Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voi että että ärsyttää...

26.02.2006 |

On kyllä viime aikoina ottanut koville serkun kokeiluja todennökisesti allergisen lapsen kanssa. Itse olen taiteillut oman moniallergisen lapseni kanssa ja alkaa suorastaan vituttaan serukun kommentit allergisen lapsen hoidosta.



Ikään kuin vasta tietyn lukumäärän (ja tässä tapauksessa 3) lapsen jälkeen olisi kypsä vastaamaan sitä tarvetta, jotka tarvitsevat apua Tampereella lasten kanssa. Tuntuu siltä, että täytyisi olla enemän lapsia, jotta voisi ottaa kantaa.



Itse olen sitä mieltä, että ihmiset jotka eivät tajua mitään allergisen kanssa valvomisesta, eivät tajua myöskään paljon muustakaan.



Sori, jos käym jonkun hermoille..... en jaksa nyt lässyttää omien sukulaisteni kanssa....

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
26.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis tuon suhteen,että allergia ei muka ole mikään ongelma. Mullekin monet sanoneet,että " tuo nyt on vielä pientä vakavan sairauden rinnalla" jne. Tietysti otan ennemmin allergian kuin tosissaan jonkun vakavan sairauden,sitä en tässä kiellä enkä vähättele,mutta tämä on meidän elämää tällä hetkellä,ollut jo pian 2v eikä aina ole ollut todellakaan helppoa. Terveen lapsen vanhemmat ei tajua sitä kuinka väsyttävää on pohtia päivästä toiseen ruoka-aineiden sopivuutta,valvoa kun ei jokin ruoka ole sopinut,yrittää helpottaa pienen oloa kun iho kutisee,vahtia,ettei suuhun laiteta mitään epäsopivaa...Lista on loputon,mutta raskainta ainakin meillä on ollut valvominen varsinkin kun poika oli vauva ja ei vielä tiedetty allergian olemassa oloa. Poika kiehnasi päivin öin kun iho niin hurjassa kunnossa ja neuvola vaan vähätteli koko asiaa eikä uskonut mua! Vieläkin katkera...vauva-aika meillä niin raskas! Tulipahan valitus virsi taas...

Vierailija
2/11 |
26.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


No itsekin moniallergisen taistellessa, vaikka todella väsyttää ja ootan että loppuisivat koko allergiat niin oman henkisen hyvinvoinnin kannalta olen yrittänyt ajatella asiaa positiivisesti siten, että onneksi VAIN allergiat (vaikka yöt valvotaan jne.) kuin esim. joku pysyvä sairaus josta olisi elinikäinen riesa.

Eniten mua v*tuttaa se, että kaikki ihmiset taivastelevat suureen ääneen " voi että kun teillä on vaikeaa noiden allergioiden kanssa ja voi että kun on kurjaa kun ei saa syödä MITÄÄN" Kaikki kun eivät tajua että ihan täysipainoista elämää voi viettää allergioiden kanssa ja tänäpäivänä allergisille on todella paljon valmisteita jo tarjolla, ja vaikka ruokavalion kanssa alussa olikin vaikeaa ja tuntui että eihän tästä elämästä tule nyt yhtään mitään, niin ainakin meillä on nyt jo " helppoa" kun kaikki niksit on jo opittu. Ja ei ainakaan meikäläisen oloa tommonen helpota sitten ollenkaan, pakkoko sitä on aina joka kyläpaikassa tehdä kauhea numero asiasta!



Mutta toivossa on hyvä elää, ja toivotaan että nämä joskus menevät ohi.. Hieman kadehtien kyllä kuuntelen toisten kertomuksia, kun " yhtäkkiä vaan kaikki alko sopimaan" Voi kun sekin päivä tulisi meille, ja pian...



Teille kanssasisaret toivon kovasti jaksuja asioiden kanssa painiessa :))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullakin on päiviä, että tuntuu koko maailma kaatuvan niskaan ( väsyneenä tietty..) ja jokainen kommentti on liikaa, mutta sitten taas päiviä jolloin ajattelen meidän olevan ihan " normaali" perhe enkä näe näiden moniallergioiden olevan mikään ongelma. Riippuu tosi paljon omasta vireystilasta tämäkin. Mua nyppii aika paljonkin se, kun yleisesti kylässä kauhistellaan tyyliin " eikö sille voi mitään antaa" ja " voi kun se voisi edes jotain ottaa" ja " kyllä on kurjaa" . Jos lapsi ei ole tähän asti tajunnut olevansa jotenkin erikoinen niin ihan varmaan tämän jälkeen kyllä! Meillä on aina omat eväät mukana ( yritän myös tehdä jotenkin saman näköisiksi, esim. omatekoisen leivän keksien mallisiksi) ja olla tekemättä pöydässä asiasta numeroa. Toisaalta ketuttaa, jos joku vähättelee ongelmaa ja vähäistä unensaantiamme.



