20-vuotias on liian nuori löytämään parisuhteen ja sitoutumaan.

Ja höpsis. Jotkut parikymppiset ovat kypsempiä ja valmiimpia perustamaan perhettä ja sitoutumaan kuin monet nelikymppiset ikilapset. Eli ei se ikä vaan se persoona!

Koska sitten on valmis sitoutumaan? Sitouduinko liian nuorena poikaystävääni, kun aloimme seurustella 21-vuotiaina ja nyt olemme 25 ja 26.

Hyvä, että kerroit tämän minulle. Täytyykin samantien päättää kahden vuoden parisuhde mikä minulla on takana ja alkaa elämään sinkkuelämää. t: N20

Hyvää kesää Ikis! Miten aiot viettää juhannuksen?

19-vuotiaina sitouduttiin ja nyt ollaan oltu 47 vuotta sitoutuneina.

Taasko?

Jaa pitää vissiin sit erota 9 vuoden suhteesta ☺ t. 24v

No kuule Ikis, ei se sun eksäsi uusi tyttöystävä ainakaan ollut liian nuori. Hienostihan se onnistui sitoutumaan parisuhteeseen.

Me oltiin 20-vuotiaina jo naimisissa ja eka lapsi tulossa. Nyt niitä lapsia on 3 ja naimisissa 10 viotta.

Olet taas ilmeisesti maanisessa vaiheessa.

Aijaa, hyvä, että kerroit. Otankin heti avioeron, koska olin silloin kymmenen vuotta sitten 17-vuotiaana liian nuori sitoutumaan. Avioliittoa tässä takana ensi vuonna kymmenen vuotta, mutta mitäpä tuosta. 

Niin, kunpa elämän voisi nähdä etukäteen...

T. 20 v sitoutunut, eronnut 22 v myöhemmin

Jaa, 17-vuotiaana löysin mieheni ja yli 7 vuotta ollaan oltu yhdessä ja on nykyään yhteinen lapsikin. Omasta kokemuksestaan on turha puhua siten, että näin on muillakin, "ei voi olla muuten asiat, näin se on kun mullakin on ollut"...

Sitouduttiin 15-vuotiaina, nyt takana yhdessäeloa 25 vuotta. Kannattaa ottaa parhaat päältä! Tuossa vaiheessa oli kaikki luokan pojat vapaita :) 

Eipä 30-vuotiaita sinkkuja ole jäljellä kuin niitä peräkammarin hissukoita tai sitoutumiskyvyttömiä bilettäjiä. Nyt 40-vuotiaana... oikeesti... kaikki hyvät miehet on varattuja, tietenkin!

Vierailija kirjoitti:

Miksi leikkiä kotia kun on vielä raakile? Ei nuorena vain kannata.

Olin 18-vuotias, kun tapasin maailman upeimman miehen, komean, huumorintajuisen, älykkään.... ja vaikka mitä muita ominaisuuksia ja hullaannuin täysin. Mitä enemmän vietimme yhdessä aikaa tutustuen toisiimme, tuli tunne, että tämä on nyt tässä. Jokin kolahti ja kovaa, eikä tosiaan ole tarvinnut katua. Naimisiin mentiin, kun olin 25-vuotias ja tänä kesänä vietetään kymmenettä hääpäivää. Olisko pitänyt jättää hyvä mies ottamatta? Olisinko löytänyt jostain paremman? Mun mies on mulle ystävä, tuki ja turva, sekä täydellinen kumppani ja rakastaja. Ollaan hitsauduttu vuosien varrella hyvin yhteen, aidosti nautitaan toistemme seurasta ja arvostetaan toisiamme. Oikeasti, tein huippulöydön!

No mä löysin mieheni 21-vuotiaana. Yhteen muutettiin kuitenkin vasta 25-vuotiaina, naimisiin 29-vuotiaina ja eka lapsi syntyi kun olin 30. Yhä ollaan yhdessä 17 vuotta ensitapaamisesta.

Huono provo.

Mutta älä huoli, ehkä sinäkin vaikka eläkeiässä löydät sen oikean.