Miksei lapsi saa joskus päättää mitä ruokaa syödään?

Saahan ne. Mikseivät saisi?

Useita av-mammoja kuvottaa, jos lapsi saa päättää mitä syödään. 

2, joo itekin huomasin sen siitä kuvotus-ketjusta... Meillä lapset saa toivoa mitä syödään, kun käydään kaupassa. Aina parina päivänä viikossa syödäänkin lasten ehdotuksia, jotka ei nyt meidän aikuisten ykköslemppareita ole, kuten menneellä viikolla yhtenä päivänä oli nakit ja muusi, eilen tehtiin koko perhe yhdessä pitsaa. Muuten lapset syövät mukisematta sitä mitä laitetaan.

Koska lapsen asema on se, että päätöksiä ei tehdä eikä vanhemman auktoriteettia ja ylempiarvoisuutta kyseenalaisteta - KOSKAAN. Näkee kyllä näistä nykyajan liberaalin kasvatuksen hedelmistä, että vanhemman kunnioitusta ei ole opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsen asema on se, että päätöksiä ei tehdä eikä vanhemman auktoriteettia ja ylempiarvoisuutta kyseenalaisteta - KOSKAAN. Näkee kyllä näistä nykyajan liberaalin kasvatuksen hedelmistä, että vanhemman kunnioitusta ei ole opetettu.

Mitä? Et kai ole tosissaan

Tottakai lapsi saa kertoa mielipiteensä ja päättää asioita. Onneksi nykyään lapsille osataan laittaa rajat kunnioittaen. Ennen omi tosiaan kuri itseisarvo ja siitä seurasi myös kapinointia. Nykyään lapset ja nuoret ei enää koe tarvetta kapinoida niin paljoa, koska heitä on kunnioitettu. Näkyy esim kouluterveyskyselyissä. Päihteitä ei käytetä eikä samalla lailla ole kapinaa kuin ennen

Meillä lapset on päättäneet aina eli siitä lähtien, kun heillä on ollut joku käsitys ruuasta. Hehän sitä syövät, miksi eivät myös päättäisi?

Ja aivan oikein, meillä on syöty kekokaupalla pinaattilettuja (äidin tekemiä, ei eineksiä), maksa-jauhelihapullia, erilaisia wokkeja, risottoa, hirvipaistia...Sen myönnän, että meillä ei ole syöty makaronilaatikkoa, kaalikääryleitä tai linssikeittoa, mutta en osaa pitää sitä elämän suurena ongelmana.

PS. myös raikasta vihersalaattia avocadolla tai ilman on myös syöty

Kyselen aina lapsiltani (6,10,12) mitä he haluaisivat: makaronilaatikkoa,spagettia,falafelejä, lohta n uusiaperunoita, kanakastiketta.

Meillä lapset saa tehdä ehdotuksia ja aika usein saavat toivomaansa. Sellainen rajoitus että pitää olla järkeviä ehdotuksia. Joskus menee hampurilaisateriakin läpi. Tarkoittaa itse tehtyjä hamppareita joihin saa valita täytteitä. 

Ammattilaiset sanoo, että se on liian iso päätös lapselle. En ole kummosia perusteluita kuullut.

Mä kysyn harvase viikko olisko mielitekoja. En siis varsinaisesti anna lapsen päättää (vain synttäreinään saa itse täysin päättää). Usein sieltä tulee niitä ranskalaisia ja kalapuikkoja tai pitsaa, tulee myös perunoita, kalaa ja kanamunakastiketta, voisko olla joku päivä tonnikalapastaa? nyt on tussi jääkaapin ovessa, että siihen voi kirjoittaa mitä ruokia mieleen putkahtaa.. Poika on eilen kirjoittanut: kebua, linssipihvejä Tytär laittanut: -hummusta -PUOLUKKAKIISSELIÄ!!! Juhannuslistaakin ovat jo aloittaneet: mamin maukasta perunasalaattia, tabuleeta, chorizoa, savustettua kalaa

Auttaa paljon ruokalistan suunnittelussa.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsen asema on se, että päätöksiä ei tehdä eikä vanhemman auktoriteettia ja ylempiarvoisuutta kyseenalaisteta - KOSKAAN. Näkee kyllä näistä nykyajan liberaalin kasvatuksen hedelmistä, että vanhemman kunnioitusta ei ole opetettu.

Eiköhän se kunnioitus tule juurikin siitä, että lapseen luotetaan ja annetaan hänellekin mahdollisuus tehdä päätöksiä. Pakkohan ei ole ja myös vanhemmat tukevat lasta päätöksen teossa.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsen asema on se, että päätöksiä ei tehdä eikä vanhemman auktoriteettia ja ylempiarvoisuutta kyseenalaisteta - KOSKAAN. Näkee kyllä näistä nykyajan liberaalin kasvatuksen hedelmistä, että vanhemman kunnioitusta ei ole opetettu.

