Miehen sairasloma ja juominen
Pakko on tänne kirjoittaa ja avautua. Haluaisin kuulla teidän mielipiteitä tai vastaavanlaisia kokemuksia.
Mieheni joutui sairaslomalle kolme kuukautta sitten. Hän on tehnyt nuoresta asti töitä ja ymmärrän, että nyt sairaslomalla ollessaan varmasti ottaa päähän kun ei voi mitään tehdä. Ongelma on siis se, että mies on juonut näiden kolmen kuukauden aikana tosi usein, viikolla ja viikonloppuisin. Opiskelen itse ja suoritan työssäoppimista nyt kesäkuun aikana. Juominen on ollut minusta ongelma muutenkin, ennen sairaslomaa, mutta miehen mielestä varmaan liioittelen tai hänestä se ei ole niin iso ongelma.. Ei ole kiva tulla kotiin viikolla, kun mies on lähtenyt juomaan ja joka kerta juo itsensä humalaan asti. Joskus tulee vasta aamuyöllä kotiin ja lähiaikoina on myös jättänyt kokonaan tulematta, saattaa jatkaa juomista kaveriporukassa vielä seuraavaankin päivään. Olen asiasta puhunut, selvinpäin hän katuu ja pyytää anteeksi, ymmärtää tehneensä väärin. Monesti krapulapäivänä sanoo, että parasta on olla kotona minun kanssa, eikä halua lähteä minnekkään. Sitten taas koittaa se päivä, kun joku kaveri houkuttelee jonnekin, tai hän tylsistyy kotona ja lähtee juomaan. Tuntuu vaan välillä etten jaksa. Onneksi mulla on heinäkuu vapaata, jollon ehdin olemaan hänen kanssa ja voitais jotain yhdessä tehä.. mutta sekin on taas toinen juttu, kun tuntuu ettei me yhdessä keksitä mitään mukavaa tekemistä, onko kenelläkään muulla näin?
Pahoittelen, kun teksti on sekavaa mutta halusin vaan jonnekin avautua..
Kommentit (9)
Anna miehen nyt nauttia vapaa-ajastaan ja lopeta tuo nalkutus
Siitäkin ollaan puhuttu ja itselläni lapsen saaminen on oikeestaan se suurin haave.. Mulla on niin ristiriitaiset ajatukset välillä kaikesta. Välillä ajattelen, että pärjättäishän me lapsen kanssa koska on muutkin pärjännyt, joilla on ollut myös ongelmia. Ja haluaisin saada lapsen kuitenkin lähiaikoina, enkä vasta joskus viiden vuoden päästä. Välillä taas ajattelen, että ei hänen kanssaan voi hankkia lasta tässä vaiheessa. Sitten taas ajattelen, että lapsi muuttais elämää nimenomaan meidän kohdalla positiiviseen suuntaan, antais uuden merkityksen. Mieskin tykkää lapsista ja haluaisi lapsen ja on sanonut että tottakai vähentäis juomistakin sitten, koska haluaisi olla lapsen kanssa.
Ollaan oltu neljä vuotta yhdessä, luottamisessa ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, eikä muutenkaan mitään muita ongelmia kun se juominen. Ja minä siitä sen ongelman teen ja riitelen, mutta tiiän kyllä että ihan aiheesta..
Karkki9 kirjoitti:
Siitäkin ollaan puhuttu ja itselläni lapsen saaminen on oikeestaan se suurin haave.. Mulla on niin ristiriitaiset ajatukset välillä kaikesta. Välillä ajattelen, että pärjättäishän me lapsen kanssa koska on muutkin pärjännyt, joilla on ollut myös ongelmia. Ja haluaisin saada lapsen kuitenkin lähiaikoina, enkä vasta joskus viiden vuoden päästä. Välillä taas ajattelen, että ei hänen kanssaan voi hankkia lasta tässä vaiheessa. Sitten taas ajattelen, että lapsi muuttais elämää nimenomaan meidän kohdalla positiiviseen suuntaan, antais uuden merkityksen. Mieskin tykkää lapsista ja haluaisi lapsen ja on sanonut että tottakai vähentäis juomistakin sitten, koska haluaisi olla lapsen kanssa.
Ollaan oltu neljä vuotta yhdessä, luottamisessa ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, eikä muutenkaan mitään muita ongelmia kun se juominen. Ja minä siitä sen ongelman teen ja riitelen, mutta tiiän kyllä että ihan aiheesta..
Ajattelet liikaa. Älä tee lapsia valmiin juopon kanssa. Mun mies lupasi myös "vähentää" ja hetken se onnistuikin ehkä muutaman vuoden. Sen jälkeen vetänyt kaksi käsin viikonloput ja viikolla hillitymmin. Ei auttanut puheet, vaikka mitä sovittiin. Usko mua, lapsi vain pahentaa sitä juomista.
Kiitos mielipiteestä. Hän on kuitenkin se, kenen kanssa haluaisin elämäni viettää ja niitä lapsiakin saada.. Tilanne on vaan se, ettei tiedä missä ajassa hän pääsee takaisin työelämään (voi mennä kaksikin vuotta) ja sehän se tässä stressiä aiheuttaa, koska en jaksa jos tämä meno jatkuu koko sairasloman ajan.
