Lapsi pääsi IB linjalle lukioon, millaisia kokemuksia teillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse IB-lukion käyneenä musta tuntuu, että koulun tasokkuus riippuu puhtaasti siitä, missä sitä käy. Itse kävin Jyväskylän IB-lukion ja tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi kannattanut mieluummin käydä tavallista linjaa. Vaikka tarkoituksena oli käyttää englantia kaikilla tunneilla (paitsi äidinkieli), niin enimmäkseen niillä höpistiin suomeksi. Jotkut opettajat eivät osanneet puhua englantia sujuvasti saatika opettaa, enkä ymmärrä, millä perusteella heidät valittiin IB-linjalle. Opinto-ohjaus oli myös lapsen kengissä.

Työmäärä ei ollut mielestäni sen pahempi kuin normilukiossa. Kokeet tosin pidettiin puolen vuoden välein, joten opiskelussa ei riittänyt se, että pänttäsi asiat ulkoa edeltävänä iltana. Iso miinus on myös se, ettei kirjoituksia voi hajauttaa, vaan kaikki kuusi oppiainetta on kirjoitettava kerralla. Väite siitä, että IB:llä mentäisiin paljon syvemmälle oppiaineissa, ei oikeastaan pidä paikkaansa. Normilinja

Nostelen vanhaa ketjua. Onko tuoreempia kokemuksia Jyväskylän IB-linjasta? Onko yhä huonot opettajat?

 

Jyväskylän IB-linjan opettajat ovat päteviä. Se yksi 6-kymppinen hippi on outo mutta ihan hyvä kai sekin. Nythän siellä minimikeskiarvo nousi kai päälle 8,5:n kun sisään otettavien määrää tiputettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia Rellusta ja mihin sieltä voi vaihtaa?

https://www.tampere.fi/tampereen-lyseon-lukio/hakijalle/international-b…

https://www.tampere.fi/en/tampereen-lyseon-lukio-upper-secondary-school…

?
 

Aloituksesta 10 v, miten meni?

Vierailija kirjoitti:

Itse IB-lukion käyneenä musta tuntuu, että koulun tasokkuus riippuu puhtaasti siitä, missä sitä käy. Itse kävin Jyväskylän IB-lukion ja tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi kannattanut mieluummin käydä tavallista linjaa. Vaikka tarkoituksena oli käyttää englantia kaikilla tunneilla (paitsi äidinkieli), niin enimmäkseen niillä höpistiin suomeksi. Jotkut opettajat eivät osanneet puhua englantia sujuvasti saatika opettaa, enkä ymmärrä, millä perusteella heidät valittiin IB-linjalle. Opinto-ohjaus oli myös lapsen kengissä.

Työmäärä ei ollut mielestäni sen pahempi kuin normilukiossa. Kokeet tosin pidettiin puolen vuoden välein, joten opiskelussa ei riittänyt se, että pänttäsi asiat ulkoa edeltävänä iltana. Iso miinus on myös se, ettei kirjoituksia voi hajauttaa, vaan kaikki kuusi oppiainetta on kirjoitettava kerralla. Väite siitä, että IB:llä mentäisiin paljon syvemmälle oppiaineissa, ei oikeastaan pidä paikkaansa. Normilinjalla voi opiskella samaisia syventäviä kursseja, mikäli kiinnostusta on. Lisäksi IB:n fysiikan opintosuunnitelma ei pidä sisällään muutamia tärkeitä aihealueita (esim. kitkakerroin ja vääntömomentti), jotka käsitellään normilinjan fysiikassa. En tiedä, päteekö sama muissakin oppiaineissa.

IA-työt edesauttavat harjaantumaan raporttien kirjoittamisessa, mutta yliopistoissa raporttien konventiot eroavat IB:n omista, joten en tiedä, pistääkö se vain päätä enemmän sekaisin. EE:tä kirjoitellessa on tärkeää valita sellainen oppiaine, jossa opettaja on valmis ohjeistamaan kunnolla. On näitä tosielämän kauhutarinoita kuultu, missä eräs opettaja oli silkkaa piittaamattomuuttaan ohjeistanut oppilastaan päin mäntyä, jolloin lopulta paljastui, että EE-työ ei ollutkaan standardien mukaan työstetty. Onneksi opiskelijalla oli vielä vähän aikaa jäljellä aloittaa alusta ja vaihtaa työnsä aihe kokonaan oppiainetta myöten.

