Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalisesti värittynyt n.30 vuotta vanha valokuva albumissani, joka viittaa lapseen sekaantumiseen
22.06.2016 |
Heti alkuun kerron, että kuvan on ottanut minä, mutta olen jäänyt miettimään, että kuvassa tulee hyvin voimakkaasti miehen elehtemisestä esikoistytärtään kohtaan sellainen tunne, että tyttärensä olisi ollut kyseisen miehen seksuaalisen häirinnän kohteena. Ja epäilykseni ei todellakaan ole mikään turha ja kuviteltu juttu, sillä itse olin lapsuudessani henkilökohtaisesti tuon saman henkisesti sairaan seksuaalisen häiriköinnin uhri.
Mitä tekisitte sijassani tuon valokuvan perusteella? Olisiko viisasta vaan antaa asian olla vai lähettää kyseinen kuva tuolle jo edesmenneen miehen tyttärelle, joka jo liki nelikymppinen perheellinen nainen, ja kysyä suoraan ja ottaa puheeksi, että joutuiko hänkin samankaltaisen ja ties vieläkin pahemman seksuaalisen häirinnän kohteeksi lapsuudessaan?
Kommentit (74)
Voi v tätä suomalaista vaikenemisen kulttuuria! Ei paranna uhrin/uhrien oloa yhtään. Kuulkaa siinä ei hyssyttelyt ja hienostelut auta jos on lapsena seksuaalisen hyväksikäytän uhriksi joutunut. Ap, ilman muuta selvität asiaa! Itse jouduin lapsena hyväksikäytetyksi, ja elän helvetissä osittain edelleen tapahtumien vuoksi. Minua ei uskonut kukaan, ja nyt aikuisenakin eräs asiaan liittyvä henkilö väittää että valehtelen. Jos jostain ilmaantuisi joku joka uskoisi minua ja auttaisi selvittämään asiaa, vaikka tekijä olisi kuollut, saisin eräänlaisen rauhan asian suhteen. Minua uskottaisiin. Häpeän tunne on häipynyt jo aikoja sitten, tunnen vain vihaa tekijää kohtaan. Miksi ihmeessä haluatte jatkaa vaikenemisen kulttuuria ja ylläpitää uhrin häpeän tunnetta? Tekijää ja läheisiä siinä suojellaan, ei haluta nähdä ja tunnustaa tapahtunutta. Uhri joutuu kantamaan taakkansa yksin.Kyllä aikuiset tietävät etteivät olleet lapsena syyllisiä sairaan ihmisen tekoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittajaa painavat vanhat tapahtumat, hänen kannattaisi hankkia ammattiapua.
Kahden hyväksikäytetyn keskenäinen yhyy-mässäily ei auta kumpaakaan.
Mistä ap tietää, miten toinen nainen on käsitellyt asiansa? Kenties hän ei tiedosta koko asiaa, jolloin ap:n puheet voisivat tehdä pahaa jälkeä, pilata lapsuusmuistot, aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia jne. Oikeasti vakavia asioita toisen naisen psyykelle. On myös mahdollista, että hän on jo käynyt terapiassa tapauksen vuoksi ja "hoitanut asian".
Sitten toki sekin, että ei ollut oikeasti mitään seksuaalista hyväksikäyttöä ja ap menisi haukkumaan pedofiiliksi viatonta edesmennyttä ja edelleen toisen naisen mielenterveys järkkyisi ja arki muuttuisi huonompaan.
Tämä!
