miksi pettäminen sattuu niin s@#tanasti?
Jokin aika sit mies petti ja se oli kyl pahinta mitä oon kokenu ja olen kyllä kokenu kaikenlaista.. on ihan selkeästi ennen ja jälkeen - elämä ja aiempaan ei ole paluuta.
Oon läpikäynyy sairastumiset myös läheisten. Ja läheisiä on kuollut, on ollut vaikka mitä takapakkia elämässä, mutta tämä pettäminen romutti täysin. Olin kk saikulla ja söin rauhottavia. Ahdistus oli niin kova, etten kyennyt yhtään mihinkään. Satutin itseäni, oksentelin, en syönyt.
En olisi ikinä uskonut että pettäminen saa koko elämän raiteiltaan. En ole ihan nuori enää ja uskonut olevani ihan vahva ja tasapainossa elämän kolhiessa. En sitten ollutkaan, mutta onneksi parempaan nyt menossa..
Kommentit (20)
Jepjep. Tuttua. Tosin vuosien takaa. Tänään kaikki on taas hyvin. Ja tulee olemaan sullakkn -se vain ottaa aikansa. Vähän niinkuin oksutauti, oikotietä paranemiseen ei ole, se on vain kärsittävä aikansa
Tsemppiä ahdistukseen, väliaikaista sekin on vain <3
Mun miehellä oli suhteen alku toiseen.. valehteli ja kielsi aika pitkään ja jouduin tekemään paljon salapoliisin hommia, että sain koko kuvion selville. Lopulta mies kertoi kaiken ja ehkä vasta siinä vaiheessa tunsin pienen helpotuksen. Ei mieskään voinut kuvitella mitä kaikkea siitä seurasi.. ap
Meillä vuosi miehen pettämisestä, eikä ollut mikään kertapano. Sen olisin jo unohtanut. Jäi kiinni, kun rupesin epäilee ja etsii todistusaineistoa. Kyllä se oli mielessä viime kesänä 24/7 ja laihduin hirveesti. Riidelty ollaan hirveesti. Mun mielialat vaihtelee. Kävin yksin terapiassa, en tiedä oliko hirveesti apua, mutta sain ainakin puhua kunnnolla asiasta. Päätös lähteäkkö vai jäädä pitää kuitenkin itse tehdä. Yhdessä ollaan nyt oltu ja mies kohtelee silkkihanskoin. Mutta en mä tiedä pääsenkö tästä yli ikinä. Välillä ajattelen, et mitä järkee jäädä. Mut lapset...ja sellasen huomannu, et enään kestä miehen käytöksessä mitään negatiivista. Suutun paljon paljon herkemmin kaikesta. Ennen olin tosi joustava!!
Siitä tulee pian vuosi, kun mulle selvisi, että miehellä oli puolen vuoden mittainen suhde. Asia on mielessä päivittäin ja öisinkin, kun se tulee uniin. En ole käynyt terapiassa enkä ottanut sairaslomaa. Itkeskelen kutenkin paljon ja olen hyvin ahdistunut. Mies lopetti suhteen, tiedän sen ihan varmasti, ja on nyt suhteen paljastumisen jälkeen ollut ihana oma itsensä, mutta silti itse tulen tuskin koskaan toipumaan. Enkä usko, että sellaista päivää tulee olemaan, ettei asia painaisi mieltäni.
Vierailija kirjoitti:
Siitä tulee pian vuosi, kun mulle selvisi, että miehellä oli puolen vuoden mittainen suhde. Asia on mielessä päivittäin ja öisinkin, kun se tulee uniin. En ole käynyt terapiassa enkä ottanut sairaslomaa. Itkeskelen kutenkin paljon ja olen hyvin ahdistunut. Mies lopetti suhteen, tiedän sen ihan varmasti, ja on nyt suhteen paljastumisen jälkeen ollut ihana oma itsensä, mutta silti itse tulen tuskin koskaan toipumaan. Enkä usko, että sellaista päivää tulee olemaan, ettei asia painaisi mieltäni.
