Miten päästä laiskuudesta ja toteuttaa unelmat?

Pitäisi aloittaa av-lakko.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen, joten aikaa on luultavasti paljon,

Ihanan positiivinen <3

Minä olen 30 ja tuntuu, että kyllä tämä taisi olla tässä. 

Selkeä aikataulu, konkreettinen (realistinen) suunnitelma. Ison asian pilkkominen pienempiin osiin. On varmaan henkilökohtainen preferenssi kuinka tarkan suunnitelman haluaa tehdä, joillekin riittävät isommat milestonet, jotkut tekevät viikkosuunnitelman. Jos mahdollista, yritä ihmeessä löytää myös joku ulkopuolinen, jonka kanssa jakaa ajatuksia. Kaveri tai samasta asiasta kiinnostunut, jolla olisi kokemusta.

Elämä on myös valintoja, eli jossain kohdin voit joutua priorisoimaan asioita ja jättämään jotain elämästäsi pois. Sitten kysymys on, että onko haaveesi sen arvoinen ja mitä haluat saavuttaa?

Olen täysin samoilla ajatuksilla tässä hetkessä omassa elämässäni. Hassua, kirjoituksesi olisi voinut olla minun kynästä :D Kuinka sattuikaan osumaan silmiini, yleensä en edes käy tällä palstalla... Noh, itse koitan edetä tässä niin että olen ostanut mentorointia erilaisilta valmentajilta päästäkseni yli blokeistani, "tekosyistä" joiden vuoksi en saa asioita toteutettua. Olenkin saanuttosi isoja eteenpäin vieviä oivalluksia nyt näiden ihmisten ansiosta. Toinen on tuo suunnitelmallisuus ja asioiden ylös kirjaaminen, aina en saa tehtyä asioita mitä suunnittelen mutta ajattelen, että se vähäkin on eteenpäin, enkä ruoski itseäni tästä liikaa. Minusta parasta on, että hankkii samanmielisiä ihmisiä tukijoukoksi. Tämä ei aina ole helppoa, mutta maailmankaikkeus yleensä vastaa pyyntöihin, tulihan tämäkin viesti silmieni eteen juuri kun itse olen samassa elämäntilanteessa. Minusta ne haaveet on tärkeitä, ne tekevät elämän kuitenkin mielekkääksi. en itsekään osaa kuvitella jatkavani samaa tyyliä loputtomiin, tekosyiden varjolla unelmien ohi lipumista. Tänään myönsin itselleni, että olen ollut tähän asti pelkkä haaveilija. Olen toki jotain saanut aikaankin, mutta en läheskään niin paljon kuin haluaisin. Tavoitteet on hyvä asettaa selkeästi, ja sitten tehdä myös suunnitelma kuinka niihin päästä. Ja jos sinulla on rahaa, suosittelen ehdottomasti hankkimaan jonkun mentorin joka couchaa eteenpäin. Yksin se on vaikempaa, totutut tavat on yksin vaikeampi murtaa, toki mahdollista, mutta kyllä ihmiset tarvitsevat toisiaan unelmiensa eteenpäin viemiseksi. Sellainen tsemppiryhmäkin olisi tarpeen, missä erilaiset ihmiset auttaisivat toisiaan kohti omia unelmiaan. 

Pienin askelin, ap. Jos et ole tottunut järjestelmällisyyteen, niin en suosittele, että teet nyt yhtäkkiä mielettömiä suunnitelmia siitä, kuinka päiväsi järjestät, kuinka monta riviä kirjoitat jne. Sinä et todennäköisesti jaksa noudattaa sellaista kuin hetken aikaa.

Mitään kirjaa ei tule, jos et jotain tee jatkossa toisin kuin nyt, mutta yksi muutos kerrallaan riittää.

Tsemppiä!

Tee aikataulu ja kirjaa tavoitteet.

Esim: Keksi joku pieni rituaali tms jonka teet, mieluiten aamulla. Aina sama. mulla se on aamulla juon vettä lasin.

Sitten laadi kirjottamiseen aikataulu, niin että päätät kirjoittaa jokapäivä AKTIIVISESTI 2tuntia. Toteuta ensin tämä. voit kirjottaa enemmänkin, mutta tämä ainakin. Kun 2tunnin työskentely on rutiinia, lisää tunti tai kaksi, riippuen muusta elämästä.

