minut huijattiin äidiksi Ja sanottiin että jään paljosta paitsi jos en lasta hanki.
Niin mitä ne asiat on? En keksi en muista. Mitä paitsi jäämistä tässä on? Kertokaa kiltit hyviä syitä miksi tämä on hyvä asia.ja mikä on niin mahtavaa mistä ei kannata jäädä paitsi. Sen takia kun on jo oma niin en muista enää miksi tätä edes halusin.Muistuttakaa Kiitos?? Koska tästä ei enää voi perääntyä Ja lapsi jo maailmassa. Piristäkää mua olkaa kilttejä mistä ns. lapseton jää paitsi? Itse vaihtsisin paikkaa heidän kanssa vaikka HETI. Mut ei voi kun on poika kasvatettava :(
Kommentit (48)
Onhan se nyt ihanaa kasvattaa omaa lastaan ja nautin lasteni seurasta.
Hankipa ensin tohon masennukseesi apua.
Lapseton jää paitsi: Aikuistumisesta ja lapsen mainiosta seurasta. Itsekkyyden vähenemisestä ja kypsymisestä. Huumorista. Elämän ihmettelystä yhdessä. Hyvistä keskusteluista ja kaveruudesta kun lapsi on tullut aikuisikään. Rakkaudesta. Ylpeydestä omasta lapsesta. (Hyvistä tuttavuuksista ja uusista sukulaisista aikanaan lapsen kautta, isovanhemmuudestakin)
Mutta jos et tätä itse tajua niin voivoi. Anna lapsi vaikka adoptioon.
Hyvää kesää, toivottavasti silmät ja muut aistit enemmän auki jatkossa.
Mikä tää vanhainkotijuttu on, jos ei tee lapsia. Tuskin kaikki ei kuitenkaan käy kattomassa vanhempiaan vanhainkodissa. 50-vuotiaalla ystävälläni on MS-tauti ja on pysyvästi pyörätuolissa, ei pysty enää huolehtimaan syömisestä, peseytymisestä, wc- käynneistä. Hänellä on kaksi aikuista lasta, jotka asuvat samassa kaupungissa. Eivät koskaan käy katsomassa äitiään, eivät edes soittele. Onneksi on kotiavustajat. Itse käyn katsomassa häntä viikottain ja vien pyörätuolilla ulos.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ihanaa kasvattaa omaa lastaan ja nautin lasteni seurasta.
Ai on? Mitä mielekästä siinä on? "oo kato pallo. Ohhoh." No onpa jännää..tää on iha saat*** TYLSÄÄ! Voi kun tää painjainen ois jo ohi ja sais vaa herätä et kaikki olikin vaa unta..muita ilonaiheita? Ja pakko se on koittaa jaksaa kun tuo on kuitenkin syytön tähän. Toivottavasti se ei ikinä saa tietää mitä todellisuudessa ajattelin kun oli pieni. Kai tää joskus helpottaa?
Superäidit taas arvostelemassa ja tuomitsemassa.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ihanaa kasvattaa omaa lastaan ja nautin lasteni seurasta.
Ai on? Mitä mielekästä siinä on? "oo kato pallo. Ohhoh." No onpa jännää..tää on iha saat*** TYLSÄÄ! Voi kun tää painjainen ois jo ohi ja sais vaa herätä et kaikki olikin vaa unta..muita ilonaiheita? Ja pakko se on koittaa jaksaa kun tuo on kuitenkin syytön tähän. Toivottavasti se ei ikinä saa tietää mitä todellisuudessa ajattelin kun oli pieni. Kai tää joskus helpottaa?
Kyllä se helpottaa.
Pöljä kirjoitti:
Lapseton jää paitsi: Aikuistumisesta ja lapsen mainiosta seurasta. Itsekkyyden vähenemisestä ja kypsymisestä. Huumorista. Elämän ihmettelystä yhdessä. Hyvistä keskusteluista ja kaveruudesta kun lapsi on tullut aikuisikään. Rakkaudesta. Ylpeydestä omasta lapsesta. (Hyvistä tuttavuuksista ja uusista sukulaisista aikanaan lapsen kautta, isovanhemmuudestakin)
Mutta jos et tätä itse tajua niin voivoi. Anna lapsi vaikka adoptioon.
Hyvää kesää, toivottavasti silmät ja muut aistit enemmän auki jatkossa.
Paljon tunnen lapsen tehneitä ihmisiä, ja YHDENKÄÄN itsekkyys muuta maailmaa kohtaan ei ole vähentynyt pätkän vertaa lapsen myötä. Siinä missä itsekäs lapseton ottaa viimeisen kakkupalan muiden edestä, se itsekäs lapsellinen vie viimeiset kaksi palaa itselleen ja lapselleen. Omasta jälkeläisestään huolehtiminen ei ole epäitsekkyyttä, tämä on asia jonka moni unohtaa! Epäitsekkyyttä on vasta se, että huomioi muutkin ihmiset kuin itsensä ja oman lähipiirinsä.