Tätä minäkin pelkään... siis etten ikinä unohda ja toivu. On ollut sellaisia päiviä, ettei asia pyöri mielessä ja sit se tuleekin uniin. Mies on myös lopettanut suhteen ja olen siitä aivan varma. Ollaan puhuttu ja tapeltu hirveästi. Mies on jaksanut kuunnella ja vastata tyhmiinkin yksityiskohta -kaiveluihini, vaikka varmaan haluaisi jo unohtaa koko jutun. Haluaisin vaan sen entisen elämän ja itseni takaisin, vaikkei taida olla mahdollista.
Ap
Mä olen ajatellut, että pettäminen ei satu vain tunteisiin ja omanarvontuntoon vaan myös syviin, oman identiteetin rakennuspalikoihin. Seksuaalisuus on yksi tärkeä identiteetin ja itsetunnon rakennuspuu, johon pettäminen kolahtaa suoraan, ja pitkässä, varsinkin nuorena alkaneessa parisuhteessa toinen on kietoutunut omaan kasvuun ja persoonan kehittymiseen hyvin tiiviisti, ja ei kai ole ihme, että siitä irtaantuminen sattuu.
Mutta on siitä ehkä jotain hyvääkin. On vain realistista ymmärtää, että ihan todellisesti voit vastata vain itsestäsi. Vaikka kuinka uskoisit, että tunnet puolisosi, vanhempasi, lapsesi, ystäväsi, he ovat omia itsejään ja voivat toimia yllättävällä tavalla. Vaikka kuinka luulisit, että saat pitää kotisi, työpaikkasi ja muut elinpiirisi, jokin saattaa äkisti muuttua, eikä niitä enää olekaan. Tämä on ikävä tieto, mutta ehkä samalla valmistaa ihmistä terveellä tavalla mahdollisiin muutoksiin.
Sattuu se kuin puolikas sydän revittäisiin rinnasta ulos ellei kokonainen.
Sun tarvitsee nyt päättää, voitko antaa anteeksi ja unohtaa.
Ellei nuo molemmat onnistu, pilaat lopun omasta elämästäsi ja osittain myös lastesi ja miehesi elämistä,
koska tapahtumaa käsitellään liki jokaisessa riidassa ja kriisitilanteessa.
Elämää voi silloin kutsua lähinnä helvetiksi.
Kaverini kertoi aikoinaan että hänen nykyinen vaimonsa (silloinen tyttöystävänsä) kehotti tätä kaveria harrastamaan seksiä jonkin toisen kanssa ihan vapaasti, koska ei itse ollut niin kiinnostunut harrastamaan seksiä tai ainakaan niin usein kuin kaverini olisi halunnut. En tiedä sitten oliko kyse jostain vitsistä vai oliko ihan tosissaan.....
Entinen akka petti ja otti eron tämän toisen jätkän takia. Sattui "vain" sen verran että meinasi henki mennä oman käden kautta. Join itseni niin tolkuttomaan kuntoon että umpikännissä tuntui kuin olisi kuitenkin selvinpäin. Laitoin terän kyynärtaipeeseen ja aikomus oli vetää sieltä ranteeseen asti auki. Mikä lie ääni pään sisältä käski mutta se pelasti viime hetkellä. Oliko sivupersoona vai alterego en tiedä? Oli mikä oli mutta ääni oli sellainen että sitä oli pakko totella.
Vierailija kirjoitti:
Entinen akka petti ja otti eron tämän toisen jätkän takia. Sattui "vain" sen verran että meinasi henki mennä oman käden kautta. Join itseni niin tolkuttomaan kuntoon että umpikännissä tuntui kuin olisi kuitenkin selvinpäin. Laitoin terän kyynärtaipeeseen ja aikomus oli vetää sieltä ranteeseen asti auki. Mikä lie ääni pään sisältä käski mutta se pelasti viime hetkellä. Oliko sivupersoona vai alterego en tiedä? Oli mikä oli mutta ääni oli sellainen että sitä oli pakko totella.
Miksi tappaa itsensä jos suhde päättyy. On niitä muitakin naisia olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla yllätti toisinpäin. Olin aika kylmä ja tunteeton kun mies tunnusti pettämisen. Tuli vain ärtymys, kun mies siinä itki ja teatraalisesti selitti että heitänkö minä hänet nyt ulos jne. Ajattelin, ja sanoinkin, että kaikki tämä show, yhden helvetin panon takia? Olin itse aina ajatellut että pettäminen olisi mulle paha juttu, ja että en voisi suhdetta jatkaa edes sen jälkeen, mutta yllättäen se ei tuntunukaan oikein missään.