Innostu asiasta. Sinusta tulee seuraava suuri Suomalainen kirjailija. Kertomuksesi oikein haluaa esiin, paperille. Kirjoita ensin kaikki eli tee raakaversio. Sitten muokkaa, ja laita kustantajalle. Se saattaa tulla takaisin, ÄLÄ LUOVUTA.

Itseläni oli talvella masennusta. Sitten sattumalta kuulin erään kappaleen ja löysin ystävän, joka tietämättään auttoi minua. Nyt olen innostunut lähes kaikesta elämässäni. niin käy sinullekkin, odotan jo kirjaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen, joten aikaa on luultavasti paljon,

Ihanan positiivinen <3

Minä olen 30 ja tuntuu, että kyllä tämä taisi olla tässä. 

Ap tässä taas. Kuule, musta tuntuu edelleen ajoittain samalta. Sitten ajattelen, että asiathan on nyt paremmin kuin 10 vuotta sitten. Jospa silloin olis ollut 30- vuotiaan ymmärrys. 10 vuoden päästä sitä katsoo taas tähän aikaan ja kelaa, että olenpas viisastunut.

Joskus pentuna ajatteli, että 30-vuotias on vanha. Eihän tässä mikään vanha ole vaan parhaassa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Selkeä aikataulu, konkreettinen (realistinen) suunnitelma. Ison asian pilkkominen pienempiin osiin. On varmaan henkilökohtainen preferenssi kuinka tarkan suunnitelman haluaa tehdä, joillekin riittävät isommat milestonet, jotkut tekevät viikkosuunnitelman. Jos mahdollista, yritä ihmeessä löytää myös joku ulkopuolinen, jonka kanssa jakaa ajatuksia. Kaveri tai samasta asiasta kiinnostunut, jolla olisi kokemusta.

Elämä on myös valintoja, eli jossain kohdin voit joutua priorisoimaan asioita ja jättämään jotain elämästäsi pois. Sitten kysymys on, että onko haaveesi sen arvoinen ja mitä haluat saavuttaa?

On saavuttamisen arvoinen unelma, mutta tämä olikin varmaan kysymys, jonka esitän itselleni. Idea on hautunut jo kauan, mutta olen ollut sen kanssa jumissa.

Tuo aikatauluttaminen on mitä pohdinkin. Kiitos sinulle näistä ajatuksista.

Ap

Olen joskus käynyt itseni kanssa vähän samanlaisen taistelun, joten jotain vinkkejä on antaa. 

Ihminen on eläin, ja eläinhän mieluiten tekee tuttuja, turvallisia asioita silloin kun ei mikään palava vietti ole päällä. Jos aina on töistä tultua menty sohvalle ja haettu syömistä siihen, mieli on oppinut odottamaan samaa myös tänään. Mitä pidempään tavat ovat jatkuneet, sitä tiukemmin ne hallitsevat käyttäytymistä. 

Voisi verrata siihen, että joki on kuluttanut uomaansa satoja vuosia. Vuosi vuodelta uoma tulee syvemmäksi, ja siihen mahtuu enemmän vettä. Ei ole realistista ajatella, että koko joki siirtyisi yhdessä yössä virtaamaan täysin toiseen paikkaan. Sen sijaan kannattaa alkaa kaivaa joen sivuun pieniä puroja, joita vähitellen syventää. Kun uusi uoma on tarpeeksi syvä, joki kääntyy itse ja silloin tuntuukin helpommalta noudattaa uutta reittiä kuin vanhaa.

Kannattaa siis miettiä, että mikä vanha tapasi voisi väistää kirjoittamisen tieltä. Heräätkö tuntia aikaisemmin aamulla ja käytät ekstratunnin silloin kirjoittamiseen, vai jätätkö väliin illalla tv-ohjelman tai av-palstailun? Sitten aloita siitä, että tuon tunnin aikana ajattelet sitä mitä haluaisit tehdä, ja alat hahmotella vaikka paperilapulle että mitä haluat käsikirjoitukseltasi. Sitten vain alat täyttää aukkoja. 

Tulostavoitteet eivät toimi itselläni, mutta alussa oli sääntönä kirjoittaa joka päivä jotain, edes yksi sana. Yleensä se pieni alku auttoi etenemään joka päivä enemmänkin. Tärkeintä on luoda hetki, jolloin työ voi tapahtua.