Joka tapuksessa kaiken tämän kaaoksenkin keskellä minäkin olen onnellinen, että meidän lapsi on muuten terve ja näistä vaivoista pääsee edes osittain eroon vuosien varrella! Ei ole mitään muuta suurta sairautta tai esim. kehitysvammaa, jonka vuoksi lapsesta kantaisi huolta loppuelämän ja selviääkö hän omillaan koskaan ja kuka kantaa huolen jos itselle käy jotain jne. jne. Ajattelen, että meillä on nyt nämä riesat ja muilla jotain muuta kenties ( joo ja väsyneenä tekis mieli kuitenkin tirvasta kaikkia vastaantulevia...=) )

Vierailija
4/11 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jälkikäteen hieman jo jopa huvitti lukea tuota omaa alkuperäistä kirjoitustani. Se tuntui nimittäin kirjoitettaessa niin selkeältä ja hyvältä ja nyt en enää edes ymmärtänyt kaikkea kirjoittamaani. No univelka tekee tehtävänsä :)



Oon kyllä samoilla linjoilla kuin te muutkin ootte olleet. Hyvä asia on se, että näistä vaivoista oletettavasti pääsee kun vaan jaksaa välttää allergiaa aiheuttavia aineita ja hoitaa ihoa jne. Ja hienoa on myös se, että lapsella vois tosiaan olla jotain pysyvämpää ja vielä vaikeampaa vaivaa.



Olen vain saanut niin pitkään kuunnella kaiken maailman besserwissereitä jotka kaiken huipuks ovat melko läheisiä sukulaisia, joita joutuu pakostakin tapaamaan paljon. Useimmiten lienevät heidänkin sanomisensa sanottu ihan hyvässä hengessä, mutta kun tajuaisivat että kaikki muutkin ihmiset voivottelevat samalla tavalla ja aivan taatusti ei ole sellaista ruoka-ainekokeilu ehdotusta jota en tähän mennessä olisi kuullut tyyliin: " eihän nyt perunalle voi kukaan olla allerginen" ...



Miten teillä muilla on onnistunut pakollinen akkujen lataaminen. Oletteko saaneet allergista pienokaistanne hoitoon silloin kun alkaa seinät kaatua päälle? Meillä sukulaisissa ja tuttavissa on ollut paljonkin niitä jotka aina hokevat: " muistakaa nyt sitten itsekin leävtä ja jos vaan voin auttaa niin sanokaa..jne." Sitten kun ollaan apua pyydetty niin esikoiselle saisimme kyllä hoitopaikan, mutta tuota allergista lapsosta ei hoitoon oteta. " En osaa antaa sille noita maitoja kun ovat niin vaikeita sekoittaa" (jauhemainen apteekin maidonkorvike...tosi vaikeeta sekoittaa pullossa veteen...??). " kuinkahan se nyt onnistuisi, en kyllä taida osata sitä hoitaa" . Ja aina kyseessä ne samat " allergiaekspertit jotka aiemmin ovat hyvinkin asiantuntevina jakaneet viisauttaan allergioista ja tarjonneet apuaan " koska vaan" .



No kyllä sitä onneksi pystyy miehen kanssa vuorotellenkin lepäämään ja muuten lataamaan niitä akkujaan, mutta yhteistä kahdenkeskeistä aikaa ei ole koskaan. Ja eniten tuossa nuorimman " syrjimisessä" ärsyttää se, että pian lapsi alkaa itsekin ymmärtää, että isoveli pääsee hoitoon ja kyläilemään ilman vanhempia, mutta hän ei. No ehkä täytyy vaan toivoa, että allergiat siihen mennessä ovat jo helpottaneet siten että voi kyläillä " normaalina" lapsena.



Vierailija
5/11 |
27.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin vaivat ovat jo voiton puolella, mutta viisi vuotta sitä venymistä ja taistelua neuvolan ja lääkäreiden kanssa jaksoin. Ruuanlaitot olivat ihan hel**ttiä kun iskä ja vanhin söivät yhtä ruokaa, itse oli imetysajan dieetillä ja vauva omallaan ruokavaliolla.



