Petetyt, jätetyt, valehtelun uhrit - milloin aloitte luottaa taas että joku voi välittää?

En koskaan

Vierailija kirjoitti:

En koskaan

Voi v#ttu. Tätä pelkään itsekin... Ap

Eikö yhtään lohduttavampaa kokemusta kenelläkään?

Meni 1,5 vuotta uudessa suhteessa, etten enää vainoharhaisesti pelännyt valehtelua. En voi silti sanoa luottavani, mutta olen jollain tapaa ulkoistanut itseäni enemmän - jos tämäkin mies paljastuu elävänsä kanssani pelkkää valhetta, ei se vaikuta itseeni enää niin vahvasti. Olen myös lukenut netistä lukemattomia ja lukemattomia keskusteluja siitä, miksi mies valehtelee suhteessa ja ymmärtänyt, että kyse ei ole mistään pahuudesta vaan kyvyttömyydestä kohdata totuus edes itsensä kanssa. 

En ole exälleni vihainen siitä, että hän petti. Yhdyntä ei ole ollut se ongelma vaan se, että hän kosi minua (en ole koskaan halunnut mennä naimisiin, mies siis teki aloitteen avioliitolle), väitti kivenkovaa, että haluaa olla kanssani ja suuttui, jos epäilin häntä. Näin me elimme useamman vuoden. Tottakai epäilin miehen todellisia haluja, koska mies ei kanssani halunnut seksiä, häntä ei saanut edes suudella, ei halata alasti, hänen kanssaan ei saanut mennä edes suihkuun samaan aikaan, hän ei koskaan ehdottanut kanssani mitään tekemistä . näistä käytiin sitten lukuisia keskusteluita, joiden lopputulos oli aina sama. Mies suuttui ja sanoi, että haluaa ehdottomasti olla kanssani ja rakentaa tulevaisuuden. Lopulta eräs iltapäivä mies sanoi, että löysi toisen, ei ole kanssnai halunnut olla enää vuosiin oikeasti - valehteli, koska ei halunnut erota kesken hänen opiskeluiden ja oli muutenkin parempi, että on uusi katsottuna valmiiksi. 10 vuoden suhde loppui tunnissa, kun mies paljasti vihdoin totuuden ja pudotti pahimmat pelkoni niskaani. 

Ikinä en enää ala suhteeseen miehen kanssa. joka ei halua kanssani seksiä. Sellainen mies ei oikeasti halua kanssani olla vaan olen hänelle lähinnä mukavuustekijä. Tämä on lähes poikkeuksetta näin ja nyt tiedän paremmin. 

En ole. Olen ollut naiivi ja liian luottavainen, en ole uskonut omaan intuitiooni vaan antanut altistaa itseni valehtelemiselle ja henkiselle kaltoinkohtelulle. Olen pettynyt itseeni miten en turvannut omaa hyvinvointiani vaan annoin tapahtua kaikenlaista. Jos voisin antaa itselleni asiat anteeksi kenties uskaltaisin luottaa toisiin, mutta olen valinnut niin monta kertaa väärin, että en luota enää omaan ihmistuntemukseeni.

4 jatkaa. Tuohon petokseen minulta meni seki henkinen että fyyisinen terveys. Elimistööni tuli vakava tulehdustila, joka vaati lääkitystä ja hoitoa vuoden ajan. Pahimmillaan pystyin tekemään töitä vain kotoota,muut ajat oli sairas. Menetin yöunet 1,5 vuodeksi, jolloin sain unta vain ja ainoastaan lääkkeiden avulla. Menin myös terapiaan, koska en voinut enää luottaa mihinkään ympärilläni olevaan. Uusi suhde sai kokea melko rankan ja stressaavan alun, kun en voinut luottaa suhteeseemme ollenkaan. Menetin myös harratukseni 1,5 vuodeksi, koska olin liian masentunut ja surullinen tekemään mitään. EX on onnellisempi kuin koskaan ja pitää eromme jälkeistä aikaa elämänsä parhaana aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Meni 1,5 vuotta uudessa suhteessa, etten enää vainoharhaisesti pelännyt valehtelua. En voi silti sanoa luottavani, mutta olen jollain tapaa ulkoistanut itseäni enemmän - jos tämäkin mies paljastuu elävänsä kanssani pelkkää valhetta, ei se vaikuta itseeni enää niin vahvasti. Olen myös lukenut netistä lukemattomia ja lukemattomia keskusteluja siitä, miksi mies valehtelee suhteessa ja ymmärtänyt, että kyse ei ole mistään pahuudesta vaan kyvyttömyydestä kohdata totuus edes itsensä kanssa. 