Onko sinua hyväksikäytetty? Minua on. Kuule, ne muistot ovat myttynä sisällä, ja puheeksi ottaminen auttaa. Luuletko tosissasi, että ne hyvät lapuusmuistot korvaavat tapahtuneen? Helvettiä sellainen lapsuus on, vaikka kaikki olisivat asiasta turpa kiinni. Kauheinta on se, jos kukaan ei puhu ja tavallaan hyväksuu tapahtuneen. Niin uhrista tulee uhri loppuiäkseen. Jos asiasta puhuttaisiin, uhri saisi rauhan ja voisi mennä eteenpäin elämässään. Se hyväksikäyttö ei sieltä mielestä häviä vaikenemalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi v tätä suomalaista vaikenemisen kulttuuria! Ei paranna uhrin/uhrien oloa yhtään. Kuulkaa siinä ei hyssyttelyt ja hienostelut auta jos on lapsena seksuaalisen hyväksikäytän uhriksi joutunut. Ap, ilman muuta selvität asiaa! Itse jouduin lapsena hyväksikäytetyksi, ja elän helvetissä osittain edelleen tapahtumien vuoksi. Minua ei uskonut kukaan, ja nyt aikuisenakin eräs asiaan liittyvä henkilö väittää että valehtelen. Jos jostain ilmaantuisi joku joka uskoisi minua ja auttaisi selvittämään asiaa, vaikka tekijä olisi kuollut, saisin eräänlaisen rauhan asian suhteen. Minua uskottaisiin. Häpeän tunne on häipynyt jo aikoja sitten, tunnen vain vihaa tekijää kohtaan. Miksi ihmeessä haluatte jatkaa vaikenemisen kulttuuria ja ylläpitää uhrin häpeän tunnetta? Tekijää ja läheisiä siinä suojellaan, ei haluta nähdä ja tunnustaa tapahtunutta. Uhri joutuu kantamaan taakkansa yksin.Kyllä aikuiset tietävät etteivät olleet lapsena syyllisiä sairaan ihmisen tekoihin.
Asia on muuten juuri näin! Vaikenemalla tuetaan vain jatkuvuutta, hengissäpidetään kaiken sortin väkivaltaaa. Taitaa olla varsin tyypillistä, että asiaan liittyvät ihmissaastat kieltävät kaiken, haukkuvat sinua valehtelijaksi. Mustamaalaavat ja valehtelevat sinusta, leimaavat hulluksi, jotta kukaan ei lähestyisi sinua, eikä uskoisi. Onneksi asiaa on tuotu nykyään päivänvaloon, ei ole enää niin yksinäisyyden tunnetta uhrina, helpottaa.
Jos nainen on hyvässä lykyssä pystynyt torjumaan mahdolliset tapahtumat mielestään, niin anna olla. Keskustele sitten joskus, jos ottaa itse puheeksi. Jos sun tarvitsee jutella, mene terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v tätä suomalaista vaikenemisen kulttuuria! Ei paranna uhrin/uhrien oloa yhtään. Kuulkaa siinä ei hyssyttelyt ja hienostelut auta jos on lapsena seksuaalisen hyväksikäytän uhriksi joutunut. Ap, ilman muuta selvität asiaa! Itse jouduin lapsena hyväksikäytetyksi, ja elän helvetissä osittain edelleen tapahtumien vuoksi. Minua ei uskonut kukaan, ja nyt aikuisenakin eräs asiaan liittyvä henkilö väittää että valehtelen. Jos jostain ilmaantuisi joku joka uskoisi minua ja auttaisi selvittämään asiaa, vaikka tekijä olisi kuollut, saisin eräänlaisen rauhan asian suhteen. Minua uskottaisiin. Häpeän tunne on häipynyt jo aikoja sitten, tunnen vain vihaa tekijää kohtaan. Miksi ihmeessä haluatte jatkaa vaikenemisen kulttuuria ja ylläpitää uhrin häpeän tunnetta? Tekijää ja läheisiä siinä suojellaan, ei haluta nähdä ja tunnustaa tapahtunutta. Uhri joutuu kantamaan taakkansa yksin.Kyllä aikuiset tietävät etteivät olleet lapsena syyllisiä sairaan ihmisen tekoihin.
Asia on muuten juuri näin! Vaikenemalla tuetaan vain jatkuvuutta, hengissäpidetään kaiken sortin väkivaltaaa. Taitaa olla varsin tyypillistä, että asiaan liittyvät ihmissaastat kieltävät kaiken, haukkuvat sinua valehtelijaksi. Mustamaalaavat ja valehtelevat sinusta, leimaavat hulluksi, jotta kukaan ei lähestyisi sinua, eikä uskoisi. Onneksi asiaa on tuotu nykyään päivänvaloon, ei ole enää niin yksinäisyyden tunnetta uhrina, helpottaa.
