Uusperhe-elämä on haitallista lapsille

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on, mutta vastaanpa kuitenkin. Moni asia on lapselle vaarallista, tässäpä lista muutamasta:

- Vanhemman mielenterveysongelmat

- Vanhempien ehdottomuus elämänkatsomuksen suhteen

- Vanhemman sairaus

- Vanhemman alkoholiongelma

- Vanhemman rikollinen käyttäytyminen

- Vanhemman väliinpitämättömyys

- Vanhemman huono ote kasvatukseen

- Huolenpidon puute

- Lapseen kohdistuva ahdistelu ja rikollisuus

- Lapsen omat ongelmat (terveys, mielenterveys jne)

- Kiusaaminen

- Vanhemman itsetunto-ongelmat ja päteminen

- Väkivalta perheessä (henkinen tai fyysinen)

- Painostava ilmapiiri perheessä

- (Suomen ulkopuolella: Monessa paikassa maailmassa sota, nälänhätä, perustarpeiden tyydyttämättömyys.)

Ja nyt sitten jonkun mielestä uusperhe on haitallista lapselle. Ei ole. Paitsi yllämainittujen ongelmien päälle heitettynä. Jos perusasiat kunnossa, toimii uusperhekin. Lisäksi, noista todella huonoistakin oloista kasvaa ehjiä ihmisiä. Pelkkä uusperhe ei tuhoa ketään.

Ajatus uusperheestä pelottaa ehkä eniten jätetyksi tulemista pelkäävää vanhempaa. Eli katselotko sittenkin vain omaan napaasi..?

Kerrankin av:lta löytyy asiallisia vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen teinien kanssa tekemisissä työkseni, ja kyllä vain ne pahoinvoivat lapset ovat usein erolapsia. Yhdessä perheessä kaikki lapset oireilivat, vaikka perhekuviot olivat vähän erilaiset jokaisen kohdalla. Parhaiten loppujen lopuksi menestyivät ne "alkuperäiset" lapset, vaikka aikanani teini-iässä olin heistä todella huolissani. Uusperheeseen syntyneet lapset ovat tässä perheessä todella rikki vaikea ero teini-iässä ja vanhempien uudelleen perustamat uusperheet, joissa myös teini-ikäisiä lapsia toiseltakin puolelta, vaikeuttivat murrosikää todella paljon. Erityisesti vanhempien haluttomuus olla murrosikäisten elämässä ja muutto toiselle paikkakunnalle uuden puolison perässä olivat näitä pahimpia syitä. Ja eihän nyt teinistä ole koskaan kivaa asua samassa talossa luokkakaverin kanssa. Isän nyxän lapsi otettiin huostaan rikosten takia, isän lapsista kaksi joutui mielenterveysongelmien takia osastolle ja kaikilla oli ongelmia koulussa sekä päihteiden kanssa. Vanhemmista kukaan ei pahoinpidellyt lapsia vaan ongelmana oli tietynlainen välinpitämättömyys. Teinejä pompoteltiin kodista toiseen jotta vanhemmat saivat keskittyä uusiin suhteisiin.

On toki toimiviakin uusperheitä ja täysin normaaleja ja jopa menestyneitä erolapsia. Ei ero tai uusperheessä asuminen ole lapselle tuomio, mutta vaikeiden ongelmanuorten taustalla on aina jompikumpi tai molemmat. Uusperheiden erotilastot kertovat (67% uusperheistä päätyy eroon), että lapset kokevat jatkuvia ja traumaattisia muutoksia. Myös se, että eron jälkeen usein vaihdetaan paikkakuntaa, kertoo vanhempien kyvyttömyydestä ajatella lapsen parasta. Tasapainoisimpia uusperheiden lapsia ovat ne, jotka ovat eron jälkeen kokeneet vähän suuria muutoksia. Asutaan samalla paikkakunnalla, ero on hoidettu hyvässä hengessä ja uusperheiden perustamisessa ei ole pidetty kiirettä. Lapsella on selvästi kaksi kotia, joihin hän on aina tervetullut ja haluttu. 