Oli se hassu tilanne, mies siinä itkuisena anelemassa anteeksi ja lupaaamassa että saisin käydä kostopettämässä luvan kanssa (mihin mulla ei todellakaan ollut mitään kiinnostusta), ja itse kylmänä ja etäisenä katselemassa että mitä ihmettä täällä tapahtuu :D
Mulla sama mut olen mies. Kattelin sitä oscarin arvoista esitystä, kun muija itkee. Sanoin vaan et pakkaas kamas ja lähe kiitää, otan uuden muijan. Enkä sanonu enää mitään. Enkä jääny suremaan todellakaan
Vierailija kirjoitti:
Siitä tulee pian vuosi, kun mulle selvisi, että miehellä oli puolen vuoden mittainen suhde. Asia on mielessä päivittäin ja öisinkin, kun se tulee uniin. En ole käynyt terapiassa enkä ottanut sairaslomaa. Itkeskelen kutenkin paljon ja olen hyvin ahdistunut. Mies lopetti suhteen, tiedän sen ihan varmasti, ja on nyt suhteen paljastumisen jälkeen ollut ihana oma itsensä, mutta silti itse tulen tuskin koskaan toipumaan. Enkä usko, että sellaista päivää tulee olemaan, ettei asia painaisi mieltäni.
Kyllä se päivä tulee vielä. Itse jäin liittoon pettäjämieheni kanssa, tai siis palasin yhteen kun oikein rukoiltiin ja vedottiin ja lupailtiin. Minkäänlainen keskustelu asiasta ei meillä onnistunut eikä anteeksi ole ikinä pyydetty. Varmaan 10 vuotta kärvistelin siinä riitaisessa liitossa. Mutta mies piti puheensa, ei ruvennut enää petolliseksi. Pikkuhiljaa välit korjaantuivat ja luottamus lisääntyi. Pystyin antamaan anteeksi. Nyt on hyvä, olen sitä mieltä että kannatti.
Olitko ennen tätä ollut varma ettei mies petä ja teillä on täydellisen ihana suhde jne jne? Ehkä se silloin kolahtaa enemmän kuin jos on ajatellut ettei mistään voi olla varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä tulee pian vuosi, kun mulle selvisi, että miehellä oli puolen vuoden mittainen suhde. Asia on mielessä päivittäin ja öisinkin, kun se tulee uniin. En ole käynyt terapiassa enkä ottanut sairaslomaa. Itkeskelen kutenkin paljon ja olen hyvin ahdistunut. Mies lopetti suhteen, tiedän sen ihan varmasti, ja on nyt suhteen paljastumisen jälkeen ollut ihana oma itsensä, mutta silti itse tulen tuskin koskaan toipumaan. Enkä usko, että sellaista päivää tulee olemaan, ettei asia painaisi mieltäni.
Tätä minäkin pelkään... siis etten ikinä unohda ja toivu. On ollut sellaisia päiviä, ettei asia pyöri mielessä ja sit se tuleekin uniin. Mies on myös lopettanut suhteen ja olen siitä aivan varma. Ollaan puhuttu ja tapeltu hirveästi. Mies on jaksanut kuunnella ja vastata tyhmiinkin yksityiskohta -kaiveluihini, vaikka varmaan haluaisi jo unohtaa koko jutun. Haluaisin vaan sen entisen elämän ja itseni takaisin, vaikkei taida olla mahdollista.
Ap
Entiseen elämään ei ole paluuta, voit päättää haluatko jatkaa nykyisessä liitossa, jossa mies on pettänyt lupauksensa sinulle. Luuletko, että hän antaisi pettämisen sinulle anteeksi? Mies voi jatkaa nykyisessä liitossa kuten ennenkin entisin ehdoin, hänen luottamustaan ei ole petetty ja hänen on helppo jatkaa kanssasi.
