Lue keskustelun säännöt.
Näistä kakkos- ja kolmospäivien kännääjien puolisoista
26.06.2016 |
Vähän ihmettelen miksi viettävät juhannusta, vappua, uuttavuotta ja mitä näitä kosteita "juhlia" onkaan. Mun mies saa rauhassa juoda halutessaan itsensä vaikka hengiltä, mä en sitä seuraa enkä vahdi. Vähäiset ystävät ja sukulaiset tietävät tämän juomisen eivätkä enää ihmettele, ero on ollut ilmassa jo kauan. Miksi te katsotte humalaisia, sammuvia, oksentelevia miehiänne? Mä en lähtis mistään hinnasta yhteisiin "juhliin", joiden ohjelma ja lopputulos ovat selvillä jo ennakkoon. Ehkä olen jo oppinut läksyni enkä siten hakkaa päätäni seinään! Tsemppiä kaikille juoppojen uhreille.
Kommentit (10)
Juo hiljaa ja kiltisti, ei oksentele eikä örvellä. Tympeäähän se on monesti ollut, mutta parisuhteessa on kyse niin monesta muustakin suuremmasta asiasta.
Kestän tuon ihan kuten hänkin on kestänyt vuosien psyykkiset ongelmani. Ne on
kylläkin nyt hoidettu pois.
Miksi ap siis itse on liitossaan ja vain pitelee eroa "ilmassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä ei ole lupa juoda meidän yhteisessä kodissa mitään, ei edes yhtä olutta. En soittele miehen perään, mutta kyllä sitä jossain vaiheessa miettii, liekö tuo hengissä. Mies juo mökillä, joten onneksi hän ei ole muiden haitoilla. Mies on yrittänyt ja yrittää päästä alkoholista eroon, mutta on se niin vahva pirulainen, että ei ole onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Juo hiljaa ja kiltisti, ei oksentele eikä örvellä. Tympeäähän se on monesti ollut, mutta parisuhteessa on kyse niin monesta muustakin suuremmasta asiasta.
Kestän tuon ihan kuten hänkin on kestänyt vuosien psyykkiset ongelmani. Ne on
kylläkin nyt hoidettu pois.Miksi ap siis itse on liitossaan ja vain pitelee eroa "ilmassa".
Ehkä niistä "monesta muusta suuremmasta asiasta" johtuen vielä "liitossa" mutta en siis katso vierestä enkä anna lastenkaan katsoa sitä "juhlaa". ap
Kumpa sammuisikin eikä häiritse mua. Onneksi ei oksentele. Joskus miehelle jää ryyppy päälle lomalla. Emme asu yhdessä. Meillä ei ole yhteistä lasta.
Juopon uhri?
Alkoholisti on sairas. Alkoholistin puoliso ei ole uhri vaan tehnyt itsestään marttyyrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juo hiljaa ja kiltisti, ei oksentele eikä örvellä. Tympeäähän se on monesti ollut, mutta parisuhteessa on kyse niin monesta muustakin suuremmasta asiasta.
Kestän tuon ihan kuten hänkin on kestänyt vuosien psyykkiset ongelmani. Ne on
kylläkin nyt hoidettu pois.Miksi ap siis itse on liitossaan ja vain pitelee eroa "ilmassa".
Ehkä niistä "monesta muusta suuremmasta asiasta" johtuen vielä "liitossa" mutta en siis katso vierestä enkä anna lastenkaan katsoa sitä "juhlaa". ap
Aivan, jokainen tekee nämä ratkaisut itse ja tilanteen mukaan. Olen päättänyt elää liitossa, jota aika ajoin hallitsee tuo juominen. Siedän sen kuin menkkakivun. Paska juttu, mutta menee ohi joka kerta.
Olen myös 20 vuotta sitten eronnut liitosta, jota hallitsi juominen. Siihen alkoi liittyä sairaalloista mustasukkaisuutta, katoamisia päiväkausiksi sekä.väkivaltaisuutta. Oli vietävä turvaan itsensä ja lapset, vaikka miehen sisintä persoonaa rakastinkin. Hän joi itsensä lopulta hengiltä.
Ei ole (vielä) tapahtunut mitään ördäämistä, ei oksentelua tai tapaturmia, mutta mies on superärsyttävä tietyssä humalapisteessä (alkaa soittaa mukahauskaa kotimaista gangstarappia, joka toinen suusta pääsevä sana on vittu tai saatana, ei mitenkään aggressiivisesti vaan kaikki on niin VITUN siistiä ja SAATANAN kovaa ja tulee ihme avautumisia joita ei selvin päin saa sanottua, kasvoille tulee ihme ilmeitä ja kaikenkaikkiaan siitä ihmisestä tulee ihan hurjan ärsyttävä). Nytkin täytyi kolmena päivänä ottaa, eilen vielä lapsikin oli kotona ja silti olikin yht'äkkiä sipaissut kymmenen olutta ja lapsen mentyä nukkumaan lähti vielä terassille jatkamaan. Ensi viikonloppuna on menossa kaksipäiväisille polttareille... Ärsyttää, ihan helvestisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme amatöörejä kun oksentelevat ja sammuvat. Kolme päivää otin ja nyt parantelen krapulaa. Kertaakaan en oksentanut enkä sammunut. Panettaa kuin kiimaista elukkaa. Katsotaan miten saisi siihen helpotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juo hiljaa ja kiltisti, ei oksentele eikä örvellä. Tympeäähän se on monesti ollut, mutta parisuhteessa on kyse niin monesta muustakin suuremmasta asiasta.
Kestän tuon ihan kuten hänkin on kestänyt vuosien psyykkiset ongelmani. Ne on
kylläkin nyt hoidettu pois.Miksi ap siis itse on liitossaan ja vain pitelee eroa "ilmassa".
Ehkä niistä "monesta muusta suuremmasta asiasta" johtuen vielä "liitossa" mutta en siis katso vierestä enkä anna lastenkaan katsoa sitä "juhlaa". ap
Aivan, jokainen tekee nämä ratkaisut itse ja tilanteen mukaan. Olen päättänyt elää liitossa, jota aika ajoin hallitsee tuo juominen. Siedän sen kuin menkkakivun. Paska juttu, mutta menee ohi joka kerta.
Olen myös 20 vuotta sitten eronnut liitosta, jota hallitsi juominen. Siihen alkoi liittyä sairaalloista mustasukkaisuutta, katoamisia päiväkausiksi sekä.väkivaltaisuutta. Oli vietävä turvaan itsensä ja lapset, vaikka miehen sisintä persoonaa rakastinkin. Hän joi itsensä lopulta hengiltä.
Siedät eli mahdollistat ja sen vuoksi muutkin joutuvat sietämään. Naapurissa on yksi moninkertainen rattijuoppo, ei käy töissä kun ei juomiseltaan edes sitä pysty.Eukkonsa ei juo,mutta jaksaa rääkyä joille kita punaisena niin että naapuruston taikaa.Ilman tätä mahdollistajaa tämä rattijuoppo ei pystyisi alueella asumaan,eikä olisi autoa jolla kännissä ajelisi.Vähintä mitä eukko voisi tehdä on pitää edes turpansa kiinni,ettei naapureiden tarvitse vielä sitä rääkymistä kestää.Itse on osansa valinnut,joten turpa tukkoon ja nauttisi "ihanasta" miehestään jota haluaa niin kovasti elättää
Sama täällä.