Miksi toiset eivät seurustele tosissaan ikinä

ilmeisesti palstalla ei ole ainuttakaan ikisinkkua, vain seurustelevia.

En kelpaa kellekään. En halua lapsia mutta haluaisin loppuiän kestävän suhteen, mutta kaikki tapailemani miehet haluavat joko vain panosuhteen tai sitten lapsia. Kumpikaan vaihtoehto ei kelpaa mulle.

En ole kans kelvannut kenellekään niin vaikea siinä on sitten yksin seurustella.

Osa meistä vaan on vähän erikoisempia persoonia, jotka emme vaan sovi yhteen "perusjampan" kanssa. Itse esimerkiksi kuulun myers-briggs persoonallisuustestin mukaan tyyppiin INFJ, joka on kaikkein harvinaisin, vain noin prosentti ihmisistä on kaltaisiani. Tyypilleni on myös tyypillistä, että "ihan kiva" suhde ei riitä, mieluummin ollaan  yksin kuin sellaisessa - se mitä etsitään on sielunkumppani joka ymmärtäisi vaistomaisesti sielun syvyydetkin. Käytännössä siis toinen syvästi intuitiivinen ihminen.

Niitä ei niin joka nurkalta löydy, varsinkaan kun aika monet ovat myös niin introverttejä, että valitsevat tietoisesti yksin elämisen.

Vierailija kirjoitti:

Osa meistä vaan on vähän erikoisempia persoonia, jotka emme vaan sovi yhteen "perusjampan" kanssa. Itse esimerkiksi kuulun myers-briggs persoonallisuustestin mukaan tyyppiin INFJ, joka on kaikkein harvinaisin, vain noin prosentti ihmisistä on kaltaisiani. Tyypilleni on myös tyypillistä, että "ihan kiva" suhde ei riitä, mieluummin ollaan  yksin kuin sellaisessa - se mitä etsitään on sielunkumppani joka ymmärtäisi vaistomaisesti sielun syvyydetkin. Käytännössä siis toinen syvästi intuitiivinen ihminen.

Niitä ei niin joka nurkalta löydy, varsinkaan kun aika monet ovat myös niin introverttejä, että valitsevat tietoisesti yksin elämisen.

Mä olen muuten INFP! t. #3

Vierailija kirjoitti:

Poissuljettuna ihmiset, jotka haluavat olla yksin... siis asiaan, itselläni on lukematon määrä ystäviä/kavereita jotka eivät vain ole koskaan seurustelleet kunnolla, vaikka haluaisivat. Nämä inaiset rakkauden etsijät välillä tapailevat ja tutustuvat mahdollisiin kumppaneihin, mutta pari kuukautta tätä ja koko homma hajoaa kasaan.

Onko rima/odotukset liian korkealla?

Eikö se oikea vain ole edes 30 henkilön joukossa?
Kun on elänyt pitkään yksin, onko yksinkertaisesti vaikeaa yrittää edes jakaa elämää toisen kanssa?

Ja sitten valitettava tosiasia naisten keskuudesta, ne pahat pojat kiinnostavat, joita ei kiinnostaa muu kuin pimppi.

Mulla ainakin juuri tuo. Omaa elämäänsä rakentaa mieleisekseen ihan riippumatta siitä, onko kumppania vai ei. Mitä pidempään on yksin, sitä mukavammaksi elämänsä on saanut ja sitä suuremmat odotukset on kumppanille. Joko pitäisi löytyä joku, joka istuu siihen omaan mukavaan elämään kuin nenä päähän,  tai sitten joku, joka on NIIIIIIIIIN ihana, että on valmis luopumaan osasta mukavuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa kellekään. En halua lapsia mutta haluaisin loppuiän kestävän suhteen, mutta kaikki tapailemani miehet haluavat joko vain panosuhteen tai sitten lapsia. Kumpikaan vaihtoehto ei kelpaa mulle.

Mä taas olisin halunnut normaalin ja vakaan parisuhteen ja lapsiakin, mutta kaikki tapailemani miehet on halunneet vain panosuhteen. 

Olen ollut kauan yksin avioeron jälkeen, lapset jo kohta viimeinenkin omillaan.Olen tapaillut muutaman miehen kanssa, mutta mitään tunteita ei ole herännyt. Oikein mukavia keskustelukavereita miehissä on ollut, mutta molemminpuolista tunnetta ei ole herännyt. Lisäksi mitä kauemmin olen yksin, sitä vähemmän kaipaan puolisoa jakamaan arkea. Riittäisi aivan hyvin tapaaminen 1-2 x viikossa (max) ja yhteinen matka pari kertaa vuodessa. Asumista en enää kykene jakamaan kenenkään kanssa, onneksi ei tarvitsekaan. Olen ehkä nainen, jota miehet mielellään katselevat kauempaa, mutta harva hakeutuu juttusille.En käy baareissa ja lenkkipolulla ei kukaan pysäyttele.

Siksi kun kaikille ei riitä "ihan kiva" eikä kaikkien tarvitse seurustella vaan siksi, että on joku.

