Tuntuu, että en ole poikaystävälle se oikea.
Olemme nuoria, minä 20 ja poikaystävä vähän vanhempi. Tiedän, että olen kaunis ja hyvävartaloinen. Opiskelen amk:saa ja harrastan paljon liikuntaa ja mulla on paljon kavereita. Tehdään poikaystävän kanssa paljon kaikenlaista, ollaan oltu kohtuullisen pitkään yhdessä, seksiä on usein, mutta silti tuntuu, etten ole se oikea hänelle. Tiedän, että olen hänelle tärkeä, mutta jotenkin tuntuu, ettei hän kuitenkaan rakasta mua niin, että ei voisi elää ilman mua. Se tuntuu pahalta.
Kommentit (16)
Et nyt ihan ymmärtänyt. Poikaystävä tuntuu välillä etäiseltä. Tuntuu, ettei halua kertoa kaikkia ajatuksiaan mulle. Ei ole kovin romanttinen silloin, kun olemme erossa. Ei sano oikeastaan koskaan "mä rakasta sua" vaan tyyliin "oot mun rakas". Parilla kaverilla on ihan erilaista. Tuntuu pahalta, kun olen kiva ja nätti nuori nainen ja itse rakastan häntä, haluan jonain päivänä naimisiin ja perheen hänen kanssa.
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miehesi on kyltymätön pornorunkkari.
Älä vertaa toisten parisuhteita omaasi, vain he tietävät mitä siinä oikeasti kokonaisuudessaan tapahtuu.
No ei kaikki naiset ja miehet ole parisuhdeihmisiä. Tavan vuoksi hengailevat.
Jos yritän puhua tulevaisuudesta, niin poikaystävä sanoo aina, että eletään päivä kerrallaan. Musta tuntuu, että mä oon vähän masentunut. Jotenkin aina sellainen haikea olo, vaikka ollaankin yhdessä.
no mitä sitten jos ja kun ette ole toisillenne NE oikeat...
Ootte niin niin nuoria et pitääkin katsella vielä ympärille ja kokea elämää!!
Vierailija kirjoitti:
Olemme nuoria, minä 20 ja poikaystävä vähän vanhempi. Tiedän, että olen kaunis ja hyvävartaloinen. Opiskelen amk:saa ja harrastan paljon liikuntaa ja mulla on paljon kavereita. Tehdään poikaystävän kanssa paljon kaikenlaista, ollaan oltu kohtuullisen pitkään yhdessä, seksiä on usein, mutta silti tuntuu, etten ole se oikea hänelle. Tiedän, että olen hänelle tärkeä, mutta jotenkin tuntuu, ettei hän kuitenkaan rakasta mua niin, että ei voisi elää ilman mua. Se tuntuu pahalta.
Olet erittäin lapsellinen ihminen
Miksi sitten olla yhdessä? Tuntuu kuin antaisin vedättää itseäni. En pidä siitä.
Mitä eroa on lauseilla "oot mun rakas" ja "rakastan sua"?? Nyt on kyllä ap:llä kunnon first world problemsit.
Hei älkääs ny ihmiset, ap on nuori vielä! Älkää nyt vähätelkö toisen tunteita. Sama kuin joku sanoos että lapsi ollut kuumeessa viikon, pelottaa, toteisin että tuohan on vähäistä, eipä ole kuolemassa syöpään.
Varmasti teilläkin on ollut samanlaisia "pikkuongelmia" kun olitte saman ikäisiä, kun ei ollut vielä vertailukohdetta. Ne ei tunnu pieniltä, vaan oikeesti suurilta.
Nyt ihmiset, vähän miettikää mitä kirjoitatte!
Kuuntele sydäntäsi ja ole rohkea. Jos parisuhde ei tunnu oikeanlaiselta, niin älä tyydy siihen. Sulla on elämä edessä.
Kaikki miehet ei lauo vaaleanpunaisia sydämin varustettuja kommentteja, vaikka välittäisivätkin. Eksän kanssa tuo kävi ilmi oman kokemuksen kautta. Puhu asiasta hänelle itselleen, täällä kysely ei paljon auta sinua. Myös se kuinka kauan olette seurustelleet vaikuttaa. Useimmat uskaltavat myöntää asioita vapautuneemmin kun pääsevät omien tunteidensa kanssa yhteen. Ja ajattelevat että tästä suhteesta voi tulla jotain. Miehet harvemmin jakavat rakkaudentunnustuksia jos ovat epävarmoja. Tee hänet varmaksi suhteesi.
Mietipä tarkkaan, mistä olet imenyt käsityksesi parisuhteesta ja miltä pitäisi tuntua. Vertaat kavereittesi suhteisiin, jotka näyttävät ulos päin ihanteellisilta sinun silmissäsi. Ovatko ne todella sitä vai haluatko vain nähdä ne sellaisina? Oletko kovinkin ahkerasti lukenut noita halpahintaisia kioskikirjallisuuden helmiä, joissa kaikki tapahtuu aina muutamassa viikossa tai kuukaudessa ja sitten "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" tai katsellut mallia ottaen amerikkalaisia hömppäsarjoja? Heitä se roskakirjallisuus hemmettiin ja keskity olennaiseen eli tule tänne reaalimaailmaan ihan kokonaan. Pohdi mielessäsi suhdettanne ja vastaa rehellisesti kysymykseen, oletko poikaystäväsi kanssa vain siksi, että tuossa iässä "pitää" olla poikaystävä. Olet niin nuori, että jos nyt jo sitoudut, niin sinulta jää nuoruus elämättä. Se juoksuaika tulee sitten muutaman vuoden päästä ja silloin on parisuhde katkolla. Ennen sitoutumista sinun on myös kasvettava henkisesti vielä monta pykälää. Kauniit kasvot ja hyvä vartalo eivät ole riittävä sisältä onnistuneelle suhteelle. Missä ovat syvälliset arvot ja asenteet?
Tuskin noin nuorena kukaan onkaan vielä se oikea. Se minä itseäni ihmetytti on, että miksi pidit tarpeellisena kuvailla ulkonäköäsi ja vartaloasi aloituksessa?
N45
Eikö ole hyvä, että poikaystävä voi elää ilman sinua? Et kai halua mitään vainoajaa jos elämäntilanne muuttuu??