Kissan kuolema
Miksi aina vähätellään lemmikkieläimen kuolemaa? En ole saanut lapsia, mutta kissa minulla oli 18 vuotta ja minulle kuin oma lapsi. 18 vuotta. Ja nyt pitäisi jotenkin hävetä tai vähätellä omaa suruaan kun kaikkein tärkein on poissa.
Kommentit (19)
Ei pidäkään. Kissan menettäminen on surullista.
Joku lemmikitön (?) vähättelee? Jotkut ihmiset on vaan sellaisia, vähän pösilöitä.
Ei sitä pidä hävetä, että suree lemmikin kuolemista.
Monille se eläin on tärkeä perheenjäsen, valitettavasti kaikki eivät sitä ymmärrä. Kissani kuoli syöpään tammikuussa ja surin hänen poismenoaan kovasti. Suru on jo helpottanut, mutta ikävä iskee aina välillä.
En vähättele. Ei toinen voi tietää miltä toisesta lemmikin menettäminen tuntuu. Halauksia!
Mun kissa on 15 v ja kauhulla ajattelen päivää, jolloin joudumme eroamaan. Voimia!
Kissan omistajana ymmärrän täysin surusi. Yhden kumppanin jo 12 vuoden jälkeen menettäneenä.. tällaisen runon löysin aikoinaan kun suruissani selailin. Ehkä sinäkin löydät siitä lohtua <3
Just this side of heaven is a place called Rainbow Bridge.
When an animal dies that has been especially close to someone here, that pet goes to Rainbow Bridge. There are meadows and hills for all of our special friends so they can run and play together. There is plenty of food, water and sunshine, and our friends are warm and comfortable.
All the animals who had been ill and old are restored to health and vigor. Those who were hurt or maimed are made whole and strong again, just as we remember them in our dreams of days and times gone by. The animals are happy and content, except for one small thing; they each miss someone very special to them, who had to be left behind.
They all run and play together, but the day comes when one suddenly stops and looks into the distance. His bright eyes are intent. His eager body quivers. Suddenly he begins to run from the group, flying over the green grass, his legs carrying him faster and faster.
You have been spotted, and when you and your special friend finally meet, you cling together in joyous reunion, never to be parted again. The happy kisses rain upon your face; your hands again caress the beloved head, and you look once more into the trusting eyes of your pet, so long gone from your life but never absent from your heart.
Then you cross Rainbow Bridge together..
Kolme lohdun sanaa: Uinu, uinu lemmikkini
Sitten kun suruaika on ohitse niin voit ajatella uutta kissaa ja voin suositella ragdoll rotukissaa. Seuraa sua kuin hai laivaa.
Menettämistä moni ei ymmärrä vaikka olisi lähiomaisesta kyse.
Itse jouduin kk sitten lopettamaan kissani. Menin kissan kanssa eläinlääkäriin ja luultiin että on matoja tms. Mahassa kun oli patteja, mutta ultrassa kävikin ilmi että keuhkoihin levinneistä nisäkasvaimista on kyse. Siinä sitten jouduin tekemään raskaan päätöksen. Antaako lemmikin kuolla tuskaisesti tai edes vähän tuskattomasti, kun oli vielä virkeä ja iloinen. Kissa oli juuri täyttänyt 9v ja monta yhteistä vuotta olisi ollut edessä.. Kisua jäi kaipaamaan sen oma poika, josta pidän kyllä huolta.. Pienimmästäkin vaivasta eläinlääkärille. Yllättävän paljon ottaa kissakaveria koville, jopa enemmän kuin itseäni. 2 vuotta sitten kissani kuoli. Hirtti itsensä. Sitä näkyä en unohda koskaan. Koirani kuoli vuosi sitten kasvaimeen, ja kissojani on kadonnut 4 kpletta 7 vuotta sitten ulos. Eli ei se menettäminen tule tästä yhtään helpommaksi. Toisaalta olen löytänyt vuosien varrella erilaisia selviytymintapoja.. Ehkä lyhentävät suruaikaa, mutteivät poista sitä. Joka kerta se tuntuu kamalalta. Mutta vaikka kuukauden jälkeen minulla on ikävä kissaani en surrut sitä enää kovasti ekan viikon jälkeen. Tämä on lyhentynyt. Joten jos vertaisin sitä läheisen ihmisen kuolemaan, en kestäisi. Perhe on ollut aina suuri apu ja tuki. Voimia. Vertaistuki auttoi minua!
Osanottoni teille kaikille lemmikkinsä menettäneille. Minulla on 18-vuotiaat kissaveljekset, ja vaikka ovatkin vielä terveitä, odotan kauhulla sitä päivää kun heistä aika jättää. Molemmat ovat olleet minulla luovutusikäisestä lähtien, ja ovat minulle todella rakkaita perheenjäseniä.