Mulla on ollut yksi suhde eli asuttiinkin yhdessä. Ero tuli yli kymmenen vuotta sitten.

Sen jälkeen (ja sitä ennen) on ollut yhden ilman juttuja tai pitkitettyjä yhden illan juttuja. Viimeiset viisi vuotta ei mitään. Enää en käy baareissa tai jos käyn, niin en halua ketään tuntematonta mukaani.

En edes tiedä, että miten seurustelu alkaisi. Se ainut suhteeni alkoi baarista ja mies vaan halusi olla kanssani.

Ideaalisuhde minulle olisi sellainen, että asuttaisiin omissa asunnoissa ja elettäisiin parisuhteessa. Tehtäisiin viikonloppuisin ja juhlapyhinä kivoja juttuja kavereiden kanssa tai matkusteltaisiin yhdessä. Miten ihmeessä löytäisin tällaisen suhteen?

10, sama täällä.  En edes tiedä, miten tapailut alkaa. Tuollainen suhde olisi mulle unelma. Tai sitten olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

10, sama täällä.  En edes tiedä, miten tapailut alkaa. Tuollainen suhde olisi mulle unelma. Tai sitten olen yksin.

Sinänsä kiva tietää, että meitä on muitakin. Vielä kun osattaisiin elää

Minäkään en tiedä mitä tapailu on. Useampiakin kertoja olen vaihtanut numeroita ja saattanut jopa käydä leffassa / syömässä / keikoilla. Kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta näistä ei kehkeydy, vaan lähinnä kyseessä on muutaman kerran yhden yön jutusta.

Mahdollisesti minulla vain on heikot sosiaaliset / seksuaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen suuntaan.

-10-

Itselläni tulee useasti stoppi kun aletaan tekemään tulevaisuuden suunnitelmia muutaman viikon jälkeen. Tai siis nainen kertoo mitä haluaa minun tekevän. Sitten kuulee vuodatuksia kuinka halusin vain seksiä.  No olisin minä halunnut muutakin, mutta se "muu" ei asuminen maaseudulla 5 kissan ja 7 koiran kanssa kun kuitenkin asun ja teen töitä turussa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tulee useasti stoppi kun aletaan tekemään tulevaisuuden suunnitelmia muutaman viikon jälkeen. Tai siis nainen kertoo mitä haluaa minun tekevän. Sitten kuulee vuodatuksia kuinka halusin vain seksiä.  No olisin minä halunnut muutakin, mutta se "muu" ei asuminen maaseudulla 5 kissan ja 7 koiran kanssa kun kuitenkin asun ja teen töitä turussa.

Hyviä pointteja.

Itse taas en edes uskalla ajatella, että tuleekohan tästä oikeasti jotain, joten mulle "tulevaisuus" tarkoittaa seuraavaa tapaamista. Ja olen opetellut päästämään irti eli en jää roikkumaan, mikäli vaikuttaa, ettei miestä kiinnosta.

Asun Helsingissä, joten maaseudulle ei minun vuokseni olisi kenenkään tarvinnut muuttaa. Toki pääkaupunkiseudulla onkin ylitarjontaa omillaan toimeentulevista naisista.

-10-

Ei ole kukaan nainen ikinä kiinnostunut, niin miten sitä yksin seurustelee?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kukaan nainen ikinä kiinnostunut, niin miten sitä yksin seurustelee?

Missä asut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10, sama täällä.  En edes tiedä, miten tapailut alkaa. Tuollainen suhde olisi mulle unelma. Tai sitten olen yksin.

Sinänsä kiva tietää, että meitä on muitakin. Vielä kun osattaisiin elää

Minäkään en tiedä mitä tapailu on. Useampiakin kertoja olen vaihtanut numeroita ja saattanut jopa käydä leffassa / syömässä / keikoilla. Kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta näistä ei kehkeydy, vaan lähinnä kyseessä on muutaman kerran yhden yön jutusta.

Mahdollisesti minulla vain on heikot sosiaaliset / seksuaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen suuntaan.

-10-

Mä olisin voinut kirjoittaa tämän. Toi on niin totta, että ikinä ne tapailut ei johda mihinkään vakavampaan vaan on just tuollaista epäselvää säätöä jonkun aikaa ja itsekään ei enää uskalla edes ihastua, kun kaikki on niin epävarmaa aina ja yleensä loppuukin ennen kuin oikein alkaakaan. Osuvasti kuvailit muutaman kerran yhden yön jutuksi..

N39

11 jatkaa. On ollut muutama tapailu, osa kestänyt lähes 2kk ilman seksiä.Yhden kanssa sitä oli, mutta mies sitten halusikin vain sitä. Eli ei vaan toimi mun kohdalla.  Minua sanotaan kauniiksi, olen hyvässä työssä, pärjään omillani, mutta aina se jokin puuttuu. En enää edes usko mihinkään suhteeseen, kun mukavasti alkaneet tapailut ovat opettaneet, ettei jatkoa seuraa. Olen siis yksin, juttelen joskus mukavia miesten kanssa, mutta en lähde treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10, sama täällä.  En edes tiedä, miten tapailut alkaa. Tuollainen suhde olisi mulle unelma. Tai sitten olen yksin.

