Sinä aikuinen ihminen, joka treffaillessa lämpenet hitaasti: kertoisitko lisää?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä itseensä ja miettiä, että miksi antaa jollekin miehelle noin ison päätäntävallan omasta onnellisuudestaan. Ihmissuhde on kahden kauppa ja jos joku ei osaisi 6 kk jälkeen vielä päättää, että onko kiinnostunut minusta vai ei niin tekisin itse päätöksen lähtemällä tuosta tilanteesta.

Oletko itse hitaasti lämpenevää tyyppiä?

Vierailija kirjoitti:

Käy treffeillä toisen kiinnostavan miehen kanssa. Mies jahkailee ja sinä olet sinkku, joten voit hyvin katsella enemmän ympärillesi. Niin varmaan mieskin tekee, koska ei ole valmis sitoutumaan.

Tässä on se ongelma, että minä olen jo niin ihastunut että en pysty nyt välittömästi tapailemaan muita. Minun pitäisi ensin saada itseni tajuamaan, että toivoa ei ole, ja sitten tehdä surutyötä ja irtautua. Tähän voi mennä pitkäkin aika ennen kuin olen valmis tapaamaan ketään toista. Koska tämä olisi raskasta ja aikaavievää, en halua aloittaa sitä ellei ole varmuutta siitä että tästä nykyisestä jutusta ei ehdottomasti voi tulla mitään.

Aion toki pyrkiä jotenkin pehmeästi selvittämään asiaa ihastukseni kanssa, mutta kun niitä tapaamisia järjestyy niin hemmetin harvoin, niin hoidan kärsimättömyyttäni väliaikaisesti nyt sitten täällä.

ap

Yhden tutun mies oli niin hitaasti etenevä että syitä pohdittiin pitkään, mikä on vikana. Selvisi lopulta että mies oli päättänyt ottaa hitaasti tällä kertaa koska nopeasti alkaneet suhteet, joissa oli heti hypätty sänkyyn, eivät olleet onnistuneet. Nyt ovat naimisissa.

Itselle ei kyllä sopisi noin hidas eteneminen, mutta hidasta on erilaista. Jollekin se on se sänkyyn hyppääminen tai rakastuminen, jollekin yhteenmuutto ja täydellinen sitoutuminen.

Se kirjoittelija olin minä. Emme ole nyt nähneet, joten en ole päässyt tunnustelemaan suhteen tilaa. Itse olen luopunut ajatuksesta, että meillä olisi yhteinen tulevaisuus. Hitaasti mutta varmasti hän minut hurmasi ja silti yhä epäilen hänen tunteitaan, sen verran harvoin hän tahtoo tavata.

En kyllä tiedä mitä sinulle neuvoisin, sillä oma tarinani ikävä kyllä päättynee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä itseensä ja miettiä, että miksi antaa jollekin miehelle noin ison päätäntävallan omasta onnellisuudestaan. Ihmissuhde on kahden kauppa ja jos joku ei osaisi 6 kk jälkeen vielä päättää, että onko kiinnostunut minusta vai ei niin tekisin itse päätöksen lähtemällä tuosta tilanteesta.

Oletko itse hitaasti lämpenevää tyyppiä?

Kun on kyse tapailuista olen ihastunut viimeistään 1-3 kk aikana jos se on tapahtunut. Entistä isommalla syyllä jos itse ihastun ja mies jahkailee haluan päättää tapailun, koska minä en ole kellekään miehelle joku "ihan kiva" varavaihtoehto vaan oletan, että mies on aikuinen ihminen joka käsittää että asiat etenevät tai sitten eivät. Lisäksi en tiedä yhtäkään parisuhdetta, jossa mies ei olisi vahvasti ihastunut/rakastunut todella lyhyessä ajassa heti alussa, jahkailu on naisille tyypillisempää. Miehethän juuri ovat niitä kuumakalleja, jotka haluaisivat asioiden etenevän heti kun rakastuvat naiseen aidosti.

Lapsi, edellinen epäonnistunut ja traumaattinen parisuhde, oman ajan ja oman itseni menettämisen pelko. Siinä tärkeimmät syyt miksi minulla on nykyään korkea kynnys aloittaa mitään. Lisäksi ajattelen että jos johonkin ryhdyn, sen jutun pitää kestää. En osaa ajatella seurustelevani paria kuukautta tms.

Ex-mies oli alkoholisti ja suhteemme oli vaikea. Kesti pitkään ennen kuin uskalsin lähteä suhteesta. sen jälkeen olen onnistunut rakentamaan elämäni uudelleen, voin henkisesti oaljon paremmin ja olen tavallaan löytänyt itseni uudelleen. Teen taas asioita mistä nautin ja elämä tuntuu kokonaiselta juuri näin. Pelkään, että uusi parisuhde pilaisi mielenrauhani. Taas pitäisi ahdistua ja riidellä ja olla jotenkin velvollinen olemaan toisen kanssa ja huomioimaan se toinen. Ajatuskin on kovin raskas.