No anna se lapsi pois jos et halua pitää sitä.
Siis miten ihmeessä ketään voidaan HUIJATA äidiksi? Etköhän sä ihan itse ollut mukana panopuuhissa, sen jälkeen olet pitänyt lapsen ja kantanut tätä 9kk ja synnyttänyt/ollut sektiossa. Ihanko hupskeikkaa vahingossa näin vain tapahtui? Ei ketään huijata vanhemmaksi, olisit miettinyt aiemmin mihin lähdet mukaan! Ihmiset tekee ihan liian kevein perustein penskoja, ei tajuta että se on koko loppuelämän juttu, ei se edes lopu siihen 18 ikävuoteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ihanaa kasvattaa omaa lastaan ja nautin lasteni seurasta.
Ai on? Mitä mielekästä siinä on? "oo kato pallo. Ohhoh." No onpa jännää..tää on iha saat*** TYLSÄÄ! Voi kun tää painjainen ois jo ohi ja sais vaa herätä et kaikki olikin vaa unta..muita ilonaiheita? Ja pakko se on koittaa jaksaa kun tuo on kuitenkin syytön tähän. Toivottavasti se ei ikinä saa tietää mitä todellisuudessa ajattelin kun oli pieni. Kai tää joskus helpottaa?
No ei helpota koskaan tolla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ihanaa kasvattaa omaa lastaan ja nautin lasteni seurasta.
Ai on? Mitä mielekästä siinä on? "oo kato pallo. Ohhoh." No onpa jännää..tää on iha saat*** TYLSÄÄ! Voi kun tää painjainen ois jo ohi ja sais vaa herätä et kaikki olikin vaa unta..muita ilonaiheita? Ja pakko se on koittaa jaksaa kun tuo on kuitenkin syytön tähän. Toivottavasti se ei ikinä saa tietää mitä todellisuudessa ajattelin kun oli pieni. Kai tää joskus helpottaa?
Joo. Kun lapsi on 15 niin te vielä siinä yhdessä ihmettelette että kato pallo. Eiku.. Voipi kuule olla että siinä vaiheessa ei lapsi enää tuollaisen äidin seurasta välitä.
Lasettomana jää paitsi aika paljosta ylimääräisestä vitutuksesta, niskakakoista, rokoteripuleista, uhmakohtauksista, murrosikäisen ovien paukuttelusta, yksityisyyden menetyksestä, vapauden kaventumisesta ja oman ajan katoamisesta.
Jotenkin tämän menetyksen kanssa vain on tultava toimeen.
Sama kuin valittaisin, että minua huijattiin, kun joku toinen kiipesi Mount Everestille ja minä en pitänytkään siitä, vaikka niin hehkutettiin. Muita on turhaa syyttää omista valinnoistaan.
Vapaaehtoisesti lapseton ei jää mistään paitsi, tälläinen ihminen ei halua lapsia ja siihen on omat syynsä, vela siis ennemminkin jää voitolle kun jättää lapset hankkimatta omasta halusta. :)
Tahtomattaan lapsettomat ovatkin sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ihanaa kasvattaa omaa lastaan ja nautin lasteni seurasta.
Ai on? Mitä mielekästä siinä on? "oo kato pallo. Ohhoh." No onpa jännää..tää on iha saat*** TYLSÄÄ! Voi kun tää painjainen ois jo ohi ja sais vaa herätä et kaikki olikin vaa unta..muita ilonaiheita? Ja pakko se on koittaa jaksaa kun tuo on kuitenkin syytön tähän. Toivottavasti se ei ikinä saa tietää mitä todellisuudessa ajattelin kun oli pieni. Kai tää joskus helpottaa?
Tärkeää olisikin, että koko elämä ei olisi vain naperon kanssa sisällä kökkimistä. Ei sitä täysipäinen aikuinen jaksa kuin aikansa.
No ei se lapsi kuule ole täällä sinun maailmaa avartamassa ja antamassa sinulle jotain uutta ihmeteltävää ja merkitystä elämälle. Hän on ihan oma ihminen ja sinä olet nyt häntä varten.
Hankitko lapsen, koska halusit olla jäämättä jostain itsekkäästi paitsi? On siinäkin syy. Sinä sinä sinä.
Törkeitä vastauksia! Ihan varmasti joku voi kokea, että ympäristö on painostanut lapsen saamiseen. Eikä sitä voi koskaan täysin arvata millaista se tulee olemaan. Ja kyllä se taitaa kaikilla olla rankkaa aluksi, ei se todellakaan tee huonoksi äidiksi. Mutta ap, kyllä se helpottaa!
Kasta ei pitäisi koskaan hankkia painostuksen alla. Ainoastaan kun itse haluaa lapsen. Vauvakuume sen kertoo että kannattaa lisääntyä. Jos siis talous ja muut puitteet ovat suotuisat.
No sulla on joku joka käy sua kattomassa vanhainkodissa. Ehkä. Jos omilta kiireiltään ehtii/viitsii. Muusta en sitten tiedä.