Sinänsä kiva tietää, että meitä on muitakin. Vielä kun osattaisiin elää

Minäkään en tiedä mitä tapailu on. Useampiakin kertoja olen vaihtanut numeroita ja saattanut jopa käydä leffassa / syömässä / keikoilla. Kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta näistä ei kehkeydy, vaan lähinnä kyseessä on muutaman kerran yhden yön jutusta.

Mahdollisesti minulla vain on heikot sosiaaliset / seksuaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen suuntaan.

-10-

Vierailija kirjoitti:

11 jatkaa. On ollut muutama tapailu, osa kestänyt lähes 2kk ilman seksiä.Yhden kanssa sitä oli, mutta mies sitten halusikin vain sitä. Eli ei vaan toimi mun kohdalla.  Minua sanotaan kauniiksi, olen hyvässä työssä, pärjään omillani, mutta aina se jokin puuttuu. En enää edes usko mihinkään suhteeseen, kun mukavasti alkaneet tapailut ovat opettaneet, ettei jatkoa seuraa. Olen siis yksin, juttelen joskus mukavia miesten kanssa, mutta en lähde treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10, sama täällä.  En edes tiedä, miten tapailut alkaa. Tuollainen suhde olisi mulle unelma. Tai sitten olen yksin.

Sinänsä kiva tietää, että meitä on muitakin. Vielä kun osattaisiin elää

Minäkään en tiedä mitä tapailu on. Useampiakin kertoja olen vaihtanut numeroita ja saattanut jopa käydä leffassa / syömässä / keikoilla. Kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta näistä ei kehkeydy, vaan lähinnä kyseessä on muutaman kerran yhden yön jutusta.

Mahdollisesti minulla vain on heikot sosiaaliset / seksuaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen suuntaan.

-10-

Voisiko joku mies kertoa, että miksei omillaan toimeentuleva nainen ole sopiva seurustelusuhteeseen? Tai mitä tämän naisen pitäisi tehdä, että muuttuisi ikäryhmässään kiinnostavaksi? Ikää ja pituutta kun ei voi muuttaa, mutta montaa muuta ominaisuutta kuitenkin voi.

-10-

Minulla oli muutamia suhteita nuorena, sitten opiskelun kautta tutustuin tulevaan vaimooni. Olin todella sitoutunut liittoon ja ero otti koville ja kesti pitkään ennen kuin kykenin luottamaan yhteenkään naiseen. Vaimo halusi eron todeten, että liitto ahdistaa häntä. Minulle selvisi että hän oli pettänyt useamman miehen kanssa. Hänellä niitä yrittäjiä oli aina pyörinyt ympärillä kun mallin töitä teki pienestä asti.

Kun aloin selvitä erosta vuosien päästä henkisesti, niin iski -90 luvun lama. Olin pari vuotta lomautettuna ja yritin opiskella siinä ohessa sen mitä kykenin. Pääsin sitten jälleen töihin, mutta kesti vuosia ennen kuin tulotaso oli sellainen että olisin voinut ajatellakaan perheen perustamista. Rahat eivät riittäneet edes perustoimeentuloon ja säästöt hupenivat nopeasti.

-90 luvun puolivälin jälkeen alkoi hullunmylly (internet kupl), joka nielaisi minut lähes vuosikymmeneksi niin että siviilielämä unohtui dollarinkiilto silmissä kun tein töitä Suomessa ja ulkomailla. Yhden lyhyen suhteen siinä sivussa ulkomailla ollessani koin, mutta ura ja muu elämä vei meitä eri suuntiin (eri maihin), joten suhde lopahti.

Sen jälkeen onkin ollut sitten hiljaista. Ei niin oikein mitään tapahtunut. Olisihan minä jonkun baarista kotiin voinut aina silloin tällöin tuoda, mutta kun en etsi yhden yön juttuja naisista. Eikä enää tässä iässä lasten tekokaan ole realistista, kun pitäisi voida sitten tukea heitä aikuisuuteen asti. Hyvissä voimissa ja perusterve urheileva olen, joten fyysisesti kykenisin helposti lasten tekoon ja vielä muutama vuosi sitten siskon lastenlasten kanssa peuhasin mökillä siten että ihmettelivät miten jaksan heilua niiden kanssa koko päivän.

Mutta kuten joku tuolla yllä mainitsi niin kumppania jonka kanssa tuntea läheisyyttä, harrastaa ja matkustaakin. Se on jäänyt multa vähemmälle kun yksin matkustaminen ei ole useinkaan kovin kivaa. Mitä nyt työmatkat ja silloin tällöin siskoa ja sen perhettä tapaamaan olen jaksanut silloin tällöin lähteä, sen verran on kuitenkin etäisyyttä että kovin usein sitäkään tule tehtyä.