Luomumaitoon siirtymisen jälkeen meille " aukesi taivas" eli suoli alkoi paranemisen ja saatiin pikavauhtia purettua tiukkaa ruokavaliota. Vanhin on jo tokaluokkalainen, mutta kolmannen allergikon jälkeen mun takki oli niin tyhjä vuosien valvomisesta (meillä natistiin öisin ja päivisinkin!), että sairastuin synn. jälkeiseen masennukseen. Tiukkaa imetysajan diettiä en voi suositella kenelläkään, kolmannelle juotinkin tilamaitoa 5-kuisesta lähtien.



Pitäkää ihmeessä huoli omasta jaksamisesta! Meillä ei niitä yökyläpaikkoja ollut ollenkaan eikä niitä kaikkia allergioita jaksaisikaan uusille ihmisille aina selostaa. Kaikkitietäviä löytyy joka nurkalta ja sitten näitä, jotka eivät todella tajua kuinka raskasta se arki voi olla!! Sanoipa yksikin kaverini, kun valitin valvomisesta (olin jo aivan zombie!) että ei sillä lapsella sentään syöpää ole!! Eihän sitä voi hel**tti verrata, jos olet viisi vuotta valvonut huutavien muksujen kanssa. Eipä sitä siinä tilanteessa ensimmäisenä ole kiitollinen siitä, että omilla on " vaan" allergiaa. Aaaaarrghh!



Mutta kuten sanottua, nyt meillä ei vaivaa kun tavallinen maito ja vanhimmalla koivu ja ristireagoivat. Nuorin oli vauvana helpoin, joten hän kehitti sitten hyttysallergian!!

Vierailija
6/11 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus todellakin,ihan oikeasti tuntuu,että on täysin yksin tän asian kanssa. Mun tuttavapiirissä ei ole kellään allergioita eikä meidän vanhin poika myöskään ole millekään allerginen. Meille vissiin allergia tupsahti taivaasta... Juuri tuosta " taivastelusta" mun piti kanssa kirjoittaa edellisessä tekstissäni... Eli samaa meillä kyläpaikoissa " eikö se saa syödä MITÄÄN" , " millä se pärjää" , " kyllä on kurja elämä" jne. Just kun itse päässyt jotenkin tasapainoon tän homman kanssa niin sitten joku palauttaa taas maan pinnalle taivasteluillaan... Mulla on ihana anoppi. Mä kun en ole leivonnan ihmelapsi niin hän on paljon leiponut pojalle leipiä jotka hänelle sopii ja muutenkin anoppi usein kyselee,että mitä voi antaa ja " minä leivon nyt tätä ja tuota" =) Ja meillä molemmat pojat päässeet aina mun anoppilaan yökylään kun on tarvetta ollut. Siinä mielessä ollaan onnekkaita ja ei ole anoppi moittinut vaikka poju siellä valvoskelee...



Mutta meillä nyt aivan ok tilanne,poika pian 2v ja huomenna aika allergialääkärille. Vehnä nyt sopii ja tavallisia maitotuotteita on saanut nyt viikon ilman iho-oireita! Ei oikein vielä uskalla tuulettaa,ymmärrätte varmaan! Perunaakin ollaan kokeiltu jo jonkin aikaa. Hiljaa hyvä tulee. Mutta näistä edistyksistä todella nauttii niin monien pettymysten jälkeen!! Päivä kerrallaan... Voimia kaikille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
03.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen huomannut ettei mikään vaiva ole sillä tietyllä hetkellä toista pienempi tai suurempi. Kun lapsemme sairastui vakavasti, ajattelin että tämän jälkeen mikään pikku juttu ei minua enää voi heilauttaa. Aikaisemmin olin ressannut flunssia ja rokkoja hirveästi.



sitten kun tässä vakavammassa sairaudessa oltiin niskanpäällä niin jo vain ihan samalla tavalla huolin taas pikkuvaivojakin. nyt on kolmannen kanssa maitoallergiatutkimukset käynnissä, minulla takana 5 kk:n täysimetys ja nyt maidoton dietti. Vauva ei ole eläissään edes pulloa nähnyt. Ja en tämä on kyllä taas kerrassaan ressaavaa, jatkuva miettiminen mitä suuhunsa laittaa, hirveä nälkä, vauvan mahavaivat, kakan tutkimiset, jne...ilmeisesti vaan äitiys on tätä...ja paljon muutakin onneksi:)

Vierailija
8/11 |
04.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsosen syntymäpäivät lähestyy ja ne " rakkaat, mutta ajoittain niin rajattoman ärsyttävät" sukulaiset eivät oikein ymmärrä allergian aiheuttamia rajoitteita.