Erolasten ongelmat lisääntyvät siis silloin, kun erovanhemmat eivät hoida eroa hyvin. Eroaminen sinänsä ei ole ongelma, vaan eroavat ihmiset ovat sitä usein. Ja se onkin helppo ymmärtää, koska tasapainoiset, hyvillä ongelmanratkaisukyvyillä varustetut, harkitsevat ihmiset päätyvät eroon varmaan harvemmin. Tosin tietty käy niinkin, että tulee jostain syystä totaalisen väärä puolisovalinta.

Minä pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on aikaa toipua vanhempien erosta. Pieleen mennään, jos uusperhe perustetaan liian aikaisin.

Kaveripiirissä, joissa on erottu iät ajat sitten, ovat teinit itse sanoneet, että miksi sinä äiti et löydä ketään...

Ja toinen tärkeä asia on se, että nipottajat eivät sovi uusperheilyyn. Pitää olla tosi joustava luonne.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on tehnyt koko ikäni eroa isästäni. Nyt 70-v äiti, joka edelleen siis on isäni kanssa, syyttää minua ettei aikoinaan eronnut.

Olisin ollut ikionnellinen, jos äiti olisi uskaltanut eron ottaa ja kenties löytää rinnalleen ihmisen jonka kanssa olla iloinen ja onnellinen. Ei katkera ja vihamielinen ja syyttelevä

Äitisi ikäisissä on paljon niitä, joiden mielestä avioero on häpeä. Ehkä äitisi on nyt herännyt huomaamaan, että eroaminen on ihmisten mielestä ok-ratkaisu, jopa suotava monesti. Hassua, että hän syyttää sinua. Äitisi on jo aika vanha, mutta toisaalta, voihan hän vieläkin erota. En tiedä, onko tällainen toteamus ihan hyvin tehty, kun heistä ehkä molemmat voivat tarvita kohta apua. Toisaalta elämässä ei ole uusintaa, joten jos jotain haluaa, se on koettava tässä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessäkin elävät voisivat kokeilla kymmenen vuoden selibaattia ja panna sen tarmon lastenhoitoon. Netistä saa ostettua hyvin oppaita siitä, miten seksuaalienergia kanavoidaan muuhun käyttöön. Kauhean itsekeskeisiä nämä ydinperheiset, kun laittavat himonsa lastensa edelle.

Eikun av-mammat katsos hyväksyy eronneille kyllä panosuhteet, mutta yhteen ei saa koskaan muuttaa kenenkään uuden kanssa.

Olen varmaan tyypillinen av-mamma, mutta ajattelen kyllä just noin. Naapurissa yksi oireileva erolapsi. Lähi-isä käy panemassa naisia silloin, kun lapsi on äidin luona tai mummolassa. Etä-äiti liihottelee jossain maailmalla miesten kanssa ja tapaa lasta jos viitsii. Kumpi parempi?

Olen eronnut, mutten henkisesti pysty mihinkään yhdenyön- ja panosuhteisiin, en liittoni aikana käynyt kertaakaan vieraissa. En suostu tyytymään seksissä muuhun kuin, että sitä harrastetaan rakkauteen perustuvassa parisuhteessa. Enkä tosiaankaan aio hylätä moraaliani eroni vuoksi.

Mutta täällähän eronneita pidetään toisen luokan kansalaisina, joiden kuuluu tyytyä mihin tahansa.

Olen eron jälkeen ollut pari vuotta yksin, mutten tosiaankaan aio kieltäytyä suhteesta, jos rakastun valheellinen "lasten etu" mielessä.

En tajua, miksi täällä ollaan niin ehdottomia keskusteluissa: Joko toimimaton uusperhe, ettei tarvitse elää seksitöntä elämää tai ikuisesti ilman rakkautta ja seksiä elävä yh.

