Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa lapsillenne ruokatavoista
18.06.2016 |
Nämä kaksi asiaa muun perusjutun lisäksi :
- Ruokailuvälineet koskee suuhun muttei hampaisiin, on syytä opetella syömään niin että ruokailuväline EI osu hampaisiin
- Ruoka suussa ei puhuta. Ei milloinkaan eikä mitään.
Olen duunissa täysin kaistassa työpaikassa missä kesäsijainen, kiva tyttö muuten, änkeää lähes päivittäin kanssani syömään eikä osaa reppana syödä kalisuttamatta haarukkaa hampaisiinsa joka ikisellä lastilla. Lisäksi esimies pitää aamupalaveria ottamalla haukun leivästään ja aloittaa sitten suunvuoronsa. Olen hajota näihin kahteen asiaan. Onneksi lomaan enää pari viikkoa. Mutta hei, opettakaa nämä asiat lapsillenne hyvissä ajoin.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas asia: ei kannata syödä seinähullujen seurassa. Kuten ap:n.
Voisi lisätä edelliseen
- älä syö suu auki, menee ruokahalu kun näkyy mitä suussa jauhetaan.
- älä mässytä tai maiskuta
- älä puhu ruokailun aikana pieru-kakka-sairaus-naintijuttujasi, kiitos.
Ruokaa laitetaan suuhun vain niin vähän kerrallaan, että voi puhua vaivatta ja esteettisesti. Miten muuten ruokapöytäkeskustelu olisi edes mahdollista?
Eli vanhanaikainen ohjeesi on ajoilta, jolloin ruokaa mätettiin mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin takaisin heinätöihin.
Kouluikäisen soisin tietävän kylään tultaessa että:
-jääkaapille ei mennä omatoimisesti eikä sieltä oteta ruokaa
-jos on jano, pyydetään kohteliaasti eikä karjuta ANNA MULLE LIMUA!
-kun tarjotaan ruokaa, siitä voi kieltäytyä kohteliaasti, voimasanoja ei tarvita
-kaikki keksipaketit yms. eivät ole tarkoitettu lasten kavereille vaikka niistä pilkistää yksi sivun tarjottimen takaa
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa laitetaan suuhun vain niin vähän kerrallaan, että voi puhua vaivatta ja esteettisesti. Miten muuten ruokapöytäkeskustelu olisi edes mahdollista?
Eli vanhanaikainen ohjeesi on ajoilta, jolloin ruokaa mätettiin mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin takaisin heinätöihin.
Niin tai sitten haukkaa siitä leivästään/laittaa ruokaa suuhun oman puheenvuoron päätyttyä ja syö samalla kun kuuntelee keskustelukaveria. Onko pakko lätistä juuri kun hetki sitten vielä tyhjään suuhun on laitettu tavaraa, vaikka kuinka vähänkin?
Opettakaa ylipäätään lapsenne syömään haarukalla ja veitsellä. On järkyttävää katsoa, kun suurin osa neljäsluokkalaisistani ei omaa minkäänlaisia pöytätapoja, syövät sormin, pelkällä haarukalla, lusikka nyrkkiotteessa jne. Suurin osa syö kuin kolmevuotiaat. Oma ruokahalu menee tuota räpellystä katsoessa ja koen, että on kodin tehtävä opettaa lapselle haarukan ja veitsen käyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sellainen eritekammo etten voi nuolla omaa haarukkaani tai en ilkeä enään sitä suuhuni laittamaan, syön siis hampailla. Kamala tapa ja yritän ettei lapseni matkisi.
En voi myöskään nuolla jäätelöä.
Alkoi jo lapsena jolloin join maitolasista vain siitä kohtaa josta en ollut jo juonut. Kun maitolasi oli joka reunasta likainen en voinut enään juoda. Tästä olen päässyt yli.