En ole exälleni vihainen siitä, että hän petti. Yhdyntä ei ole ollut se ongelma vaan se, että hän kosi minua (en ole koskaan halunnut mennä naimisiin, mies siis teki aloitteen avioliitolle), väitti kivenkovaa, että haluaa olla kanssani ja suuttui, jos epäilin häntä. Näin me elimme useamman vuoden. Tottakai epäilin miehen todellisia haluja, koska mies ei kanssani halunnut seksiä, häntä ei saanut edes suudella, ei halata alasti, hänen kanssaan ei saanut mennä edes suihkuun samaan aikaan, hän ei koskaan ehdottanut kanssani mitään tekemistä . näistä käytiin sitten lukuisia keskusteluita, joiden lopputulos oli aina sama. Mies suuttui ja sanoi, että haluaa ehdottomasti olla kanssani ja rakentaa tulevaisuuden. Lopulta eräs iltapäivä mies sanoi, että löysi toisen, ei ole kanssnai halunnut olla enää vuosiin oikeasti - valehteli, koska ei halunnut erota kesken hänen opiskeluiden ja oli muutenkin parempi, että on uusi katsottuna valmiiksi. 10 vuoden suhde loppui tunnissa, kun mies paljasti vihdoin totuuden ja pudotti pahimmat pelkoni niskaani. 

Ikinä en enää ala suhteeseen miehen kanssa. joka ei halua kanssani seksiä. Sellainen mies ei oikeasti halua kanssani olla vaan olen hänelle lähinnä mukavuustekijä. Tämä on lähes poikkeuksetta näin ja nyt tiedän paremmin. 

Huh. Toivottavasti tämä suhde toimii ja mies on arvoisesi. Tuo tahallaan valehteleminen oli mullekin arkipäivää. Kamalaa kuinka tietoisesti manipuloivia jotkut voivat olla ja vielä ihmiselle joka häntä rakastaa. Mutta joo, itsekin olen tässä suhteessa hoitanut asioita niin ettei ole kamalaa jos toinen vain lähtee. Kuitenkin muistan kuinka hienoa oli (vaikkakin täysin valheellista, nyt tiedän) luottaa toiseen ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Nyt en sitä uskalla tehdä. Kaikki hyvä on plussaa mutta koitan olla odottamatta mitään. Siis esim tukea, apua, hellyyden ja rakkauden osoituksia tai että minulle uskottaisiin yksityisiä tuntoja tai mitään muutakaan. Ap

Mun ex lähti aikanaan mun ystävän matkaan. Peliä oli kestänyt jo kauan,oli salaisia tapaamisia,valheita,pettämistä jne..

Eron jälkeen olin noin vuoden yksin. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Minulla meni pari-kolme vuotta oppia luottamaan mieheeni. Välillä oli todella pahoja aikoja; mun puolelta luottamus oli nolla joka johti mustasukkaisuuteen ja riitoihin. Aikaa se vei,mutta nyt olen onnellinen etten luovuttanut. Tänä kesänä tulee täyteen 12-vuotta yhdessä. Nykyään osaan jo luottaa. Oikeastaan oli onni että suhteeni ex:ään päättyi,parempaa miestä kuin nykyiseni ei minulle olekaan.