Vaihtoehtoja on vaikka kuinka monta tuossa välissä ja silti on mahdollista ottaa lapset huomioon, kunnioittaa heidän toiveitaan ja tarpeitaan ja rakastaa juuri sitä tiettyä ihmistä. Se vain vaatii sen katseen nostamista sieltä omasta navasta ja kärsivällisyyttä, aikaa ja ymmärrystä.

Uskon, että iso osa ongelmallisista uusperheistä on ongelmallisia, koska perhe on perustettu liian nopeasti eikä lapsia ole kuultu tai heidän mielipiteistään ja tarpeistaan ei välitetä. Ei aikuisen kuulu elää lapsen ehdoilla rakkauselämässään eikä lapsi saa valita hänelle puolisoa mutta jos lapsen maailma aiotaan mullistaa jälleen niin aikuisen velvollisuus on varmistaa että lapsi tuntee olevansa rakastettu ja tarpeellinen, edelleen vanhempansa ykkönen. Jos lapsi ei voi sietää vanhempansa puolisoa, ei silloin ole hyvä hetki perustaa uusperhettä. Aikuiset ihmiset voivat asua kahdessa kodissa muutaman vuoden, jotta luodaan hyvä pohja lapsen ja vieraan aikuisen ystävyydelle.

Muotoilen asian näin: kun olet lapsia päättänyt hankkia, olet sitoutunut heihin vähintään 18 vuoden ajaksi ja sinä aikana et voi olla itsekäs etkä ajatella vain omia seksitarpeitasi vaan lapsen asioiden pitää olla kunnossa ja tärkeimpiä sinulle. Jos se vaatii seurustelua eri kodeissa, sitten toimit niin. Mitään hyvää ei synny siitä että lapsi pakotetaan asumaan ihmisen kanssa josta hän ei pidä ja jonka hän kokee uhaksi.

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset pelkäävät uusperheitä, useimmiten naiset:

.

Lasten äiti ja isä ovat eronneet jo vuosia sitten. Lasten isä löytää uuden puolison, mukavan ja empaattisen naisen. He tutustuvat ja päättävät alkaa suhteeseen. Ajan kuluessa myös lapset saavat tutustua tähän naiseen. Nainen onkin lasten mielestä mukava. Lapset pitävät tuosta naisesta, ja nainen pitää lapsista. Lapset saattavat jopa halata tätä naista ja haluta hänen syliinsä, tykkäävät leikkiä tämän kanssa. Lasten isä, isän uusi puoliso ja lapset tekevät mukavia normaaleita asioita yhdessä, silloin kun lapset ovat heidän luonaan.

.

Lasten biologinen äiti tuntee suurta pelkoa ja mustasukkaisuutta, miten tässä nyt kävi niin, että lapset pitävät siitä hirveästä naisesta. Biologisen äidin uhrautuminen ja uhriutuminen on mennyt aivan hukkaan. Äidin mielestä on suuri vääryys, että lapsilla on oikeasti kivaa siellä isän ja hirviönaisen luona. Äidin mielestä olisi parempi, jos isä olisi vaan yksin.

.

Todellisuudessa ei ole mitään hätää. Lapset rakastavat äitiänsä ihan niinkuin ennenkin. Lapset rakastavat isäänsä ihan niinkuin ennenkin. Nyt lapsilla on vain yksi aidosti välittävä aikuinen heidän elämässään lisää. Älkää panikoiko turhasta.

Tämä ei varsinaisesti koske minua, koska elän siinä tylsässä ydinperheessä. Mutta koska olen äiti ja tulen olemaan äiti elämäni loppuun asti, voisin vähän valottaa asiaa.

Omia lapsiaan haluaa suojella, varsinkin kun tietää, mitä he ovat joutuneet kokemaan. Tilastojen valossa toinen liitto hajoaa todennäköisemmin kuin ensimmäinen, se, jonka piti kestää ikuisesti.