Ehkä pitäisi kuitenkin antaa mahdollisen uhrin itse päättää, haluaako jutella, ilman että joku sukulainen siihen painostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v tätä suomalaista vaikenemisen kulttuuria! Ei paranna uhrin/uhrien oloa yhtään. Kuulkaa siinä ei hyssyttelyt ja hienostelut auta jos on lapsena seksuaalisen hyväksikäytän uhriksi joutunut. Ap, ilman muuta selvität asiaa! Itse jouduin lapsena hyväksikäytetyksi, ja elän helvetissä osittain edelleen tapahtumien vuoksi. Minua ei uskonut kukaan, ja nyt aikuisenakin eräs asiaan liittyvä henkilö väittää että valehtelen. Jos jostain ilmaantuisi joku joka uskoisi minua ja auttaisi selvittämään asiaa, vaikka tekijä olisi kuollut, saisin eräänlaisen rauhan asian suhteen. Minua uskottaisiin. Häpeän tunne on häipynyt jo aikoja sitten, tunnen vain vihaa tekijää kohtaan. Miksi ihmeessä haluatte jatkaa vaikenemisen kulttuuria ja ylläpitää uhrin häpeän tunnetta? Tekijää ja läheisiä siinä suojellaan, ei haluta nähdä ja tunnustaa tapahtunutta. Uhri joutuu kantamaan taakkansa yksin.Kyllä aikuiset tietävät etteivät olleet lapsena syyllisiä sairaan ihmisen tekoihin.
Asia on muuten juuri näin! Vaikenemalla tuetaan vain jatkuvuutta, hengissäpidetään kaiken sortin väkivaltaaa. Taitaa olla varsin tyypillistä, että asiaan liittyvät ihmissaastat kieltävät kaiken, haukkuvat sinua valehtelijaksi. Mustamaalaavat ja valehtelevat sinusta, leimaavat hulluksi, jotta kukaan ei lähestyisi sinua, eikä uskoisi. Onneksi asiaa on tuotu nykyään päivänvaloon, ei ole enää niin yksinäisyyden tunnetta uhrina, helpottaa.
Ehkä pitäisi kuitenkin antaa mahdollisen uhrin itse päättää, haluaako jutella, ilman että joku sukulainen siihen painostaa.
Painostaa? Tarkoitat varmaan että hienotunteisesti antaa mahdollisuuden avautua asiasta. Kuuntelee, kommunikoi, selvittää ja tukee. Ap:n tuskin tarvitsee keneltäkään lupia kysellä, jos hän haluaa avautua omista kokemuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikkää nyt kuinka sekopäältä ap vaikuttaa, kun lähettää jonkun kuvan ja kirjoittaa siinä samalla kysymyksiä seksuaalisesta häirinnästä. Aika sairasta käytöstä.
Asia olisi pitänyt tuoda julki jo aikanaan. Jälkeenpäin et ehkäise mitään vaan aiheutat mielipahaa. Mikä hemmetti se sinun kuvittelemasi hyöty asian kaivelun suhteen enää on, kun henkilö on kuollut? Ja vaikka eläisi, niin silloinkin ainoastaan sun hyväksikäyttö on se, mitä voit esiin tuoda. Et muuta.
Outoa, että olet jotenkin sisimmässäsi myös aivan varma että tytärkin on uhri. Älä leimaa, jos et tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikkää nyt kuinka sekopäältä ap vaikuttaa, kun lähettää jonkun kuvan ja kirjoittaa siinä samalla kysymyksiä seksuaalisesta häirinnästä. Aika sairasta käytöstä.
Seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla usein on. Ei ole ihan samanlainen käsitys siitä, mikä on soveliasta.
Vierailija kirjoitti:
Voi v tätä suomalaista vaikenemisen kulttuuria! Ei paranna uhrin/uhrien oloa yhtään. Kuulkaa siinä ei hyssyttelyt ja hienostelut auta jos on lapsena seksuaalisen hyväksikäytän uhriksi joutunut. Ap, ilman muuta selvität asiaa! Itse jouduin lapsena hyväksikäytetyksi, ja elän helvetissä osittain edelleen tapahtumien vuoksi. Minua ei uskonut kukaan, ja nyt aikuisenakin eräs asiaan liittyvä henkilö väittää että valehtelen. Jos jostain ilmaantuisi joku joka uskoisi minua ja auttaisi selvittämään asiaa, vaikka tekijä olisi kuollut, saisin eräänlaisen rauhan asian suhteen. Minua uskottaisiin. Häpeän tunne on häipynyt jo aikoja sitten, tunnen vain vihaa tekijää kohtaan. Miksi ihmeessä haluatte jatkaa vaikenemisen kulttuuria ja ylläpitää uhrin häpeän tunnetta? Tekijää ja läheisiä siinä suojellaan, ei haluta nähdä ja tunnustaa tapahtunutta. Uhri joutuu kantamaan taakkansa yksin.Kyllä aikuiset tietävät etteivät olleet lapsena syyllisiä sairaan ihmisen tekoihin.