Kissanainen kirjoitti:
Kissan omistajana ymmärrän täysin surusi. Yhden kumppanin jo 12 vuoden jälkeen menettäneenä.. tällaisen runon löysin aikoinaan kun suruissani selailin. Ehkä sinäkin löydät siitä lohtua <3
Just this side of heaven is a place called Rainbow Bridge.
When an animal dies that has been especially close to someone here, that pet goes to Rainbow Bridge. There are meadows and hills for all of our special friends so they can run and play together. There is plenty of food, water and sunshine, and our friends are warm and comfortable.
All the animals who had been ill and old are restored to health and vigor. Those who were hurt or maimed are made whole and strong again, just as we remember them in our dreams of days and times gone by. The animals are happy and content, except for one small thing; they each miss someone very special to them, who had to be left behind.
They all run and play together, but the day comes when one suddenly stops and looks into the distance. His bright eyes are intent. His eager body quivers. Suddenly he begins to run from the group, flying over the green grass, his legs carrying him faster and faster.
You have been spotted, and when you and your special friend finally meet, you cling together in joyous reunion, never to be parted again. The happy kisses rain upon your face; your hands again caress the beloved head, and you look once more into the trusting eyes of your pet, so long gone from your life but never absent from your heart.
Then you cross Rainbow Bridge together..
Kiitos sinulle. Muille samalla myös.
Kissa on ihmiselle ystävä, usein paras sellainen. Ystävän menettäminen sattuu.
Sen viimeisen päätöksen joutuu ihminen tekemään ystävänsä puolesta, eikä sitä sattumista helpota lainkaan se, että piikki on sille ystävälle ainoa oikea ratkaisu, ja teko on ystävän teko.
Suru muuttaa olemustaan ajan kanssa, mutta ikävä jää pysyväksi. Yhteiset muistot lohduttavat.
Hei, oma rakas nöpönenämme menehtyi sairaskohtauseen vappuna. 14 vuotta yhteistä elämää takana ja nyt suuri tyhjiö sydämessä. Aluksi luulin aina kuulevani Nöpön liikkuvan kotinurkissa,, mutta niin vaan omat aivoni tulkkasivat ääniä kaipaamaani suuntaan. Nöpö oli jo siinä vaiheessa tuhkaamossa, ja nyt osa tuhkasta säteilee ikkunallamme ihanan lasisen muistoesineen sisällä, loput tuhkasta hautaamme mökille juhannuksena.
Jaksamista kaikille rakkaan lemmikin menettäneille,
Otan osaa aloittaja, suru on suuri tiedän sen kokemuksesta. Ihmkset osaavat olla tunteettomia idiootteja, älä välitä, jos yhtään lohduttaa niin tölvitään niitä lapsenkin menettäneitä, sanotaan, että jäihän sulle vielä kaksi lasta kun toinen on surun repimä ym.
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan.
-Kaarina Helakisa: Taivaskissa-
Onhan se rakkaan lemmikin menettäminen surullista, ei pidä väheksyä.
Toista samanlaista ei tilalle saa.
Minulla on 2 kissaa, 10 v molemmat. Itkisin itseni kuoliaaksi ja surisin varmasti pitkään. Kaipaisin loppuelämäni. Kissa on perheenjäsen. Älä vhättele suruasi.
Ikävä kyllä moni vähättelee. Mutta niiltä julmilta sanoilta täytyy vain sulkea korvansa, ja ajatella, että he eivät koskaan tule tuntemaan sitä ehdotonta rakkautta ja uskomatonta sidettä, joka kissan ja hänen ihmisensä välillä vallitsee. Menettämisen suru ja tuska ovat tietysti sen rakkauden kääntöpuoli, ja se hinta, joka rakkaudesta maksetaan menettämisen ja hyvästien hetkellä.
Mieluummin olen murtunut ja surullinen kuin tunteeton, toisia vähättelevä robotti.
Voimia kaikille rakkaan kissansa menettäneille. 💔
Muistot ovat ikuisia. Vaikka maailma kääntää selkänsä, rakas kissa käpertyy viereen kehräämään, ja elää muistoissa, silkkitassulla koskettaen.
Otan osaa suruusi. Itse saman kokeneena, 12 vuotta eli ihana kissani ennenkuin sairastui niin vakavasti, että oli pakko suostua viimeiseen piikkiin. Sen piikkipäätöksen tekeminen oli yksi elämäni vaikeimmista - ja minä kyllä olen kulkenut syvien vesien kautta.
Voimia!