Mies kysyi miksen ole sellainen, kuin kavereidensa muijat

Tiedän tuollaisen sinkun naisen. Tarvitsetko puhelinnumeroa että voit antaa miehellesi ja pääset etsimään fiksumman miehen itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Te ette näköjään vain sovi toisillenne, ja on hyvä, että asia tuli nyt ilmi. Toki on kohtuutonta mieheltäsi vaatia sinua tekemään kaikki kotityöt, mutta ymmärrän hänen harmistuksensa, jos tosiaan hänen kaveriporukassaan kaikilla muilla miehillä on ns. perinteiset naiset. Minä olin vuosia sitten, vähän yli kaksikymppisenä, samanlaisessa tilanteessa. Aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli hyvin tiivis kaveriporukka, ja tuossa porukassa oli kolme pariskuntaa, jotka olivat seurustelleet jo lukioajoista. Myös nämä miesystäväni kavereiden naiset olivat ystäviä keskenään ja tosi samanhenkisiä, kaikilla elämäntehtävänä avioliitto ja lapset. Itse taas olen aika urakeskeinen. Illanistujaiset olivat minulle ihan kidutusta. Miehet yleensä ryyppäsivät omassa porukassaan ja naiset keskustelivat hääpuvuista ja sisustamisesta. Minut tuupattiin tietysti aina naisseuraan, ja vaivoin sain peitettyä kiinnostuksen puutteeni. Työasiat, matkustaminen ja kulttuuri kiinnostivat, ja kiinnostavat edelleen, minua paljon enemmän kuin häät ja vauvat. Miesystäväni ilmaisi usein pettymyksensä siitä, miksi en tule hyvin juttuun näiden naisten kanssa. Seurustelusuhde kariutui sittemmin, ja olemme molemmat löytäneet itsellemme paremmin sopivat puolisot.

Tässä näen niin paljon itseäni ja meidän tilannetta! Tosin tiedän vain yhden miehen kaverin, jolla on tällainen "täydellinen" nainen. Mies liioitteli pistämällä monikkoon. Tiedän, että muut naiset eivät ole mitään miehensä paapojia - päin vastoin! Tosin ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä ja pukeutuvat ihan erilailla, kuin minä. Ei minulle ole tärkeää mitkään merkkivaatteet, merkkilaukut ja joka viikko uudet korkokengät, yök... Ja kun tiedän, että näitä ostellaan lainarahoilla.

Olisin kysynyt, että miksi mies on alkanut parisuhteeseen kanssani, jos kerta kaipaa korkkareilla kulkevaa pullantuoksuista seksybabea. Ja siitä varmaan kehkeytyisi keskustelu, jonka jälkeen voi todeta, että olemme liian erilaiset toisillemme.

Toki minäkin olen joskus huomaavainen miehelleni. Teen ruokaa ja uloslähtiessä vähän katson mitä puen päälleni ja sipaisen ripsaria silmiin. En vain ole sen luontoinen, että jaksaisin itseni puunaamista 24/7 ja mieheni kyllä hyvin tietää tämän, koska olin aika metsästä nousseen näköinen, kun tapasimme.

Jos mieheni heittäisi jotain tuommoista, niin kyllä se olisi keslustelun paikka, että missä me menemme suhteessamme ja mikä on jatko.

Ilmoita miehelle huomenna iloisesti, että olet nyt ottanut loparit ja käyttänyt koko päivän shoppaillen, että voit sitten kauniina passata häntä päivät pitkät.

Kysy mieheltä miksei hän ole kuin paras kaverinsa: iso elin ja uskomaton sängyssä.

Tuo takaisin kuittailu ei sinänsä kannata; jos mies haluaa ihan erilaisen naisen kuin sinä olet niin en kiusaisi itseäni tuossa suhteessa sen enempää. Kun mies ei kerran itse osaa tai uskalla muuta muutosta tehdä kuin purkaa turhautumistaan sinuun.