Jahas.. Ensimmäinen näistä sekopäistä ilmaantui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa mustasukkaiselta.
ALOITTAJA todella nyt ihmettelee, että mistä mun pitäisi olla mustasukkainen?
hohhoijaa, mitä tekstiä, nyt taitaa olla täällä liian monta insestin harjoittajaa ja suoranaisia pedofiileja tekstailemassa omiaan!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittajaa painavat vanhat tapahtumat, hänen kannattaisi hankkia ammattiapua.
Kahden hyväksikäytetyn keskenäinen yhyy-mässäily ei auta kumpaakaan.
Mistä ap tietää, miten toinen nainen on käsitellyt asiansa? Kenties hän ei tiedosta koko asiaa, jolloin ap:n puheet voisivat tehdä pahaa jälkeä, pilata lapsuusmuistot, aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia jne. Oikeasti vakavia asioita toisen naisen psyykelle. On myös mahdollista, että hän on jo käynyt terapiassa tapauksen vuoksi ja "hoitanut asian".
Sitten toki sekin, että ei ollut oikeasti mitään seksuaalista hyväksikäyttöä ja ap menisi haukkumaan pedofiiliksi viatonta edesmennyttä ja edelleen toisen naisen mielenterveys järkkyisi ja arki muuttuisi huonompaan.
Tämä!
Onko sinua hyväksikäytetty? Minua on. Kuule, ne muistot ovat myttynä sisällä, ja puheeksi ottaminen auttaa. Luuletko tosissasi, että ne hyvät lapuusmuistot korvaavat tapahtuneen? Helvettiä sellainen lapsuus on, vaikka kaikki olisivat asiasta turpa kiinni. Kauheinta on se, jos kukaan ei puhu ja tavallaan hyväksuu tapahtuneen. Niin uhrista tulee uhri loppuiäkseen. Jos asiasta puhuttaisiin, uhri saisi rauhan ja voisi mennä eteenpäin elämässään. Se hyväksikäyttö ei sieltä mielestä häviä vaikenemalla.
Eipä se lähde silläkään, että pakotetaan muita avautumaan mahdollisista kokemuksistaan.
Puhu toki omasta lapsuudesta sen minkä jaksat, mutta älä sotke muita, jos he eivät sitä itse halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa mustasukkaiselta.
ALOITTAJA todella nyt ihmettelee, että mistä mun pitäisi olla mustasukkainen?
hohhoijaa, mitä tekstiä, nyt taitaa olla täällä liian monta insestin harjoittajaa ja suoranaisia pedofiileja tekstailemassa omiaan!!!!
No jos on aivan pakottava tarve saada selville, oliko muitakin, mutta ei osaa sen paremmin perustella sitä, että miksi haluaa selvittää sen.
Ei se mustasukkaisuus olisi mitenkään tavaton reaktio hyväksikäytön uhrilta.
Vierailija kirjoitti:
Asia olisi pitänyt tuoda julki jo aikanaan. Jälkeenpäin et ehkäise mitään vaan aiheutat mielipahaa. Mikä hemmetti se sinun kuvittelemasi hyöty asian kaivelun suhteen enää on, kun henkilö on kuollut? Ja vaikka eläisi, niin silloinkin ainoastaan sun hyväksikäyttö on se, mitä voit esiin tuoda. Et muuta.
Outoa, että olet jotenkin sisimmässäsi myös aivan varma että tytärkin on uhri. Älä leimaa, jos et tiedä.