Minulle toinen tärkeä juttu on määrätyssä ajassa pysyminen. Jos tavoitteena on saada suuri projekti loppuun, tämä on todella tärkeää. Itselleni nimittäin käy innostuessa yleensä niin, että teen työtä yömyöhään ja aloitan taas aamulla. Pari viikkoa tätä, ja olen aivan kyllästynyt projektiini, oli se valmis tai ei. Jos haluan pystyä työskentelemään monta vuotta, kirjoittamisen pitää olla tasapainossa muun elämän kanssa. Tähän auttaa muistikirja. Kun tulee ideoita "väärään aikaan", kirjoitan ne vihkoon odottamaan työtuntia.

Aloittaminen on hankalinta, mutta se ehdottomasti kannattaa. Onnea matkaan.

Tee joka päivä edes jokin pieni asia, joka vie sinua eteenpäin. Kirjoita se aikatauluun kalenteriisi. Tänään se voi olla 5 minuuttia kestävä juttu X, huomenna vartin kestävä juttu Y ja jonain päivänä sulla hurahtaakin enemmän aikaa kuin olit aikatauluttanut ja huomaat, että tämähän etenee. Etenee miten hitaasti tahansa, niin etenee kuitenkin.

Toivottavasti saamme joskus ostaa kirjasi kaupasta tai lainata sen kirjastosta :)

Kerro, miten projekti etenee, tsemppaan mielelläni ihmistä kohti unelmiaan! Nauti siitä, mitä teet unelmasi eteen. Pidä muistikirjaa, vaikka et käyttäisi sen tuotoksista kirjaasi kuin 5 %. Säilytä se, ajatukset ja oivallukset. Laita joka päivälle kalenteriin aikaa unelman toteuttamiselle. Nauti kirjoittamisen huumasta, anna virrata vain ja editoi myöhemmin.

Create Your Vision kirjoitti:

Olen täysin samoilla ajatuksilla tässä hetkessä omassa elämässäni. Hassua, kirjoituksesi olisi voinut olla minun kynästä :D Kuinka sattuikaan osumaan silmiini, yleensä en edes käy tällä palstalla... Noh, itse koitan edetä tässä niin että olen ostanut mentorointia erilaisilta valmentajilta päästäkseni yli blokeistani, "tekosyistä" joiden vuoksi en saa asioita toteutettua. Olenkin saanuttosi isoja eteenpäin vieviä oivalluksia nyt näiden ihmisten ansiosta. Toinen on tuo suunnitelmallisuus ja asioiden ylös kirjaaminen, aina en saa tehtyä asioita mitä suunnittelen mutta ajattelen, että se vähäkin on eteenpäin, enkä ruoski itseäni tästä liikaa. Minusta parasta on, että hankkii samanmielisiä ihmisiä tukijoukoksi. Tämä ei aina ole helppoa, mutta maailmankaikkeus yleensä vastaa pyyntöihin, tulihan tämäkin viesti silmieni eteen juuri kun itse olen samassa elämäntilanteessa. Minusta ne haaveet on tärkeitä, ne tekevät elämän kuitenkin mielekkääksi. en itsekään osaa kuvitella jatkavani samaa tyyliä loputtomiin, tekosyiden varjolla unelmien ohi lipumista. Tänään myönsin itselleni, että olen ollut tähän asti pelkkä haaveilija. Olen toki jotain saanut aikaankin, mutta en läheskään niin paljon kuin haluaisin. Tavoitteet on hyvä asettaa selkeästi, ja sitten tehdä myös suunnitelma kuinka niihin päästä. Ja jos sinulla on rahaa, suosittelen ehdottomasti hankkimaan jonkun mentorin joka couchaa eteenpäin. Yksin se on vaikempaa, totutut tavat on yksin vaikeampi murtaa, toki mahdollista, mutta kyllä ihmiset tarvitsevat toisiaan unelmiensa eteenpäin viemiseksi. Sellainen tsemppiryhmäkin olisi tarpeen, missä erilaiset ihmiset auttaisivat toisiaan kohti omia unelmiaan. 

Olihan tästä se hyöty, että sain muutkin pohtimaan. En ole kokenut noita valmennusjuttuja. Vierastan tuon tyyppisiä palveluita, ennakkoluuloisuuttani ja turhaan. Mutta vertaistukiryhmät tässäkin ovat tarpeen, koska ei tämä meidän kulttuurikaan ole kovin kannustava. Tämä on kulttuurin amerikkalaistumisen positiivinen puoli jos sieltä omitaan yritteliäisyys. Se yhdistettynä suomalaiseen sisuun niin luulisi asioita alkavan tapahtua. Sanoo hän mussuttaessaan leipää sohvan pohjalla :-D

Ap

Entä, kun en tiedä mitä tahdon elämältä. Käytän valtavasti energiaa ja aikaa tiettyyn tavoitteeseen pääsemiseksi, vaikka pelkään jo nyt että se tavoite voi olla minulle epäsopiva. Työ, johon olen pyrkinyt, asema jota olen tavoitellut. Ja sitten huomata, että se on niin raskasta ja kuluttavaa, että elän vain lomia odotellen.