Pahempia tapoja on mielestäni suu auki syöminen ja maiskuttelu. Niin ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa ylipäätään lapsenne syömään haarukalla ja veitsellä. On järkyttävää katsoa, kun suurin osa neljäsluokkalaisistani ei omaa minkäänlaisia pöytätapoja, syövät sormin, pelkällä haarukalla, lusikka nyrkkiotteessa jne. Suurin osa syö kuin kolmevuotiaat. Oma ruokahalu menee tuota räpellystä katsoessa ja koen, että on kodin tehtävä opettaa lapselle haarukan ja veitsen käyttö.
Haarukka ja veitsi on ihan turhia, melkein mitä vaan voi syödä lusikalla. Sama lautaset, ihan turha keksintö matala lautanen kun syvä käy kaikkeen. Ainoastaan pihviruokiin tarvitaan noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa ylipäätään lapsenne syömään haarukalla ja veitsellä. On järkyttävää katsoa, kun suurin osa neljäsluokkalaisistani ei omaa minkäänlaisia pöytätapoja, syövät sormin, pelkällä haarukalla, lusikka nyrkkiotteessa jne. Suurin osa syö kuin kolmevuotiaat. Oma ruokahalu menee tuota räpellystä katsoessa ja koen, että on kodin tehtävä opettaa lapselle haarukan ja veitsen käyttö.
Haarukka ja veitsi on ihan turhia, melkein mitä vaan voi syödä lusikalla. Sama lautaset, ihan turha keksintö matala lautanen kun syvä käy kaikkeen. Ainoastaan pihviruokiin tarvitaan noita.
Taitaa olla sinunkin lapsesi luokallani. Siitä sun lapsesta näkee, että teillä ei koskaan syödä normaalia ruokaa, johon tarvitaan veitsi ja haarukka. No, toivottavasti sun lapsi ei koskaan joudu tilanteeseen, jossa häpeää ruokailutapojensa puutetta...
Luulis, että opettajalla olisi isompiakin murheita kuin lasten syöminen. Itse olisin tyytyväinen, että ylipäätään syövät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmas asia: ei kannata syödä seinähullujen seurassa. Kuten ap:n.
Asiakkaita mulla on yksinomaan mulla noin 30 työpäivän aikana eli todellakin viettäisin ruokataukoni itsekseni ihan mielellään mutta minkäs teet kun kesätyttö niin lyöttäytyy seuraan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa laitetaan suuhun vain niin vähän kerrallaan, että voi puhua vaivatta ja esteettisesti. Miten muuten ruokapöytäkeskustelu olisi edes mahdollista?
Eli vanhanaikainen ohjeesi on ajoilta, jolloin ruokaa mätettiin mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin takaisin heinätöihin.
Ruokapöytäkeskustelu on mahdollista siten, että antaa jollekin toiselle suun - siis nimenomaan puheen- vuoron olemalla hiljaa ja suu kiinni silloin, kun on ruokaa suussa. Puhuu silloin, kun suu on tyhjä.
Veitsen ja haarukan käytön opettelu pitäisi olla opetusohjelmassa viimeistään toisella luokalla. Minäkin olen hämmästynyt, että joissakin kouluissa ei edes opettaja ole ottanut asiakseen opettaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi lisätä edelliseen
- älä syö suu auki, menee ruokahalu kun näkyy mitä suussa jauhetaan.
- älä mässytä tai maiskuta
- älä puhu ruokailun aikana pieru-kakka-sairaus-naintijuttujasi, kiitos.
Tuo pieru-kakka-sairausjutut ei onnistu vanhainkoti/sairaala ympäristössä, jossa täytyy välillä leipä suussa mennä limaa imemään ja ihmetellä liman väriä työkaverille.
Välillä on oikein täytyy terästäytyä kun syö muussa kuin työseurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi lisätä edelliseen
- älä syö suu auki, menee ruokahalu kun näkyy mitä suussa jauhetaan.
- älä mässytä tai maiskuta
- älä puhu ruokailun aikana pieru-kakka-sairaus-naintijuttujasi, kiitos.