ALOITTAJA kuittaa taasen tähänkin: En ole leimaamassakaan veljeni tytärtä, koska en vielä tiedäkkään, että häiritsikö mieleltään sairas veljeni myös omia lapsiaan. Tuo vanha valokuva on vaan epäilyttävän oloinen. Sitä paitsi sinäkin jankutat täällä, etten asiaa olisi tuonnut julki veljeni eläessään, voi toki, kun toin asian kuuleppas vanhempienikin tietoon jo lapsena, ja täten sain veljeni lapsuuteni aikaisen seksuaalisen häiriköintinsä loppumaankin. Myöhemmin kerroin myös hänen vaimolleen eli heidän yhteisten lastensa äidillekin ko. historiassani tapahtuneesta häiriötilasta, mutta en kertonut yksityiskohtia häiriköinnistä, ja silloin oli tilanne se, että mulla oli suojelumekanismi päällä sairasta veljeäni kohtaan, ja asiaa tuli hiukan vähäteltyä, koska minulla ja läheisilläni sekä veljeni vaimolla ja perheellään oli kova huoli siitä, että veljeni eläminen sairaudestaan huolimatta lääkityksineen jatkuisi hyvin sairaalakeikkansa jälkeen; ja niinhän se jatkuikin miltei toistakymmentä vuotta kuolemaansa asti.
Vierailija kirjoitti:
Asia olisi pitänyt tuoda julki jo aikanaan. Jälkeenpäin et ehkäise mitään vaan aiheutat mielipahaa. Mikä hemmetti se sinun kuvittelemasi hyöty asian kaivelun suhteen enää on, kun henkilö on kuollut? Ja vaikka eläisi, niin silloinkin ainoastaan sun hyväksikäyttö on se, mitä voit esiin tuoda. Et muuta.
Outoa, että olet jotenkin sisimmässäsi myös aivan varma että tytärkin on uhri. Älä leimaa, jos et tiedä.
Luepas tästä ketjusta näkökulmaa., miten aiheesta avautumien vaikuttaa. Ihmeen ääripään kärjistettyä sanastoa täällä uhreista, mitä helkkaria ne uhrit ovat tehneet? Leimaa ittes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa mustasukkaiselta.
ALOITTAJA todella nyt ihmettelee, että mistä mun pitäisi olla mustasukkainen?
hohhoijaa, mitä tekstiä, nyt taitaa olla täällä liian monta insestin harjoittajaa ja suoranaisia pedofiileja tekstailemassa omiaan!!!!
No jos on aivan pakottava tarve saada selville, oliko muitakin, mutta ei osaa sen paremmin perustella sitä, että miksi haluaa selvittää sen.
Ei se mustasukkaisuus olisi mitenkään tavaton reaktio hyväksikäytön uhrilta.
Taidat olla ihan pimeä - ei tuosta viimeisestä lauseesta voi muuta päätellä, siis minun pitäisi olla seksuaalisen häirinnän uhrina lapsuudessani mustasukkainen kenelle? Selitä.
Sen verran voinen avata, että veljeni harjoittama häirintä tuolla saralla oli sen kaltaista, että vaikka hän pääsi kiusaamaan minua, niin pystyin jonkin verran puolustautumaan, ja puolustauduinkin hänen yrityksiksiltään ahdistellessaan minua, onneksi, vaikka tarpeeksi pahaa hän pääsi aiheuttamaan minulle.
Mielestäni tuo asia pitäisi ottaa jotenkin hienovaraisesti esiin. Mutta luultavasti kannattaa sitä ennen konsultoida asiaa tuntevia tahoja, psykologia tms. Mielestäni asioiden puiminen on hyvästä, mutta tuollaisesta tapauksesta minulla ei ole kokemusta.
Tätini sanoi minulle joskus suoraan yhdestä sukulaispariskunnasta, että ovat seksuaalisesti kieroutuneita ja kysyikin sitten, että huomasinko minä lapsena heistä tällaista. Olin niin puulla päähän lyöty, miten joku rohkeni puhua asiasta suoraan. Asiasta, joka minua oli vaivannut vuosikaudet, enkä jostain kumman syystä ymmärtänyt yhdistää sanoja -seksuaalinen väkivalta lapsia kohtaan- menneisiin tapahtumiin. Siitä alkoi purkautumaan suuri musta möykky sisältä, kun aloin tutkimaan aihetta. Ja ymmärsin, miten sairaan hirveätä kaikki on ollutkin. Löysin sitä kautta selitykset myös omaan käytökseeni, miten tapahtumat ovat minuun vaikuttaneet. Ja niitä käytöshäiriöitä aloin työstämään, korjaamaan, parisuhteessa minun on nykyään hyvä ja turvallista olla. Pidän erityisen tärkeänä, että kaikista asioista pitäisi pystyä puhumaan, sitä kautta ne selviävät.