Miten elämäsi muuttui lapsen saannin jälkeen?

Sama, paitsi olin urheilullinen jo ennen vauvaa, söin vain huonosti. oon kaikin puolin parempi ihminen lapsen myötä.

Tosi paljon. Ennen esikoisen saamista olin tehokas, energinen ja aikaansaava. Esikoisen synnyttyä muutuin muutamassa kuukaudessa ärtyisäksi, väsyneeksi, tyhmäksi, flegmaattiseksi, likatukkaiseksi yöpaidassa haahuilijaksi. Vauva valvotti kamalasti ja herätteli aina vähintään 10, joskus parikymmentäkin kertaa joka yö. Päivisin kiljui. Joo, käytin häntä lääkärissä useampia kertoja, eikä mitään vikaa löytynyt. Nyt useampi vuosi tuon hirveän ajan jälkeen olen saanut osittain takaisin entistä energisyyttäni. En silti vaihtaisi lasta pois. Ja kuten tekstistä voi päätellä, uskaltauduin hankkimaan toisenkin lapsen - jonka vauva-aika tuntui äärettömän helpolta. Hän oli päivisin melko tyytyväinen ja öisin herätteli vain pari kolme kertaa, mikä oli hyvin inhimillinen ja oman uneni mahdollistava tahti.

Minut "huijattiin" äidiksi. Kaikki hehkutti miten ihanaa on olla äiti. No joo onpa tosi ihanaa. Tottakai lasta rakastan yli kaiken mutta jos olisin tiennyt mitä tiedän nyt niin olisin valinnut ehkäpä toisin...ja eikun vahinko kiertämään että muutki saa kärsiä. Tehkää ihmeessä lapsia joo!

Minulla myös kävi vähän samalla tavalla kuin ap:llä, tosin lähtötilanne ei ollut noin paha. Olen aina ollut huono pitämään säännöllisestä unirytmistä kiinni, ja varsinkin viikonloput ja lomat menivät aamuyöhön valvoessa ja pitkään nukkuessa. Myönnän, että helposti jäin myös lorvimaan sänkyyn heräämisen jälkeenkin. Lapsen vuoksi on kuitenkin pakko herätä aikaisin ja ryhtyä päivän toimiin myös lomilla ja viikonloppuisin, mikä muutamassa kuukaudessa säännöllisti unirytmini. Turha loikoilu ja siitä seurannut syyllisyyden tunne jäivät tietysti nekin pois. Tämän ansiosta olen arkenakin energisempi.

No, mies jätti ja jäin yksin lapsen kanssa. Ei mennyt iha suunnitelmien mukaan. Päivät menee samaa tylsää rutiinia lapsen rytmin mukaan.kaipa tää on myös asennekysymys mutta vaikeaa yrittää pysyä positiivisena.kaipa tää joskus helpottaa.pitäisi jaksaa vaa nähdä ne hyvätkin puolet eikä vaa huonoja..voisko Joku piristää mitä hyvää tässä On? Itse en tiedä mitä äitiyden ilot edes ovat.nii kertokaa asioita miksi tää kaikki on vaivan arvoista eli hyviä puolia?

Elin todella pitkään sillä ajatuksella, että lapsia ei tule ikinä. Nyt hirvittää ajatus siitä, että tämä olisi jäänyt kokematta. Toki en olisi silloin täysin ymmärtänyt menetystänikään, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Elin todella pitkään sillä ajatuksella, että lapsia ei tule ikinä. Nyt hirvittää ajatus siitä, että tämä olisi jäänyt kokematta. Toki en olisi silloin täysin ymmärtänyt menetystänikään, mutta silti.

Hieno kuulla ja olen aidosti iloinen puolestasi. Onko sulla antaa jotain konkreettista esimerkkiä mikä siinä on niin ihanaa? En kysy pahalla mutta mulle ei vaan aukee vaikka omakin taapero on. yritän kyll parhaani peittää nämä tunteet lapselta kun syytönhän hän siihen on että mulla ei voimavarat riitä muuhun kun pakolliseen selviytymiseen..lapsraukka...paska olo suoraan sanottuna. En vaan näe tässä tilanteessa mitään hyvää..Toivon kuitenkin että lapsesta edes tulee onnellinen vaikka äiti onki näin paska ja elämään kyllästynyt...