ToK-oppiaineesta ei ollut meille käytännössä kuin riesaa: IB:n ideologiana se kuulostaa hyvältä, sillä sen kuuluisi tukea ja tehostaa oppimista, mutta mikäli sen opettaja ei osaa hoitaa velvollisuuttaan, on se yhtä tyhjän kanssa. Tunneillamme ei koskaan käyty kiivaita debaatteja ja aktiivisia ryhmäkeskusteluja, vaan opettaja tyytyi suurimman osan ajasta toistamaan TED talk -videoita valkokankaalla. Koskaan ei opetettu mitään. ToK-esseen ohjeistukset olivat myös ääliömäiset: "Vilkaiskaa IB:n nettisivuilta kriteerit!"

Kyseisestä opettajasta oli valitettu jo useamman vuoden ajan ennen meidänkin vuosikurssia, mutta asialle ei koskaan tehty mitään. Oli myös muita vastuuttomia opettajia, mutta muissa oppiaineissa saattoi sentään turvautua kirjan tietoihin, kun taas ToK:ssa meillä ei ollut opintomateriaaleja. Surkea opetuksen taso johti motivaation puutteeseen, stressiin ja itselläni lopulta masennukseen (en ollut ainoa). En lukenut kirjoituksiin ollenkaan, mutta kiitos aiemman pitkäjänteisen opiskelun selvisin keskinkertaisin (eli surkein) arvosanoin läpi. Kirjoituksissa kuumottavinta oli se, että jokaisen arvosanan on oltava vähintään 4 (1-7) tai 3, mikäli jostain muualta on repäissyt paremman arvosanan.

IB-lukio on todennäköisesti muilla paikkakunnilla loistava opinahjo. Itselläni kävi vain paska mäihä.

Mun lapsi olisi ollut kiinnostunut IBstä, mutta Jyväskylän IBstä oltiin kuultu huonoa. Lopulta hän valitsi Schildtin kansainvälisyyslinjan, jossa osa opetuksesta oli englanniksi. Mutta edettiin kuitenkin suomalaisen opetussuunnitelman mukaan ja kirjoitukset oli kuten muillakin. Englannin kielisen opetuksen taso ei ollut muutamissa aineissa kummoinen, koska opettajat osasi englantia miten sattui. Siellä kuitenkin tehtiin paljon vierailuja muihin maihin ja oli lyhyitä vaihtoja. Eli lopputulema oli ihan ok ja lapsi kirjoitti helposti laudaturin englannista.

Eikö ne anna sieltä läppäriä? Erikoista. 

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä lapselle nykyään kuuluu. Kymmenen vuoden jälkeen.

Ja miten IB linjat nykyään jaksaa? Onko ne monipuolisempia kuin perinteiset? Tuntuu olevan trendikästä, että ns. paremmin pärjäävä porukka opettaa jopa vauvasta asti lapsistaan kaksikielisiä, vaikka molemmat olisivat natiivisuomenkielisiä. Yleensä siis puhutaan englantia toisen vanhemman toimesta tms.  

Hemmetin raskasta varmaan, mutta tuntuu että taitaa olla palkitsevaa, koska nykyinen työelämä ja koulumaailma ei pidä tavallisia lapsia oikeen minään. Tai no... Jos on taitoja esim tehdä jotain konkreettista raksalla / autoille tms. niin se on oikeesti arvossaan. Mutta sellaiseen moni akateeminen perhe ei halua lapsiensa lähtevän. 

Nykyään tohon aletaan valmentaa muksuja jo Päiväkodeista lähtien. Mitä mieltä kehityssuunnasta? Onko hyvä? Vai pitäisikö keskittyä vaan perusjuttuihin kuten lukutaitoon noin lähtlkohtaisesti. Nykyään moni ei jaksa lukea perus tekstaria pidempää pätkää...