Lue keskustelun säännöt.
En kestä syömisen ääniä
28.06.2016 |
En vain kestä niitä ääniä. Tänäänkin söivät pannukakkua hillolla ja slurps-slurp päälle ryystettiin kahvia ryyys-ryys kuuluu ja viimeisenä niittinä joku mässytti banaania niin että kuuluu se lits-lits ääni. Oli pakko kipaista ulos rauhoittumaan hetkeksi etten heittäisi koko porukkaa pihalle suutuspäissäni. Onko muilla vastaavaa ongelmaa?
Kommentit (11)
Itse en voi sietää suu auki syöviä maiskuttajia.
SAATANA!!!!!!!!!!!!
Onneksi lapset uskovat ensimmäistä kaunista huomautusta ja syövät nätisti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kanssa kestä! Välillä pakko mennä toiseen huoneeseen kun en kestä puolisonkaan syömisääniä. Pahinta on, jos bussissa joku maiskuttaa purkkaa / karkkia kovaan ääneen korvan juuressa, YÖK. En kyllä silti ikinä nalkuta toisille, vaan poistun itse huoneesta jos käy ylivoimaiseksi. Tälle ominaisuudelle oli joku virallinen nimikin..?
Mulla sama myös, ollut jostain kymmenvuotiaasta muistaakseni. Etenkin purkan mässyttämistä en kestä yhtään. Muuten pystyn nykyään syömään porukassa vaikken siitä tosiaan nautikkaan, mutta suu auki syöminen saa vieläkin sisäiset raivarit aikaan. Mulla on todella tarkka ja herkkä kuulo, varmaan johtuu osakseen siitä. Jotenkin tuntuu tällainen vaiva tosi turhalta ja typerältä varsinkin kun se hankaloittaa omaa elämää, mutta minkäs teet.
Yhdyn jokaiseen aloitukseen... Aina ollut näin, eikä näytä helpottavan vanhemmitenkaan! Junassa istuessa tekisi mieli kuristaa purkan mässyttäjät (ne jotka jauhavat ja jauhavat ja jauhavat...) Per..le!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi että, meillä on töissä yksi joka maiskuttaa aivan intohimolla. Lähdin tänään ruokatauolta aikaisemmin pois ja heitin puolet ruastani pois kun alkoi oksettaa se maiskutus, yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kestätkö omaa paskallakäyntiäsi, tai nenänniistämistäsi. Ellet,niin olet kyllä aika kestämätön olento tähän äänimaailmaan.Valitettavasti muutakaan ei ole tarjolla.
Oho, en tiennyt että tälle on joku oikea nimityskin. Itselle ei ole ikinä tullut mieleen mennä vaikka lääkäriin tästä kun on tuntunut niin typerältä... - 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelen teitä ylihienotunteisia, jotka ette voi kotona sanoa ukollenne, jos hän syö sivistymättömästi. Niin kauan kuin isä mässyttää, niin kauan ette saa lapsillekaan rotia. Se että lähtee välillä pihalle tai toiseen huoneeseen, ei välttämättä viesti joillekin mitään. Pitää olla uskallusta sanoa suoraan. Työpaikalla on vähän toinen tilanne.
Hei, nytpä tiedän! Kutsukaa rouva Sininen pitämään työpaikalle käytöskoulua ja vihjatkaa jo etukäteen, että varsinkin ruokapöytäkäyttäytyminen olisi käsiteltävä perusteellisesti. Tiedän että hän on käynyt ainakin kouluissa ja armeijassa pitämässä tällaisia luentoja. Miksei sitten työpaikalla.
Kotona asiasta sentään voi huomauttaa jos tarve vaatii, mutta töissä ne mässytysäänet varsinkin 60+ tyypeillä, joilla puolet ateriasta vielä tippuu rinnuksille. Aaarrrggh!!!