Arvostan nykyään omaa aikaa ihan eri tavalla kuin ennen.

Lisäksi lapsi on jo joutunut kokemaan eron, ja isänsä on lähes hylännyt hänet viinan takia. En voi kestää ajatusta että lapsi tutustuu ihmiseen, joka taas joskus eron myötä häviää.

Tämän vuoksi himmailen ja olenkik ihastunut sellaisiin miehiin, joita en edes voi saada. Nyt olisi yksi potentiaalinen josta varman saisi oikeasti ihanan miehen, mutta tunnen lähinnä että haluan paeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä itseensä ja miettiä, että miksi antaa jollekin miehelle noin ison päätäntävallan omasta onnellisuudestaan. Ihmissuhde on kahden kauppa ja jos joku ei osaisi 6 kk jälkeen vielä päättää, että onko kiinnostunut minusta vai ei niin tekisin itse päätöksen lähtemällä tuosta tilanteesta.

Oletko itse hitaasti lämpenevää tyyppiä?

Kun on kyse tapailuista olen ihastunut viimeistään 1-3 kk aikana jos se on tapahtunut. Entistä isommalla syyllä jos itse ihastun ja mies jahkailee haluan päättää tapailun, koska minä en ole kellekään miehelle joku "ihan kiva" varavaihtoehto vaan oletan, että mies on aikuinen ihminen joka käsittää että asiat etenevät tai sitten eivät. Lisäksi en tiedä yhtäkään parisuhdetta, jossa mies ei olisi vahvasti ihastunut/rakastunut todella lyhyessä ajassa heti alussa, jahkailu on naisille tyypillisempää. Miehethän juuri ovat niitä kuumakalleja, jotka haluaisivat asioiden etenevän heti kun rakastuvat naiseen aidosti.

tuo on totta. miehet ihastuvat nopeammin ja vaativat nopeaa etenemistä. outoa, jos se on joskus toisinkin päin. itse olen jahkailija, koska haluan tutustua ensin kunnolla. En ymmärrä sellaista hätähousuilua. Ja kyllä, minullakin tunteet syttyivät erästä miestä kohtaan voimakkaasti ja nopeasti, mutta olisin halunnut katso ensin ja ottaa hitaasti. niin pahati palanut aiemmin elämässä, ettei enää uskalla suinpäin hypätä mihinkään, vaikka tunteita olisikin.

Noin isot lapset miehellä, eikä muka pysty tapaamaan sinua kuin vain lasten ollessa mummolassa?!! Tuo kyllä kertoo kaiken miehen kiinnostuksesta, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

 Lisäksi en tiedä yhtäkään parisuhdetta, jossa mies ei olisi vahvasti ihastunut/rakastunut todella lyhyessä ajassa heti alussa, jahkailu on naisille tyypillisempää. Miehethän juuri ovat niitä kuumakalleja, jotka haluaisivat asioiden etenevän heti kun rakastuvat naiseen aidosti.

Miespuolinen ystäväni tietää useammakin miehen tuttavapiiristään, jotka ovat jahkailleet huomattavan pitkään ja silti tuloksena ollut lopulta onnellinen parisuhde. Mielestäni muutenkin tilanteen arvioiminen sukupuolistereotypioiden pohjalta ei välttämättä ole hyvä idea. Emme vastaa kumpikaan noita stereotypioita kovin hyvin. Luultavasti meistä minä olen se "kuumakalle" ja kyseinen mies taas on sellainen järkähtämätön ja viisas, erehtymättömän vastuullinen peruskallio, joka kyllä kykenee pitämään (mahdollisia) kuumiakin tunteitaan aisoissa, jos näkee sen parhaaksi vaihtoehdoksi kokonaisuuden kannalta.

ap

Minä olen hitaasti lämpenevä. Mulla on elämä, josta ei puutu yhtään mitään. Parisuhde olisi ihan kiva, mutta ei mikään välttämättömyys. Olen kärsivällinen eikä mulla ole kiire edetä tapailusta seurusteluun tai parisuhteeseen. Olen myös realisti ja tiedän, että tapailun alkuvaiheessa itsestään haluaa antaa parhaimman mahdollisen vaikutelman. Ihminen korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonojaan. Haluan kuitenkin nähdä toisesta myös ne huonot puolet ennenkuin päätän, voiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta vai ei. Jokaisella meistä on myös ne huonot puolensa, mutta oleellista mulle on tietää, ovatko toisen huonot ominaisuudet sellaisia, joiden kanssa pystyn elämään. Tunnen monia ihmisiä, jotka ihastuvat ja etenevät nopeasti, mutta jo parin vuoden päästä suhde katkeaa, koska toinen "on muuttunut". Ei, ei toinen ole muuttunut yhtään miksikään vaan on vihdoin alkuhuuman jälkeen alkanut olla oma itsensä hyvine ja huonoine puolineen. Alkuvaiheessa ihastutaan mielikuvaan, jonka toinen itsestään antaa ja jonka omassa päässään kehittelee. Todellisuus ei kuitenkaan välttämättä vastaa tätä mielikuvaa ja sitten petytään, kun olikin väärä valinta.