T: toinen kolmekymppinen

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus käynyt itseni kanssa vähän samanlaisen taistelun, joten jotain vinkkejä on antaa. 

Ihminen on eläin, ja eläinhän mieluiten tekee tuttuja, turvallisia asioita silloin kun ei mikään palava vietti ole päällä. Jos aina on töistä tultua menty sohvalle ja haettu syömistä siihen, mieli on oppinut odottamaan samaa myös tänään. Mitä pidempään tavat ovat jatkuneet, sitä tiukemmin ne hallitsevat käyttäytymistä. 

Voisi verrata siihen, että joki on kuluttanut uomaansa satoja vuosia. Vuosi vuodelta uoma tulee syvemmäksi, ja siihen mahtuu enemmän vettä. Ei ole realistista ajatella, että koko joki siirtyisi yhdessä yössä virtaamaan täysin toiseen paikkaan. Sen sijaan kannattaa alkaa kaivaa joen sivuun pieniä puroja, joita vähitellen syventää. Kun uusi uoma on tarpeeksi syvä, joki kääntyy itse ja silloin tuntuukin helpommalta noudattaa uutta reittiä kuin vanhaa.

Kannattaa siis miettiä, että mikä vanha tapasi voisi väistää kirjoittamisen tieltä. Heräätkö tuntia aikaisemmin aamulla ja käytät ekstratunnin silloin kirjoittamiseen, vai jätätkö väliin illalla tv-ohjelman tai av-palstailun? Sitten aloita siitä, että tuon tunnin aikana ajattelet sitä mitä haluaisit tehdä, ja alat hahmotella vaikka paperilapulle että mitä haluat käsikirjoitukseltasi. Sitten vain alat täyttää aukkoja. 

Tulostavoitteet eivät toimi itselläni, mutta alussa oli sääntönä kirjoittaa joka päivä jotain, edes yksi sana. Yleensä se pieni alku auttoi etenemään joka päivä enemmänkin. Tärkeintä on luoda hetki, jolloin työ voi tapahtua.

Minulle toinen tärkeä juttu on määrätyssä ajassa pysyminen. Jos tavoitteena on saada suuri projekti loppuun, tämä on todella tärkeää. Itselleni nimittäin käy innostuessa yleensä niin, että teen työtä yömyöhään ja aloitan taas aamulla. Pari viikkoa tätä, ja olen aivan kyllästynyt projektiini, oli se valmis tai ei. Jos haluan pystyä työskentelemään monta vuotta, kirjoittamisen pitää olla tasapainossa muun elämän kanssa. Tähän auttaa muistikirja. Kun tulee ideoita "väärään aikaan", kirjoitan ne vihkoon odottamaan työtuntia.

Aloittaminen on hankalinta, mutta se ehdottomasti kannattaa. Onnea matkaan.

Tähän ketjuun tuli paljon viestejä, joihin haluaisin vastata. Itse asiassa yllättävän paljon eikä aika riitä, mutta kiitän teitä kaikkia neuvoista ja pohdin niitä ajan kanssa.

Tiedän tuon psykologisen mekanismin vanhojen tapojen muuttamisen takana. Jokivertaus oli loistava. Olen pohtinut, että aloitan tämän tosiaan pienestä. Tunti menee helposti jos teen työtä kuten juoksulenkillä, pohdin kaikessa rauhassa ilman tavoitteita ja ilman vaatimuksia itseltäni. Juoksu onkin paras buusti kirjoittamiselle, sillä ideat virtaavat paremmin kuin mitään muuta tehdessä.

Yksi ongelma on se, että kaikki kirjoitukseni ja ideani ovat hujan hajan pitkin laatikoita. Taidan nyt järjestää ne yhteen paikkaan ja jakaa vaikka omiin osioihinsa. Tai ainakin nyt panen ne samaan paikkaan aluksi. Muista jokivertaus...