Tilanne lapsen suhteen on tällä hetkellä vaikea. Takana todella epäonnistunut kokeilu kauralla (karmeat iho- ja suolioireet). Nyt lapsi reagoi muihinkin kotimaisiin viljoihin jo koskettamalla esim. leivänmuruja. Ei siis tarvitse joutua edes suuhun asti, tai lähellekään.



Syntymäpäivät ovat aivan pian ja innokaita vieraita tulossa melko paljon, joukossa myös pieniä lapsia, jotka luonnollisesti syövät omia " vauvanruokiaan" . Olen tuleville kyläilijöille ilmottanut, etteivät voi ottaa mukaan tiettyjä ruoka-aineita sisältäviä eväitään. Varmana tietona on nimittäin, etteivät vanhemmat vahdi meidän oloihin ja tilanteeseen nähden riittävästi sitä missä ja kuinka " lennokkaasti" lapsensa ruokiaan syövät.



Jo ajatuksin siitä, että täällä viipottaa useampi lapsi, kädessään joku oma pikku pulla tai leipäeväs, saa hermot kerälle. Jo omienkin lasten kanssa kun joskus herkutellaan jollain kuopukselle sopimatomalla ruualla, saan koko ajan muistutella pöydän ääressä pysymisestä, siitä ettei maistiaisia anneta ja pyyhkiä tippuneita ruuankappaleita lattioilta ja pöydiltä.



Nyt kun nämä tuttavaperheet ovat tänne " ilolla" tulossa ei ota millään upotakseen ajatusmaailmaan, ettei lapsemme allergiat ole mikään on/off -juttu, jonka voi synttäreiden ajaksi unohtaa. Juhlat osuvat vielä sellaiseen aikaan, että tarkoitus olisi tehdä sairaalalla tutkimuksia allergioiden suhteen, eikä mitään ylimääräisiä altistuksia saisi tulla.



Joka tapauksessa vastaukset ovat luokkaa..." ei kai siitä mitään haittaa ole, että meillä on VÄHÄN mukana sellaisia eväitä, joita ei saa joutua teidän lapsen suuhun" , " sehän on vain yksi päivä, ei kai siitä nyt haittaa ole" , ja kaikkien kukkasten kukkanen: " no kerran se vaan kirpasee, eihän se ole kuin hetken kärsimys, jos jollekin altistuu" VOI V#¤%%!



Ja nämä samat ihmiset ovat aina niin tietääkseen kaikesta varsinkin allergioista..tässä sitä taas nähdään tuo surullisen kuuluisa" musta tuntuu" - tietämys. Ilmeisesti lapsemme reaktioiden sopimattomille aineille tulisi olla luokkaa anafylaktinen sokki, että se olisi riittävän rajua.



Se, että näiden altistumisten jälkeen perheessämme ei nuku öitään 3-7 yöhön muut kuin esikoinen (jolla on TODELLA hyvät unenlahjat), että kuopus on ankaralla kortisoni- ja perusrasvauksella ja rauhoitellaan kamalaa kutinaa Ataraxilla päivin ja öin ja, että lapsen suolisto on aivan vereslihalla, ei ole riittävän raskasta ja kamalaa. Ärsyttävää.



Mielessä on kyllä vakavasti käynyt se, että pidämme juhlat vain niiden kesken jotka ymmärtävät mistä tämän lapsen allergioissa on kyse. Ja tätä kirjoittaessa päätös kyllä vahvistui. Lapsi itse on onneksi vielä niin pieni, ettei ymmärrä käytännössä mitään siitä ketkä täällä kyläilevät. Esikoinen toki tulee pettymään, kun samalla jäävät oman ikäiset vieraat tulematta....mutta onhan tässä piakkoin esikoisenkin synttärit seuraavan ison stressin aiheuttajana :)



Toivottavasti tämän allergian joskus helpottaessa vielä jaksan joskus suhtautua näihin ymmärtämättömiin ihmisiin jotenkin " normaalisti" ja hyvässä hengessä. tällä hetkellä vain tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
04.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä voisit hyvin tehdä niin, että jätät ne vieraat kutsumatta, jotka EI tajua tuota tilanteen vakavuutta. Voithan vedota siihen, että teillä on nyt tosi tarkka vaihe allergioiden tutkimisen kanssa....