Ihan kuin olisin tapaillut samaa miestä. Lasten iät täsmää ja mahdollisuus tavata oli joka toinen viikonloppu ja harrastus meni edelle. Piti lopultakin minua vain kaverina, ei ollut kiinnostunut muuten. Yritti myöhemmin ottaa yhteyttä, mutta ulkoistin koko tyypin.

Toinenkin hidas mies oli kohdallani. Aluksi pommitteli kuin mikä, toi lahjoja jne. Kuukausi tästä kiinnostuin itsekin, toinen kuukausi, niin mies lopetti.

Seksiä ei onneksi ollut näitten kummankaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Noin isot lapset miehellä, eikä muka pysty tapaamaan sinua kuin vain lasten ollessa mummolassa?!! Tuo kyllä kertoo kaiken miehen kiinnostuksesta, valitettavasti.

Hän on ehdottanut joskus nopeita tapaamisia (esim. siinä välissä kun heillä syödään ja lapset menevät nukkumaan), minä olen kieltäytynyt niistä, koska haluan tavata kunnolla jos kerran tavataan. Nytkin on niin isoja asioita sydämellä, että pari tuntia ei niiden läpi jutteluun riittäisi mitenkään, varsinkaan jos sattuisi tulemaan jonkinlainen riita, ja kun emme tunne toisiamme vielä hyvin.

Jos tilanne tästä helpottaa ja alan luottaa enemmän siihen että ei tarvitse koko ajan miettiä lähtisikö eteenpäin, ne lyhyetkin tapaamiset ovat varmasti ok. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisin tapaillut samaa miestä. Lasten iät täsmää ja mahdollisuus tavata oli joka toinen viikonloppu ja harrastus meni edelle. Piti lopultakin minua vain kaverina, ei ollut kiinnostunut muuten. Yritti myöhemmin ottaa yhteyttä, mutta ulkoistin koko tyypin.

:D Milloin lopetitte tapailun? Asutko pk-seudulla?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Lisäksi en tiedä yhtäkään parisuhdetta, jossa mies ei olisi vahvasti ihastunut/rakastunut todella lyhyessä ajassa heti alussa, jahkailu on naisille tyypillisempää. Miehethän juuri ovat niitä kuumakalleja, jotka haluaisivat asioiden etenevän heti kun rakastuvat naiseen aidosti.

Miespuolinen ystäväni tietää useammakin miehen tuttavapiiristään, jotka ovat jahkailleet huomattavan pitkään ja silti tuloksena ollut lopulta onnellinen parisuhde. Mielestäni muutenkin tilanteen arvioiminen sukupuolistereotypioiden pohjalta ei välttämättä ole hyvä idea. Emme vastaa kumpikaan noita stereotypioita kovin hyvin. Luultavasti meistä minä olen se "kuumakalle" ja kyseinen mies taas on sellainen järkähtämätön ja viisas, erehtymättömän vastuullinen peruskallio, joka kyllä kykenee pitämään (mahdollisia) kuumiakin tunteitaan aisoissa, jos näkee sen parhaaksi vaihtoehdoksi kokonaisuuden kannalta.

ap

*korjaus: itsensä kannalta. Totuushan on, että mies pitää sinua tällä hetkellä löysässä lieassa ja kontrollin itsellään. Hänellä ei ole ollut kiinnostusta syventää teidän erittäin harvaa tapailua aikuisten ihmisten parisuhteeksi vaan laittaa kaiken muun sinun edellesi.

Mistä te puhutte? Kiinnostaako miestä tuntea sinua, tutustua sinuun paremmin? Onko hänen elämässään sijaa sinulle? Mikä on se iso este, että mies ei halua kuukausienkaan jälkeen syventää ihmissuhdetta? Luotatko häneen? Tietävätkö hänen ystävänsä sinusta?

Minä ehkä lämpenen hitaasti, en ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja. En pystyisi. Käsi kädessä kävely tai pussailu vieraan kanssa ei luontevaa. Ehkä toisilla tai kolmansilla treffeillä voidaan alkaa puhua fyysisestä kontaktista mutta sänkyyn en mene. Kuitenkin tärkeää on, että tutustutaan ns tosissaan eikä vain leikitä. Tärkeää on oppia tuntemaan toinen ihminen ennen seurustelupäätöksiä tms. Myös, jos päätös seurustelusta vie kuukausia niin minulle se on ei. Niin monet arpovat miehet on nähty että jos homma ei etene sujuvasti (tahti mikä molemmille sillä hetkellä tuntuu hyvältä) niin sitten väärä kumppaniehdokas.