Tuo pieru-kakka-sairausjutut ei onnistu vanhainkoti/sairaala ympäristössä, jossa täytyy välillä leipä suussa mennä limaa imemään ja ihmetellä liman väriä työkaverille.
Välillä on oikein täytyy terästäytyä kun syö muussa kuin työseurassa.
Haha joo, joskus tulee tilanteita että on siivonnut järkyt ripulit ja lähdet siitä tyytyväisenä syömään tai kesken syönnin menet auttamaan jotain oksentavaa ja palaat takaisin eväiden ääreen. Ja tietty siinä ruuan lomassa saatetaan analysoida jonkun säärihaavaa ja sen muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa laitetaan suuhun vain niin vähän kerrallaan, että voi puhua vaivatta ja esteettisesti. Miten muuten ruokapöytäkeskustelu olisi edes mahdollista?
Eli vanhanaikainen ohjeesi on ajoilta, jolloin ruokaa mätettiin mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin takaisin heinätöihin.
Ruokapöytäkeskustelu on mahdollista siten, että antaa jollekin toiselle suun - siis nimenomaan puheen- vuoron olemalla hiljaa ja suu kiinni silloin, kun on ruokaa suussa. Puhuu silloin, kun suu on tyhjä.
Veitsen ja haarukan käytön opettelu pitäisi olla opetusohjelmassa viimeistään toisella luokalla. Minäkin olen hämmästynyt, että joissakin kouluissa ei edes opettaja ole ottanut asiakseen opettaa tätä.
No eihän se nyt koulun tehtävä ole opettaa ruokailutapoja, vaan sinun vanhempana pitäisi se ihan itse tehdä! Tää on ihan käsittämätöntä että kaikki ulkoistetaan toisille, lapsilisät kyllä omaan taskuun mutta muuten ei oteta lapsista mitään vastuuta. Ohis
Sori mä teen tota hammasjuttua. Mä inhoan "imeä" sen ruuan huulilla. Tuntuu ällölle. Mutta olen kyllä oppinyt syömään niin, että yleensä hampaat ei kalise haarukkaan hirveästi. Liian isot lusikat ovat tosin ongelma, kun harvoin niillä syön.
.[/quote]
Tuo pieru-kakka-sairausjutut ei onnistu vanhainkoti/sairaala ympäristössä, jossa täytyy välillä leipä suussa mennä limaa imemään ja ihmetellä liman väriä työkaverille.
Välillä on oikein täytyy terästäytyä kun syö muussa kuin työseurassa.[/quote]
Kaikista pahimpia nämä totaaliset moukat jotka ei sitten millään voi antaa työkavereiden aterioida rauhassa lounastauolla --vaan pakko vetää ruokapöytäkeskusteluun ja kommentoida toisen syödessä potilaiden lima/kakka/ruikun värit. Kyllä nuo jutut voi ruokailun ajan odottaa ellei hengenhätä ole.
Hitto että teidän kuvottavia ruokapuheitanne (typeryyttänne, tahdittomuuttanne) moni salaa inhoaa.
Onneksi hoitolalla on fiksujakin.
[.[/quote]
Haha joo, joskus tulee tilanteita että on siivonnut järkyt ripulit ja lähdet siitä tyytyväisenä syömään tai kesken syönnin menet auttamaan jotain oksentavaa ja palaat takaisin eväiden ääreen. Ja tietty siinä ruuan lomassa saatetaan analysoida jonkun säärihaavaa ja sen muutosta.[/quote]
Haha-joo-tietty Sinä saatat olla niitä työpaikan "porsas sekä apina suu täynnä kuivaa heinää"
joka ei edes ruokaillessa osaa pitää naamaansa kiinni.
Mut haha pääasia että hauskaa on analysoida jotain säärihaavaa ja sen muutosta.
Tiedoksi : sinä olet yksi niitä ällötyksiä joiden kanssa ruokahetki on painajainen.
HA.HA.
Vituttaako?
Hyvä.