Ymmärrän että halutaan suojella omia lapsia, se on ihan normaalia. Mutta se sama mies on kuitenkin joskus valinnut myös sen lasten äidin puolisokseen. Mies haluaa myös varmasti suojella lapsiaan, päästämällä elämäänsä ja lasten elämään täyspäisen naisen jonkun mielenterveyspotilaan sijasta.

Juuri näin, mies on joskus valinnut lasten äidin puolisokseen. Onko hän halunnut perheen nielenterveyspotilaan kanssa, vai oliko lasten äitikin aluksi täyspäinen? Niin tai näin, kuulostaa isolta tragedialta, ja ailtä, joka tähän kuvioon viimeiseksi tulee, vaaditaan kyllä todella suurta kypsyyttä ja kykyä nähdä rivien väliin.

T. Se tylsä ydinperheäiti.

En varmaan alkuun ymmärtänyt siis, että haluaisit suojella lapsiasi siltä että lasten isä ja uusi puoliso eroaisivat? Tätäkö tarkoitit. Ymmärrän kyllä. Mutta ei tällainen eron pelko saa olla syynä sille, etteikö uusperhettä voitaisi perustaa. Itse olen sitä mieltä, että uusperhe voi olla ihan yhtä onnellinen ja hyvä ratkaisu kaikkien kannalta, kuin myös se ydinperhe. Me ollaan kaikki ihmisiä, osa niitä mielenterveyspotilaita ja osa niitä kypsiä ja välittäviä ihmisiä.

Juuri sitä tarkoitin. Tällä hetkellä minun on lähes mahdotonta kuvitella eroa. Mutta jos vaikka sairastuisin henkisesti ja olisin vaaraksi läheisilleni, pakkohan minut olisi erottaa perheestäni. Tai jos kuolisin. Olisi varmasti todella vaikea paikka kaikille päästää uusi aikuinen sisään.

Hohhoijaa. Sillä sun miehelläs voi parasta aikaa olla käynnissä suhde johonkin sua ihanampaan naiseen. Te ootte kyllä niin naurettavan naiiveja.

Tuleepas pettynyt olo ihmisiin kun lukee näitä viestejä. Syyllistetään ja puolustaudutaan.

Eiköhän tämä maailma olisi parempi paikka, kun autettaisiin toisia sen sijaan että lähdetään syyttämään kuinka toiset nyt elää väärällä tavalla.

Kun kukaan ei ole elänyt siellä neljän seinän sisällä, niin ei voi tietää mitä se toisen elämä oikeasti on. Eikä siis ole parempaa keskittyä ymmärtämään ja hyväksymään kuin syyttämään?

Itse kun erosin (on lapset, mutta ei uusperhettä). Lapsiltani kyllä kysyttiin huolestuneina kuinka nyt voit kun vanhemmat erosivat? Eli kyllä lapsilta kysytään, lapset olivat ehkä jo kysymyksistä enemmän närkästyneitä ja ihmeissään. Tuli heille varmaan tunne että nyt pitäisi olla onneton kun vanhemmat on eronneet. Eli on se paljon kiinni asenteista. Kysyykö kukaan ydinperheen lapselta miten nyt voit kun vanhempasi ovat yhdessä? Sinulla mahtaa olla rankkaa? Ei kysy. Ja kuka sanoo saattaisiko olla aiheellista joskus kysyä.

Hyväksytään ja ymmärretään. Tuetaan ja autetaan syyttelyn sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt keväällä yksi tyttö muutti isälleen, kun äiti löysi uuden miehen ja alkoi odottaa yhteistä lasta. Isän uusi puoliso ei tätä olisi halunnut ja on tehnyt selväksi tytölle, että sinua ei tänne haluta, kun heillä on yhteinen vauva. Hyvin koulussa pärjännyt tyttö on alkanut viiltelemään itseään ja koulumenestys on romahtanut.

aivan kamalaa. mieti, että itse olisit teini, ja sinä et viihdy omassa kodissasi kun siellä on jotain random tyyppejä.

Up