Muuten hän on kunnollinen, fiksu ja taitava mies, tehnyt ikänsä töitä. Tiedän, että helpottaisi jos vaan hän pääsisi takaisin työelämään. Sillonkin kyllä juominen oli joka viikonloppuista. Miten osaisi vaan itse nauttia elämästä ja tehdä jotain kivaa, vaikka mies joisikin? Monet viikonloput on mennyt murehtiessa kotona yksin, tai selvinpäin ollessa miehen ja muiden humalaisten mukana. Itseäni ei nykyisin huvita kovin usein juoda.
Karkki9 kirjoitti:
tuntuu ettei me yhdessä keksitä mitään mukavaa tekemistä, onko kenelläkään muulla näin?
Juu, meilläkin on näin, että ainoa yhteinen tekeminen voisi olla juominen. Ja tarkoitan TODELLA ainoa, jota voisi tehdä yhdessä. Sehän ei ole tietenkään miehen vika, kun se ei huvita minua, eikä sinuakaan.
Ajattele nyt ihan tosissasi, haluaisitko sinä lastesi isän olevan humalassa harva se päivä, vähintään kaikki vapaa-aikansa? Te ette voisi lapsiperheenä tehdä koskaan mitään kivaa yhdessä, kun isä olisi ryyppäämässä silloin, kun ei ole töissä. Itsesi lisäksi viikonloppuisin myös lapsesi pelkäisivät, missä kunnossa isä taas tulee kotiin, jos tulee. Ja toivovat, että ei tulisi - mistäkö tiedän?
Työssä käyminen on muuten oivallinen tapa peitellä alkoholismia. Olette varmaan kuulleet väitteen " ei se voi olla juoppo kun käy selvin päin töissä.
Karkki9 kirjoitti:
Siitäkin ollaan puhuttu ja itselläni lapsen saaminen on oikeestaan se suurin haave.. Mulla on niin ristiriitaiset ajatukset välillä kaikesta. Välillä ajattelen, että pärjättäishän me lapsen kanssa koska on muutkin pärjännyt, joilla on ollut myös ongelmia. Ja haluaisin saada lapsen kuitenkin lähiaikoina, enkä vasta joskus viiden vuoden päästä. Välillä taas ajattelen, että ei hänen kanssaan voi hankkia lasta tässä vaiheessa. Sitten taas ajattelen, että lapsi muuttais elämää nimenomaan meidän kohdalla positiiviseen suuntaan, antais uuden merkityksen. Mieskin tykkää lapsista ja haluaisi lapsen ja on sanonut että tottakai vähentäis juomistakin sitten, koska haluaisi olla lapsen kanssa.
Ollaan oltu neljä vuotta yhdessä, luottamisessa ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, eikä muutenkaan mitään muita ongelmia kun se juominen. Ja minä siitä sen ongelman teen ja riitelen, mutta tiiän kyllä että ihan aiheesta..
Ei juomisessa mitään ongelmaa ole, eihän - jos sinua ei haittaa se, että mies käyttäytyy ennalta arvaamattomasti, toisinaan jopa pelottavasti ja juominen ajan mittaan väistämättä pehmittää päätä?
Pitäisikö ottaa luku siitä, kuinka moni meistä on erehtynyt kuvittelemaan, että kyllä se mies muuttuu ja lakkaa juomasta sitten kun .. . peukkuja! Minä olen odottanut sittenkun-aikaa tähän mennessä neljännesvuosisadan. Voin paljastaa sinulle salaisuuden, että ei tämä "pärjääminen " ole mitenkään helppoa ollut.
Tässä tulee yksi hyvä neuvo liian monta lasta alkoholistin kanssa tehneeltä: odota, että se mies on edes kaksi viikkoa ihan selvin päin, ei siis sitä yhtäkään saunaolutta. Ja huomaa, että kahteen kokonaiseen viikkoon sisältyy myös kaksi viikonloppua. Et usko kuinka kova pala se tulee olemaan.
En tietenkään haluaisi, mutta jos miestäni ollenkaan tunnen niin ei hän sillon voisi juoda viikolla jos meillä olisi lapsi! On hän sen itsekin sanonut ja että juominen vähentyisi muutenkin. Eihän sitä voi tietenkään varmaksi sanoa..
Mies on itse lapsuudessa nähnyt ja kokenut monenlaista, isänsä on käyttänyt paljon alkoholia (josta varmaan pojalle periytynyt) ja on sanonut ettei omille lapsille samanlaista lapsuutta halua.
Ei ole ikinä mitään pelkoa ollut että mies olisi jotenkin ennalta arvaamaton tai pelottava minua kohtaan. Tiedän ettei voisi minua ikinä satuttaa, ei ole sen kaltainen ihminen. Lähinnä pelko kohdistuu häneen, kun minä pelkään että hänelle sattuu jotain humalassa :/
Sun täytyy tehdä miehellesi selväksi, että hänen juomisensa huolestuttaa sinua, ja että tulevaisuutta miehen kanssa ei voi olla (ainakaan perhe-elämää) jos hän ei lopeta. Alkoholisti tarvitsee apua lopettamiseen ja hänen täytyy ymmärtää, miten vakava asia juominen on. Siinä ei muita vaihtoehtoja ole, älä hyysää alkoholistia vaikka kuinka rakastaisit!
Älä vain lisäänny miehen kanssa, ethän?