Minulla on ikäkriisi, olisin kiitollinen vertaistuesta!
Täytän huomenna 25 ja olen itkenyt koko päivän. Siskoni haluavat järjestää mulle juhlat, enkä ole hennonnut kieltäytyä, kun ovat niin innoissaan. Oikeasti mä olen aivan älyttömän masentunut koko syntymäpäivästä. Tajusin vähän aikaa sitten ajatelleeni aina, että mulla olisi tämän ikäisenä jo perhe. Kun mun vanhemmat oli 25, mä olin itse jo viisivuotias. Tiedän kyllä, että ensisynnyttäjien keski-ikä on nykyisin kolmenkympin hujakoilla, mutta silti, musta olisi ollut kiva olla nuori äiti. Pelkään, etten löydä rakkautta, ainakaan tarpeeksi ajoissa. Ihastuttiin entisen parhaan ystäväni kanssa toisiimme pari vuotta sitten. Juttu ei kuitenkaan oikein onnistunutkaan (mikä ylläri...), mutta nyt vertaan edelleen kaikkia miehiä häneen. En ole ihastunut kehenkään hänen jälkeensä. Kaikki muukin on jotenkin ihan täysin pielessä. Olen aloittanut kolme yliopistotutkintoa lukion jälkeen, mutten saanut papereita yhdestäkään. Nyt musta tuntuu taas, ettei mikään niistä ole mun ala. Ajelehdin vaan, en pääse eteenpäin elämässä. En tiedä, miksi edes tämän aloituksen tein, oli kai vain pakko saada purkaa tämä johonkin.
Kommentit (9)
Mä oon myös kriiseillyt ikäni kanssa, syntymäpäivä oli viime viikolla. Tosin täytin 35. Yritä kuitenkin nauttia juhlista!
Täytän ensi vuonna 50. Elämä on valtavan hyvää ja hauskaa. Sinulla on vielä paljon upeita asioita edessä. Sain ensimmäiseni 35-vuotiaana, ja olen ehtinyt nauttia äitiydestä valtavasti.
Älä pidä kiirettä, elämä yllättää aina. Yleensä se ei ikinä mene niin kuin suunnittelee.
Ota huomioon, että kun naiset yleensä alkaa rupsahtaa siinä 25v jälkeen, niin he myös rentoutuu ja alkaa nauttimaan elämästä enemmän kun ei tarvitse enää välittää ulkonäöstä. Voi lihota ja leikata lyhyen mammatukan. Sulla on vielä elämäs parhaat av-mammailuvuodet edessäpäin!
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon, että kun naiset yleensä alkaa rupsahtaa siinä 25v jälkeen, niin he myös rentoutuu ja alkaa nauttimaan elämästä enemmän kun ei tarvitse enää välittää ulkonäöstä. Voi lihota ja leikata lyhyen mammatukan. Sulla on vielä elämäs parhaat av-mammailuvuodet edessäpäin!
Ap, älä kiinnitä edelliseen kommenttiin mitään huomiota. Kirjoittaja on lyllerövyötäröinen, kalju keski-ikäinen mies, joka on kateellinen itseään nuoremmille ihmisille ja ennen kaikkea naisille.
Sinä olet nuori, valmistut mielenkiintoiseen ammattiin ja löydät rinnallesi miehen, jonka kanssa haluat perustaa perheen. Nauti elämästäsi, liiku, harrasta mukavia asioita, tapaa ihmisiä ja ole iloinen kaikista niistä mahdollisuuksista, joita olet saanut. Hyvää syntymäpäivää! :)
Äts,täällä kolmekymppinen miettii vaikka onkin lapset ja talo ja autot,ettei tää tästä mihinkään etene.Jatkuvasti tuntuu että pitäis olla muualla ja tehdä jotain muuta.Elämä on vaan niin hektistä et tuntuu että kaikkki pitäis olla tässä ja nyt.Sitku ne on,tuntuu että ei tää tunnukaan missään ja pitäis olla taas enemmän.Älä välitä,tällästä tää on,ja kaikilla muilla näyttää olevan niin paljon enemmän kuin itsellä.
Lue kirja appelsiinin siemen.Se avaa aika hyvin silmiä vaikka lähteekin hitaasti käyntiin!
Vierailija kirjoitti:
Lue kirja appelsiinin siemen.Se avaa aika hyvin silmiä vaikka lähteekin hitaasti käyntiin!
Waltaria.
Mä olen 22v ja samassa tilanteessa. Pitkäaikainen seurustelukumppani jätti hiljattain (kuvittelin meidän avioituvan 2-3v päästä). En myöskään ole päässyt opiskelemaan sitä alaa, mistä eniten haaveilen. Tuntuu, että kaverit avioituvat, hankkivat lapsia yms ja minä elän edelleen keskustayksiössäni jotain 18v teinin elämää.
Tiedän, ettei auta nyt, mutta mulla oli ihan sama tilanne pari vuotta sitten, olin varma, etten löydä ketään. Ja nyt pari muksua. Tsemppiä!