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saamme joskus ostaa kirjasi kaupasta tai lainata sen kirjastosta :)

Kerro, miten projekti etenee, tsemppaan mielelläni ihmistä kohti unelmiaan! Nauti siitä, mitä teet unelmasi eteen. Pidä muistikirjaa, vaikka et käyttäisi sen tuotoksista kirjaasi kuin 5 %. Säilytä se, ajatukset ja oivallukset. Laita joka päivälle kalenteriin aikaa unelman toteuttamiselle. Nauti kirjoittamisen huumasta, anna virrata vain ja editoi myöhemmin.

Kiitos tuesta! Olen aiemmin käyttänytkin ideavihkoja ja kirjoittanut jonkun verran runoja. Esim. lenkkeillessä varaan mukaan kynää ja paperia. Äskettäin sekin kyllä jäi. Laatikot silti pursuavat vanhoja vihkoja eli saan paljon aikaan jos panostan hieman joka päivä.

Kaksi viimeisintä on sitten aapeen näppikseltä.

Aika monet ovat käyttäneet hyväksy kirjoittajille tarkoitettuja kursseja. Noissa ammattikirjailijat lukevat ja kommenteivat tekstejä, opettavat kirjoittamisen niksejä - ja varmaan nuo aikansaamisjutut ovat mukana, monen muunkin kuin sinun ongelma.

Kun tulevaisuuttaan miettii ja asettaa itselleen tavoitteita kannattaisi noiden tavoitteiden olla jollakin lailla saavutettavissa olevia ettei vaan pety ja lamaannu lisää. Monetkin jutut on mahdollisia kun jaksaa tehdä töitä sinnikkäästi. Pöytälaatikkokirjailijalle se muiden kirjoittajien palaute olisi varmastikin hyvin tärkeää, tietäisit mitä kehittää. Esimerkiksi jos minä moista haluaisin, täytyisi minun ensiksi tankata uudestaan kielioppi ja kirjoitussäännöt, sen jälkeen lukea ja opiskella paljon minua kiinnostavan genren kirjallisuutta: lasten kirjoissa hyvin toisenlainen tapa kirjoittaa ja rakentaa draaman kaava kuin minun työssäni käyttämä asiatyylinen raportointi. Kaikkea tuollaista opetetaan kansalaisopistoissa ja muiden järjestäjien kursseilla, mene tsekkaamaan olisiko siitä hyötyä sinulle.

Ap, myös toinen laiska haaveilija. Pidetäänkö tätä keskustelua vertaistukipaikkana? -rosebud

Lue kirja the War of Art. Olen joskus lukenut sen ja mielestäni siinä oli hyviä neuvoja kirjoittamiseen. Etsi myös tietoa the Snowflake -kirjoittamismetodista.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ovat käyttäneet hyväksy kirjoittajille tarkoitettuja kursseja. Noissa ammattikirjailijat lukevat ja kommenteivat tekstejä, opettavat kirjoittamisen niksejä - ja varmaan nuo aikansaamisjutut ovat mukana, monen muunkin kuin sinun ongelma.

Kun tulevaisuuttaan miettii ja asettaa itselleen tavoitteita kannattaisi noiden tavoitteiden olla jollakin lailla saavutettavissa olevia ettei vaan pety ja lamaannu lisää. Monetkin jutut on mahdollisia kun jaksaa tehdä töitä sinnikkäästi. Pöytälaatikkokirjailijalle se muiden kirjoittajien palaute olisi varmastikin hyvin tärkeää, tietäisit mitä kehittää. Esimerkiksi jos minä moista haluaisin, täytyisi minun ensiksi tankata uudestaan kielioppi ja kirjoitussäännöt, sen jälkeen lukea ja opiskella paljon minua kiinnostavan genren kirjallisuutta: lasten kirjoissa hyvin toisenlainen tapa kirjoittaa ja rakentaa draaman kaava kuin minun työssäni käyttämä asiatyylinen raportointi. Kaikkea tuollaista opetetaan kansalaisopistoissa ja muiden järjestäjien kursseilla, mene tsekkaamaan olisiko siitä hyötyä sinulle.

Kiitos. Olen kirjoittajakursseilla joskus ollutkin. Niiden paras puoli onkin tuo muiden palautteen saanti ja ryhmän tuoma kurinalaisuus. Tunneille kun ei viitsi mennä ilman tekstejä.

Kielioppisääntöjen kertaaminenkin olisi kyllä hyvä. Kun lukion äidinkielenkursseistakin on jo 11 vuotta aikaa alkaa näistäkin olla pihalla. Huomaan tekstissäni olevan liikaa epätarkkuuksia ja se kyllä ärsyttää. Tosin oikeakielisyys ei ole se luovan kirjoittamisen tärkein vaatimus.