En tiedä, onko tästä apua, mutta meillä tavallinen maito rikkoi suoliston ja lapsi (etenkin keskimmäinen, poika) allergisoitui kaikelle mahdolliselle. Pahimmillaan syötiin viittä ruoka-ainetta. Hän oli jo reilu 1,5 vuotias kun kuulin homogenoimattomasta dieetistä, eli kaikki maitotuotteet vaihdettiin niihin. Luomumaitoa, viiliä, luomujogurttia, juustoa, kermaa, voita sai syödä. Homogenoimattomien ruokien lista on ainakin Valion sivuilla. Pojan unet pitenivät, jatkuva ripuli loppui ja ihottumat hävisivät vuorokaudessa!! Vähän kerrassaan laajensin ruokavaliota ja kaikki aiemmin vältetyt ruoka-aineet saatiin pojan ruokavalioon takaisin. Lisäksi annan joka päivä maitohappobakteereja, nehän ovat iso apu suoliston kuntoon. Tavallinen maito ei vieläkään käy, mutta kuka sitä kaipaa kun parempaakin on tarjolla!! Poika on jo reipas esikoululainen!

Vierailija
10/11 |
04.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika on nimittäin todella allerginen maidolle. Tiedän kyllä, että homogenoimattomissa maitotuotteissa on " vähemmän allergiapintaa" koska rasvoja ei ole pilkottu (eikä näin ollen maidon proteiinejakaan) siten kuten tavallisessa maidossa.



Meillä ei kuitenkaan käy maito missään muodossa. Jopa sellaiset apteekin korvikkeet joissa on hera- tai kaseiiniproteiinia pilkottuna (hydrolysoidut valmisteet) eivät käy. Joten ei noista luomumaidoista ole meille apua.



Toki nämä vaihtoehdot pidetään mielessä, silloin kun tilanne toivottavasi joskus helpottaa...jos siis vaikka joskus päästään ihan kokeiluasteelle

maidon suhteen niin näillä homogenoimattomilla aion silloin aloittaa.



Ja kyllä tämä päätös pitää, että jäävät ymmärtämättömät sukulaiset kutsumatta. Tuota pientä allergista viipeltäjää kun katselee niin suuttumus sukulaisia kohtaan vaan alkaa lisääntyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
04.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin moniallergikko (2v4kk ja ruokia ~15kpl). Nyt on taas vähään aikaan mennyt paremmin näiden tuttujen kanssa mutta meinasin kyllä repiä pelihousuni kun anoppini joku aika sitten ehdotti että " mitä jos sitten antaisimme vähän kalaa hänelle" kun mikälie toinen hänen valmistamansa ruoka ei käynyt. Anoppini on vielä vastikään jäänyt eläkkeelle keittäjän työstään joten luulisi että tietäisi että kala on yksi pahimmista! Ja esikoisemme ei ole missään vaiheessa ollut niin " terve" että olisi syönyt mitä vain, aina on ollut vain muutama sopiva ruoka-aine (possu, riisi, maissi, peruna, parsakaali, mustikka, vadelma -linja). Mistä helvetistä se keksi sen kalan?



No, onneksi hänkin on tajunnut asian vakavuuden. Päiväkotikin on ollut tosi ihana, mutta viimeksi joku päivä sitten sain kuulla että " voi voi kun hänelle ei voi antaa mitään muuta" . Teki niin mieli sanoa pari valittua sanaa mutta totesin vaan että kyllä me koko ajan testaamme uusia juttuja. Vastikään olin kertonut edellisellä viikolla että nyt voi antaa lammastakin.



Minä olen joka kerta kun vieraita tulee tai kun käymme kylässä aluksi pitänyt lyhyehkön puheenvuoron pojamme allergiasta, että hänelle todellakaan ei saa antaa mitään eikä saa koskea häneen pesemättä käsiä Tosi kivaa joo kättelyssä opastaa vieraitakin ihmisiä... mutta pakkohan se on. Pikkuhiljaa olen siirtynyt siihen että huomautan vain lapsellisille että sanoisivat mukuloilleen että mitään ei saa antaa meidän pojalle.