Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa? Voiko alle 20-vuotias pärjätä yksin vauvan kanssa?
22.06.2016 |
Sain eilen lääkärissä käydessä tietää että olen raskaana. Raskaus on jo viikolla 20. En ole osannut epäillä mitään, koska ehkäisy on ollut käytössä, menkat on tullut ihan normaalisti ja mitään oireita ei ole ollut.
Kirjoitin juuri ylioppilaaksi ja olen hakenut yliopistoon. Eli suunnitelmat ovat ihan toisenlaiset, kuten kai tämän ikäisillä yleensäkin.
En seurustele tuon miehen kanssa jonka lapsi on, joten on todella suuri todennäköisyys että jäisin lapsen kanssa yksin.
Muutin 15-vuotiaana pois kotoa. Olen siis tottunut huolehtimaan itsestäni ja kodista, mutta on kuitenkin täysin eri asia olla vastuussa toisesta ihmisestä.
Raha ei ole ongelma. Sain puolisen vuotta sitten x-summan perintöä, josta en ole käyttänyt juuri mitään. Sillä summalla kyllä pärjäisi hyvän aikaa.
Ainoa ongelma on, voiko näin nuori pärjätä yksin vauvan kanssa? Täytän siis joulukuussa 19. Tukiverkostoa on jonkin verran, mutta eihän heitäkään voi mielin määrin rasittaa. Lapsi kun on kuitenkin minun.
Vaihtoehtoja ei kuitenkaan juuri ole. Joko pidän lapsen tai annan adoptoitavaksi, mutta jotenkin luulen että siihen minusta ei ole.
Kommentit (19)
Muutin myös 15-vuotiaana pois kotoa, esikoinen syntyi kun olin 17. Eli kyllä, pärjäät jos susta on äidiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että pärjäisit. Se on aina aika yksilöllistä miten pärjää. Rankkaa varmasti tulee olemaan mutta uskon että selviät.
Uskon, että pärjäät :) Ei ole se iästä kiinni vaan omasta kypsyydestä. Monesti vain vanhemmat naiset haluavat lytätä nuoria äitejä. Kaksikymppinen on hyvä ikä saada lapsia. Toki on ikävää, että joudut olemaan yksin vastuussa. Toisaalta jos raha ei ole ongelma, niin voit palkata myös esim lapsenhoitoapua. Kannattaa tutustua muihin perheellisiin. Yliopistossa on myös perheellisiä ihmisiä :)
Kuulostat sellaiselta nuorelta, joka voi. Maailman sivu on lapsia saatu tuon ikäisenä. Vasta noin 30 vuoden ajan siinä on alettu nähdä mitään ihmeellistä, ja tämähän taas johtuu siitä, että nuoret itsenäistyvät nykyään todella myöhään. Sinä olet itsenäistynyt varhain ja talous sekä tulevaisuudensuunnitelmat ovat kunnossa. Ei ole mitään syytä, mikset pärjäisi. Vauvanhoito sujuu kyllä ihan maalaisjärjellä ja ongelmatilanteissa neuvoa kysymällä. Voi olla, että jossain vaiheessa lapsen isäkin haluaa ottaa vastuuta lapsesta tai ainakin pitää tähän yhteyttä. Näin kävi minulle hyvin samantyyppisessä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ennenkin pystynyt, joten kai se nykyäänkin onnistuu.
Hyvin pärjäät, mutta vahvista tukiverkkojasi raskauden aikana. Vauvat valvovat ja tarvitset unta, vaikka olet yksin.
Onnea raskaudesta! Epäily ja tulevaisuudesta huolehtiminen kuuluvat raskausaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei noin nuorena ole mitään järkeä pilata elämäänsä. Eikös tuossa vielä saisi abortinkin. olet vielä ihan lapsi.
Kuulostat tosi fiksulta nuorelta, varmasti pärjäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorihan sinä nykymittapuulla olet äidiksi, mutta koska raskaus on jo noin pitkällä niin ehkä kannattaa alkaa valmistautua äitiyteen tai jos päädyt adoptioon niin henkisesti sitten siihen.
Äitiys on ihanaa jos siihen on valmis ja sitä haluaa, adoption voisin kuvitella olevan melkoisen rankka kokemus mutta jossain tapauksessa ihan varteen otettava vaihtoehto. Kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi ja miettiä rauhassa ja tarkasti jatkoa.
Tsemppiä sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin!
Jos päädyt lapsen itse kasvattamaan, niin opiskelut voi hoitaa myöhemminkin ja jos adoptioon niin varmasti vauva saa hyvät lasta toivovat vanhemmat!