Jos mies on oikeasti sinusta kiinnostunut, haluaa kyllä nähdä paaaaljon useammin, vaikkei lapsille vielä haluaisikaan sinua esitellä! Taatusti harrastuksille ja kavereillekin löytyy aikaa, miksei siis sinulle?

Kuulostaa, että olet kyllä hänelle tärkeä, mutta enemmänkin kaverina ja "kotipsykologina". Miehellä varmasti helpompi avautua sinulle kuin miespuolisille kavereilleen, etenkin kovin aroista asioista.

Asia kannattaisi ottaa suoraan puheeksi miehen kanssa. Turhaan itseäsi kidutat!

Vierailija kirjoitti:

Se kirjoittelija olin minä. Emme ole nyt nähneet, joten en ole päässyt tunnustelemaan suhteen tilaa. Itse olen luopunut ajatuksesta, että meillä olisi yhteinen tulevaisuus. Hitaasti mutta varmasti hän minut hurmasi ja silti yhä epäilen hänen tunteitaan, sen verran harvoin hän tahtoo tavata.

En kyllä tiedä mitä sinulle neuvoisin, sillä oma tarinani ikävä kyllä päättynee.

Muistanko oikein, että sinulle viimeinen pisara oli se kun selvisi, että mies oli valehdellut (ainakin valkoisen valheen) yksinolotarpeestaan? 

Minäkin joskus mietin, ovatko kaikki tämän ihastukseni tarjoamat selitykset ihan tosia. Jos kävisi ilmi että eivät ole olleet, niin kyllähän se sattuisi ja saisi ajattelemaan, ettei hän välitä. Tulethan kertomaan kuulumisiasi, jos jotain uutta ilmenee?

ap

En mene toisille treffeille, ellei heti alussa ole vetoa toiseen. Tunneihmisenä huomaan sen jo alkuunsa. Olisi väärin tapailla uudemman kerran, mikäli se sidos puuttuu. Olen kieltäytynyt jo ensi treffeistä, ellei mies oikeasti kiinnosta. En halua antaa väärää toivetta miehille. Kokemusta on kahdesta pitkästä liitosta ja voipi olla, etten enää löydä sopivaa kumppania seurusteluun. Missään nimessä en halua asuinkumppania.

Nro 32 lisää vielä....tapailutiheydestä. Mulla on työ, jossa olen aika paljon työmatkoilla tai teen pitkiä työpäiviä. Lisäksi mulla on ystävät ja muut läheiset ihmiset, joiden kanssa haluan viettää aikaani. Tarvitsen myös "akkujen lataukseen" aikaa, jolloin olen ihan vain yksin kirjaa lueskellen, telkkaria katsellen tai vaikka notkun täällä AV:llä. Pystyisin tapailun alkuvaiheessa varmaankin järjestämään aikaa useamman kerran viikossa, mutta silloinhan antaisin itsestäni väärän kuvan toiselle ja pettymys tai tyytymättömyys iskisi, kun palaisin takaisin normaaliin arkeeni. Kerron asian rehellisesti aina tapailun alkuvaiheessa ja lähes jokainen mies sanoo, että asia on ihan ok. Ei kuitenkaan mene kovin montaa viikkoa, kun asia ei enää olekaan ok vaan mies haluaisi tavata paljon useammin. Tässä vaiheessa yleensä laitan suhteen poikki, koska mies hakee elämäänsä jotain muuta kuin mitä minä pystyn hänelle tarjoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin isot lapset miehellä, eikä muka pysty tapaamaan sinua kuin vain lasten ollessa mummolassa?!! Tuo kyllä kertoo kaiken miehen kiinnostuksesta, valitettavasti.

Hän on ehdottanut joskus nopeita tapaamisia (esim. siinä välissä kun heillä syödään ja lapset menevät nukkumaan), minä olen kieltäytynyt niistä, koska haluan tavata kunnolla jos kerran tavataan. Nytkin on niin isoja asioita sydämellä, että pari tuntia ei niiden läpi jutteluun riittäisi mitenkään, varsinkaan jos sattuisi tulemaan jonkinlainen riita, ja kun emme tunne toisiamme vielä hyvin.

Jos tilanne tästä helpottaa ja alan luottaa enemmän siihen että ei tarvitse koko ajan miettiä lähtisikö eteenpäin, ne lyhyetkin tapaamiset ovat varmasti ok. 

ap

No etpä se sinäkään kovin kiinnostuneelta vaikuta, ap!