Vierailija kirjoitti:

4 jatkaa. Tuohon petokseen minulta meni seki henkinen että fyyisinen terveys. Elimistööni tuli vakava tulehdustila, joka vaati lääkitystä ja hoitoa vuoden ajan. Pahimmillaan pystyin tekemään töitä vain kotoota,muut ajat oli sairas. Menetin yöunet 1,5 vuodeksi, jolloin sain unta vain ja ainoastaan lääkkeiden avulla. Menin myös terapiaan, koska en voinut enää luottaa mihinkään ympärilläni olevaan. Uusi suhde sai kokea melko rankan ja stressaavan alun, kun en voinut luottaa suhteeseemme ollenkaan. Menetin myös harratukseni 1,5 vuodeksi, koska olin liian masentunut ja surullinen tekemään mitään. EX on onnellisempi kuin koskaan ja pitää eromme jälkeistä aikaa elämänsä parhaana aikana. 

Miten nää ihmiset voi elää itsensä kanssa? Käytetään toista kuin esinettä, rikotaan se ja heitetään menemään. Ja noin eletään päivä toisensa jälkeen. Olen niin pahoillani puolestasi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 jatkaa. Tuohon petokseen minulta meni seki henkinen että fyyisinen terveys. Elimistööni tuli vakava tulehdustila, joka vaati lääkitystä ja hoitoa vuoden ajan. Pahimmillaan pystyin tekemään töitä vain kotoota,muut ajat oli sairas. Menetin yöunet 1,5 vuodeksi, jolloin sain unta vain ja ainoastaan lääkkeiden avulla. Menin myös terapiaan, koska en voinut enää luottaa mihinkään ympärilläni olevaan. Uusi suhde sai kokea melko rankan ja stressaavan alun, kun en voinut luottaa suhteeseemme ollenkaan. Menetin myös harratukseni 1,5 vuodeksi, koska olin liian masentunut ja surullinen tekemään mitään. EX on onnellisempi kuin koskaan ja pitää eromme jälkeistä aikaa elämänsä parhaana aikana. 

Miten nää ihmiset voi elää itsensä kanssa? Käytetään toista kuin esinettä, rikotaan se ja heitetään menemään. Ja noin eletään päivä toisensa jälkeen. Olen niin pahoillani puolestasi. Ap

Nykyään menee paremmin kuin exällä.  Sain exääni paremman työtarjouksen (vaikka suhteemme aikana hän oli se uratykki ja tehtäväni oli tukea häntä kouluttautumisen ajan) jossa tienaankin häntä enemmän. Lisäksi minulla on nykyään ihana mies, joka ei pihtaa seksiä eikä läheisyyttä. Koen selvinneeni voittajana, kun taas Exän elämä on täynnä uusia velvollisuuksia. Koen, että hän meni ojasta allikkoon ja minä sitten sain sen, mitäh hän erolla haki.

Kyllä minä olen luottanut alusta alkaen.

Minun exä valehteli kyllä, mutta tuskin petti..tai jos olen ihan rehellinen, ei voisi vähempää kiinnostaa. 

Hän osasi puhua ja selittää, tai yksinkertaisesti löi jos kyselin liikoja. Erosta meni kolme vuotta ennen kuin uskoin aikuisten oikeasti jonkun miehen voivan olla minusta kiinnostunut. 

Nyt seurustelen sellaisen töksäyttelijän kanssa, asiat tulevat ihan kirjaimellisesti ja suoraan, ei tarvi tulkita eikä ajatuksia lukea. Ja minä niin rakastan tuota tyyliä. Hänen aiemmat kumppanit eivät ole järin ihastuneita olleet tuohon, mutta minulle se sopii. Ja olen itse samanlainen.

Luotan häneen satakymmenprosenttisesti. Hän on sen verran yksisilmäinen ja mukavuudenhaluinen, että tuskin edes muita naisia näkee.. ja palaa luokseni.