Verenpaineeni on noussut huomattavasti. Jatkuvasti vituttaa.

Meillekin raskaus oli yllätys mutta päätimme antaa lapselle mahdolisuuden. Lapsi, tai oikeastaan vauva, on vasta kaksi kuukautta niin en tiedä miten luotettavasti voin ottaa kantaa. Olen ainakin lapsensaannin jälkeen muuttunut itsevarmemmaksi. Vielä on muutama raskauskilo jäljellä ja vatsalihakset erillään mutta rakastan nykyään kehoani ja mihin se on pystynyt. Tarkoitan nyt pääasiassa raskausaikaa ja imetystä (koska totuuden nimissä lapsi syntyikin lopulta sektiolla). Pelkästään raskaana olo sai minussa muutoksia aikaan, lopetin yli vuosikymmenen jatkuneen tupakoinnin positiiviseen raskaustestiin, muutin huonot elintapani muutenkin. Aloin syömään terveellisemmin ja monipuolisemmin ja nyt lapsen syntymän jälkeen olen alkanut vaunulenkkeilemään eli liikkumaan vapaaehtoisesti, joka on asia mitä aina ennen vihasin. Käytin oikeastaan autoa aina mikäli matka oli pidempi kuin 200 metriä, ja nykyään liikun huvikseni. Kontrasti menneeseen on siis suuri.

Ja samaa myös kuin muilla, elämäni sai rytmin. Ennen tuli nukuttua ja valvottua miten sattuu. Nyt on joku jonka vuoksi on pakko herätä ja jaksaa, joka on minulle vain positiivista. Vähäunisista öistä huolimatta arki ja parisuhdekin kukoistaa ja miehestäni on kuoriutunut ihana ja loistava isä, joka pitää huolen meistä. Käy töissä ja hoitaa ruokaostokset, tekee ruoat, auttaa lapsen- ja kodinhoidossa, tarjoaa ylimääräisen käsiparin jotta minä saan keskittyä imettämiseen. Lapsen saaminen on vahvistanut entisestään hyvää suhdettamme.

Kaiken tasapuolisuuden nimissä ei tämä tietenkään ruusuilla tanssimista ole, alku meni hermoja koetellen kun lapsi itki usein vatsavaivojaan öisin ja päivisin. Välillä on uskomattoman tylsää olla lapsen kanssa vain kotona ja välillä kun olisi halua lähteä ulos pihalle niin ei ole yksinkertaisesti vain jaksamista jos edellinen yö on nukuttu huonosti. Minun osalta elämä on kuitenkin muuttunut reilusti parempaan. Mitään en kuitenkaan vaihtaisi ja kaikki on ollut sen arvoista. :)

Epäreilua. Mutta hyvä jos joillakin.ees menee hyvin. No ei. En tykkää. Äh en osaa ees valehella uskottavasti.terveisin katkera ja onneton taaperon äiti joka huijattiin äidiksi :(

Viha miestä kohtaan syntyi. Sellainen puhdas katkeroitunut viha, kun toinen voi tavallaan kuitenkin aina mennä ja tulla miten lystää, vaikka hoidammekin keskivertopariskuntaa varmasti tasa-arvoisemmin lastenhoidon. On se silti ihan eri asia hänelle jotenkin kuin minulle. Toivon mukaan tämä viha joskus katoaakin.

väsynyt mutsi... kirjoitti:

Minut "huijattiin" äidiksi. Kaikki hehkutti miten ihanaa on olla äiti. No joo onpa tosi ihanaa. Tottakai lasta rakastan yli kaiken mutta jos olisin tiennyt mitä tiedän nyt niin olisin valinnut ehkäpä toisin...ja eikun vahinko kiertämään että muutki saa kärsiä. Tehkää ihmeessä lapsia joo!

Just niin.

Kaikki muuttui