Aijaa, ainakin meidän perheessä se kunnioitus nimenomaan on molemminpuolista; aikuinen asettaa järkevät rajat mutta muuten asioista keskustellaan, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja myös lapsella on sananvaltaa asioissa. Tietenkin on tietyt rajat, joista pidetään kiinni, mutta esimerkiksi päivän ruoka ei todellakaan ole sellainen, johon lapsi ei saisi vaikuttaa...

Kyllä meillä lapset saa päättää mitä syödään...

Eihän se lapsi varsinaisesti kai päätä, ehdottaa ja vanhempi suostuu.

Sitten jos lapsi oikeasti päättää että "tänään syödään spagettia" eikä kyse ole neuvottelusta, ehdotuksesta tai jutustelusta niin olisi kyllä typerää.

Kyllä meillä lapset saa ehdottaa, eriasia sitten toteutuuko ehdotus ja toteutuuko tänään vai ehkä huomenna..

Kai nyt jokaisessa perheessä joskus kysytään, mitä lapset haluis syödä. Mut sit oikeasti näkee kaupassa perheitä, jossa aikuiset haahuilee pitkin kauppaa lastensa perässä ja ehdottelee:" syötäiskö tätä? Vaiko tätä? Kelpaisko tää? Mites tää? " Ni se on vahingollista lapsille. Aikuisilla pitää olla raamit arjessa kunnossa eikä sitä voi vyöryttää lapsille.

Aikoinaan äitini lopetti lapsilta kysymisen kun vastaus oli aina sama: spagettia!

Miten lapsi oppii päättämään ja vastaamaan valitojensa seuraukista, ellei itse saa päättää mitään? Eikö lapsi saa ravintolassakaan päättää tai ainakin valita itse? ( annetuista vaihtoehdoista). Kyllä meillä lapsen on pitänyt keksiä vuosia jo jokunen ruoka viikolle ( ostetaan j suunnitellaan viikon ruuat lauantaina). Ja 13- vuotiaasta on poika tehnyt yhden ruuan viikolla meille vanhemmille. Mun lapsen toiveissa on kalavuokaa, muikkuja, sienirisottoa, wokkia, sosekeittoa, kokonaista kanaa uunissa yms.

Ymmärsin kuvotus-ketjun kommentin niin, lapsi päättää aina ja kaikesta. Esimerkkeinä olivat ruokailu, lomailu ja televisiokanavat. Taustalla varmaankin ajatus siitä, että lapselta ei koskaan kielletä mitään ja lapsen kiukutteluja välttääkseen vanhemmat ovat antaneet hänelle täyden määräämisvallan koko perheen arkeen. Keskivertoperheessä ruokaa laitetaan kaikkien mieltymyksien mukaan ja sitä vähemmän mieluisaa syö jokainen vuorollaan valittamatta. Jos jääkaapissa alkaa olla tusina avattuja jogurttipurkkeja, joista lapsi on lusikallisen maistettuaan päättänyt olla tänään tykkäämättä tai kattilallinen ruokaa jätetään syömättä ja tehdään toinen, kun lapsi muutti mielensä ruokapöydässä, niin ehkä on lapsella hieman liikaa valtaa päätää ruokailusta.  

Kyllä lapset on mukana kaupassa ja saavat sanoa mitä haluaisi syödä. Siksi syödään usein nakkikastiketta, spagettia, kanankoipia makkarakeittoa... aina viikonlopuksi sunnuntai aamupalaksi lasten toiveiden mukaan riisipiirakoita ja savukalaa tai lihahyytelöä. ollaan sanottu että kaikki pitää syödä mitä kaupasta valitaan hyvin on toiminut. Lapset 6 ja 8. Toki aikuiset päättää suurimman osan ostoksista mutta kyllä meillä lapsetkin kerää ostoksia, näin kaupassa säilyy sopu 😀

Miks ei sais?

Meidän perheessä ainakin lapsi saa ehdottaa usein mitä voitaisiin syödä. Varmasti lapsenkin mielestä mukavaa kun hänen ehdotuksia kuunnellaan :)

Meidän nuoremmalta lapselta kun kysyi, mitä hän haluaisi syödä, lähes aina vastaukseksi tuli "ruokaa". Lapsi oli kaikkiruokainen ja tykkäsi lähes kaikesta, mutta olisihan sitä joskus voinut jonkun konkreettisemman vastauksen saada.