimmäiseksi koiraksi, ja pienten lasten kotiinkin vain varauksella.

Tämä. Eka koira pennusta asti oma. Tämän kokemuksen jälkeen nyt seuraava on rescue. Onneksi en ottanut ensimmäiseksi koiraksi rescueta, en olisi osannut nähdä koiran tarpeita enkä ongelmia suhteessa ns. normaalitilanteeseen.

Koirakokemusta olisi syytä olla aika paljon, jos aikuista koiraa harkitsee lapsiperheeseen. Minulla on ollut sekä suomalaisia että ulkomaalaisia isokokoisia löytökoiria ja pienet lapset jotka ovat jo aikuisia. Kaikki meni hienosti mutta minulla oli varsin paljon koirista kokemusta ennestään ennen ensimmäistä löytökoiraa. Nykyinen koira on venäjältä. Kaikki löytökoirat ovat olleet terveitä, sairain oli kennelkasvatti Suomesta.

Onko rescue koirilla Suomessa minkäänlaista seurantaa, naapurilla on Romaniasta tuotu koira. Viime vuonna saapunut Suomeen, miten näitä koiria annetaan seka käyttäjille ja jonkun ensimmäiseksi koiraksi. Halooo

Olisi tällä yksilöllä ollut parempi Romaniassa tarhalla kuin täällä. Nyt hän pääsee ulos kun naapurilla on vähän selvempi hetki. Sinne se kerää eläimiä, marsuja, kaneja ja nyt tämä koira parka. Akvaario tulee seuraavaksi.

Minua puri tänään tällainen rescuekoira. En provosoinut tilannetta mitenkään, ihan ohikulkutilanteessa tapahtui. Muutenkin ulkoillessani näen, miten koiraongelma on Suomessa räjähtänyt käsiin: räyhääviä, omistajaansa remmissä rempoilevia, selkeästi aggressiivisia räksyrakkeja tuntuu tulevan joka nurkalla vastaan. Koiraneritteitä on joka penkka kirjavanaan ja asunnoissa haukkuu joku koira yksinään.

Tunnen suurta vastenmielisyyttä rescueyhdistyksiä kohtaan: nämä eläimet pitäisi mieluummin lopettaa kuin tuoda jonkun idiootin egoboosteriksi tänne asumaan kerrostalokoppiin ja puremaan ja ryhäämään. Ylipäätään pitäisi säätää kunnon koiravero.

Kodinvaihtajia löytyy myös Suomesta, moni luopuu ajanpuutteen vuoksi.

Meidän lapset on jo aikuisia, mutta meillä on ollut nyt 3 kk aivan ihana rescuekoira. Todella kiltti ja helppo. Rakastaa kaikkia, niin ihmisiä kuin muita koiriakin.

Toki voisi olla toisinkin, mutta niinpä se on aina arpapeliä, vaikka ottaisit rotupennun kasvattajaltakin.

Rescuejärjestöissä on eroja. Itse en tuntenut luottamusta erääseen, joka markkinoi kaikkia koiria tyyliin ihana suloisuuspakkaus pusipusi. Koiran esittelyssä on oleellista tietää paljon muita asioita kuin söpöys.

Valitsin Liettuasta koiria Suomeen tuovan järjestön nimeltä Pet Rescue Finland. Todella vastuullista ja viimeisen päälle hyvää toimintaa.