Sattuu varmasti sen vuoksi kun näet ihmistä päivittäin joka on tehnyt pahimman mahdollisen. Normaalisti ihminen pitää tuollaiset ihmiset kaukana. Luottamus on mennyt iäksi vaikka olettekin asiat sopineet,koska tehtyä ei saa tekemättömäksi
Joskus tuollaisessa tilanteessa auttaa empatia muita ulkopuolisia kohtaan. Olen ite onnellinen kun olen hoitaja ja noissa kokemuksissa olen päässyt yli käyttämällä energiat muiden auttamiseen. Sillä tavalla olen saanut itsellekin voimaa ja alkanut nähdä elämässä taas asiat positiivisuuden kautta.elämään tulee ikäänkuin ne perus hyvät arvot takaisin. Kun myöhemmin on törmännyt johonkin petturiin niin sitä on ollut taas oma iloinen itsensä.
Itseäni ei haittaa vaikka mies pettää satunnaisilla baarikierroksillaan kunhan viettää muuten aikansa minun kanssa eikä rakastu muihin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla yllätti toisinpäin. Olin aika kylmä ja tunteeton kun mies tunnusti pettämisen. Tuli vain ärtymys, kun mies siinä itki ja teatraalisesti selitti että heitänkö minä hänet nyt ulos jne. Ajattelin, ja sanoinkin, että kaikki tämä show, yhden helvetin panon takia? Olin itse aina ajatellut että pettäminen olisi mulle paha juttu, ja että en voisi suhdetta jatkaa edes sen jälkeen, mutta yllättäen se ei tuntunukaan oikein missään.
Oli se hassu tilanne, mies siinä itkuisena anelemassa anteeksi ja lupaaamassa että saisin käydä kostopettämässä luvan kanssa (mihin mulla ei todellakaan ollut mitään kiinnostusta), ja itse kylmänä ja etäisenä katselemassa että mitä ihmettä täällä tapahtuu :D
”Kostopettäminen luvan kanssa” ei ole pettämistä vaan siinä mies antaa sinulle luvan harrastaa seksiä muiden kanssa vähän niinkuin yhteisestä sopimuksesta. Vain sinun luottamuksesi on petetty ja mies jatkaa kuten ennenkin omilla ehdoillaan hyvässä suhteessa, jossa hänen luottamustaan ei ole petetty. Ihan hyvä diili kun mies saa sanella ehdot.
Meillä on pitkäaikaisen sivusuhteen paljastumisesta aikaa reilut pari vuotta. En olisi itsekään uskonut miten koville ottaa- ja kuitenkin olen kaikenlaista surua aiemminkin kokenut. Asia käy edelleen päivittäin mielessä, mutta ei enää valtaa kokonaan ajatuksia. Annan itselleni luvan surra niin pitkään kun siltä tuntuu.
Parisuhteemme osalta tilanne on yllättäen parempi kuin koskaan aiemmin. Yhteinen päätös kaksi vuotta sitten oli, että haluamme pysyä yhdessä ja tehdä kaiken mahdollisen suhteemme eteen. Olemme oppineet sanoittamaan paremmin tarpeitamme ja ajatuksiamme. Huomioimme toisemme aiempaa enemmän.
Tein jo alussa sen päätöksen, että en ala rajoittamaan tai vahtimaan miestäni. Jos hän haluaa jatkaa valehtelua ja toimii epärehellisesti niin se on hänen valintansa ja kantaa itse vastuun.
Kaikkea hyvää samanlaisessa tilanteessa oleville.
Mulla yllätti toisinpäin. Olin aika kylmä ja tunteeton kun mies tunnusti pettämisen. Tuli vain ärtymys, kun mies siinä itki ja teatraalisesti selitti että heitänkö minä hänet nyt ulos jne. Ajattelin, ja sanoinkin, että kaikki tämä show, yhden helvetin panon takia? Olin itse aina ajatellut että pettäminen olisi mulle paha juttu, ja että en voisi suhdetta jatkaa edes sen jälkeen, mutta yllättäen se ei tuntunukaan oikein missään.
Oli se hassu tilanne, mies siinä itkuisena anelemassa anteeksi ja lupaaamassa että saisin käydä kostopettämässä luvan kanssa (mihin mulla ei todellakaan ollut mitään kiinnostusta), ja itse kylmänä ja etäisenä katselemassa että mitä ihmettä täällä tapahtuu :D