Pärjää, on kaveripiirissä monta nuorena lapsen saanutta ja kaikki on pärjänneet. Varaudu että tulee olemaan raskasta mutta ajattele että helpommin sitä nuorena jaksaa kuin vanhana. Vauva ajasta todella raskasta aikaa on niin kauan kuin heräillään öisin. Sitten helpottaa kunnes alkaa lähteen liikkeelle ja kiipeilee niin saa koko ajan juosta perässä 😁 Mutta pääasiassa lapset on ihania kun ei sorru ajattelemaan heitä rasitteena vaan ottaa osaksi elämää. Ihan yhtä lailla lapsia voi ottaa mukaan joka paikkaan (ei nyt ihan baareihin) ja ei lapsen tulo tarkoita että täytyisi linnotautua kotiin, päinvastoin sinulla on aina ulkoiluseuraa ja itse huomasin että opiskelu sujui melkein paremmin kuin ilman lasta. Johtuu varmaan siitä että koulu tuntui jopa lomalta äitiysloman jälkeen kun pääsi aikuisten ihmisten seuraan ilman lasta joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pärjäät mutta muista hyödyntää tukiverkkojasi. :) Älä yritä liikaa yksin.
Minä sain esikoiseni 19 vuotiaana :) Hyvin pärjäsin ja niin pärjäät sinäkin, uskon vahvasti näin! Nuorena on ihanaa olla äiti! Kaipaan tuota nuorta ja pirtsakkaa ja notkeaa itseäni kun nyt vanhempana äitinä könyän lattialla konttaavan kuopuksen kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minulla kävi samalla tavoin. Olin tosin 21-vuotias ja opiskelin sekä tein töitä siinä ohella. Pillerit siis pettivät ja huomasin olevani raskaana (rv 18). Ja tosiaan menkat tulivat, olivat aina olleet tosi niukat joten en osannut epäillä mitään.
Sinä pärjäät kyllä. Itse olin yhteydessä lapsen tulevaan isään ja kerroin asian. Annoin hänen rauhassa sulatella sitä ja miettiä kuinka haluaa olla lapsen elämässä sanoin kuitenkin että meistä ei nyt mitään perhettä ole tulossa. Suosittelen puhumaan isän kanssa asioista.
Onnea raskaudestasi!
Minä pärjäsin 16-vuotiaana joten kyllä sinäkin pärjäät :)
Voi pärjätä. Iso uhraus se on. Et pääse esimerkiksi muodostamaan parisuhdetta koskaan jossa olette vain kahdestaan. Tuo lapsi tulee olemaan ensisijainen ihmissuhteesi aina.
Koulutus ja työelämään pääsy viivästyvät. Huolettomat vuodet jäävät pois, ne joissa olet 100% itsenäinen, vapaa vanhemmistasi mutta vailla aikuisuuden sitoumuksia (lainat, työ, lapset, parisuhde).
Itse nautin nuoruudestani kovasti, ja vielä lapsettomana olisin neuvonut sinua antamaan lapsen adoptioon.
Nyt kun olen äiti niin en osaa sanoa. Lapsen saannin rinnalla kaikki kalpenee.
Tee päätöksesi kuten vastuullinen rakastava vanhempi, lapsen edun mukaan. Jaksatko yksin antaa lapselle kodin jossa hänestä iloitaan? Jokainen uusi ihminen hakee ensimmäisillä katseillaan vastausta kysymykseen "olenko arvokas? Olenko toivottu? Tuonko sinulle iloa?"
Jos kykenet tarjoamaan lapselle onnellisen kodin, ja äitinä olo riittää sinulle elämän sisällöksi muutamaksi vuodeksi niin pidä lapsi. Muuten anna hänet kotiin jossa on ehkä tehtävään valmiimmat vanhemmat.
Käsittääkseni jotkut suostuvat ehkä siihenkin että sinulla olisi lapsen elämässä joku rooli?
Oletko juonut alkoholia tänä aikana? Tai ylipäätään minkälaista elämää olet viettänyt?
Oho, en olisi osannut odottaa että vastauksia tulee näin nopeasti ja vielä tämän verran. Kiitos! Luin jokaisen ajatuksella, mutta puhelimella vastailu on hieman hankalaa, joten vastaan näin yleisesti kaikille :).
Ihanan kannustavia olette. Hienoa kuulla, että niin moni on pärjännyt samassa tilanteessa. Eihän se tietysti mikään mahdottomuus ole ja varmasti paljon on ihmisestä kiinni.
Joku kyseli olenko juonut alkoholia tänä aikana. En ole. Olen noudattanut viimeiset 4kk tiukkaa treeniohjelmaa, jossa ei oikein ole ollut sijaa alkoholille tai krapulan siivittämille aamuille. Yo-juhlissa join lasin kuohuviiniä, mutta siihen tämä tuskin kaatuu?
Elän terveellistä elämää. Urheilu on minulle elämäntapa ja pyrin elämään sekä syömään mahdollisimman terveellisesti.
Totta kai voi, riippuu ihan ihmisestä itsestään. Onhan niitä kolmekymppisiäkin, jotka olisivat suosiolla voineet jättää lapset tekemättä.