Koulukypsyystestit käyty, ekalle menossa, mutta valitsinko oikein...

Itse olisin varmaan valinnut toisin. Mielestäni kaverisuhteet ei ole tärkeämmät kuin lapsen saama opetus. Jos kerran lapsella on hyvinkin vaihtelevat tulokset testeissä ja havaittuja ongelmia, pitäisin pienryhmämahdollisuutta lottovoittona. Isossa ryhmässä ei opettajalla ole yksittäisen oppilaan huomioimiseen juuri mitään mahdollisuutta, varsinkaan ekalla luokalla jossa kaikki on vielä uutta ja hirveä sähellys päällä koko ajan. Erityisopetus on varsin rajallista. Minusta kouluun mennään oppimaan eikä ylläpitämään jo luotuja kaverisuhteita. Kavereita saa uusia, mutta oppimisessa jos tulee häikkää, niin se voi olla korvaamatonta.



Tämä siis vain minun mielipiteeni. Sinä tietysti tunnet lapsesi parhaiten, mutta muista että luokassa on yleensä ainakin parikymmentä muutakin lasta, jossakin vielä reilusti enemmän.

Me valitsimme sittenkin starttiluokan.Täällä meilläpäin on ensi syksynä isot luokkakoot,jopa 25 lasta ekalla luokalla! Mieluummin laitan pojan pienempään ryhmään (max 10 lasta).Pojalla on kielellisen kehityksen kanssa ongelmia.Ensin olimme integroidun ekan kannalla,mutta loppujenlopuksi molempien psykologien mielestä startti olisi parempi vaihtoehto juuri sen takia,että varmasti saa tarpeeksi yksilöllistä huomiota.

Tavallisessa luokassa lapsi ei välttämättä saa tarvitsemaansa apua, vaikka siitä kuinka olisi etukäteen sovittu. Ongelmana on mm. se, että erityisopettajia kouluilla on usein vain yksi ja hänkin ehkä käy vain tiettyinä päivinä. Jos erityisopettaja on kipeänä/koulutuksessa tai koululla on jokin erityistilanne päällä, ei erityisopetustunteja käytännössä pidetä. Tällöin lapsen on pärjättävä kenties suuressakin ryhmässä ilman apua.



Ekaluokka on toki kaikille lapsille vasta koulunkäynnin harjoitteluaikaa, mutta jos ongelmat ovat jo nyt hyvin tiedossa, lapsella saattaisi olla pienryhmässä huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada hänen tarpeitaan vastaavaa opetusta. Samoin jos muuta apua tarvitaan, kuten puheterapiaa jne., on pienryhmissä usein helpompi suunnitella opetusta sellaiseksi, että koulupäivästä tulee terapioineen ehyt kokonaisuus.



Myös opettajan koulutus on pienryhmissä ja tavallisella luokalla eri. Yleisopetuksen opettaja on koulutukseltaan luokanopettaja. Luokanopettajan koulutukseen sisältyy vain vähän erityisopetukseen liittyvää koulutusta, joten luokanopettajan valmiudet kohdata lasten erityisiä tarpeita vaihtelevat suuresti. Pienryhmän opettaja on luultavasti koulutukseltaan erityisluokanopettaja, jolloin hänellä on koulutus kohdata juuri sellaisia lapsia, joilla on joitakin erityisiä vaikeuksia.



Pienryhmissä on usein myös koulunkäyntiavustaja opettajan työparina, kun taas tavallisessa luokassa voi olla lapsia vaikka 25 ja vain yksi aikuinen. Ekoilla luokilla on tavallista myös se, että joukossa on lapsia, joiden erityisistä vaikeuksista ei ole koulun alkaessa mitään tietoa, mikä johtanee helposti siihen, että luokkatilanne voi syksyllä olla aika raskas, kun aikaa ja energiaa menee paljon siihen, että luokka saadaan edes joten kuten toimimaan ryhmänä ja kaikki apua tarvitsevat lapset tai perheet ohjattua oikeaan suuntaan. Tilanteessa, jossa oppilasryhmä on hajanainen ja haastava ottaa haltuun, jää helposti opetuksen yksilöllistäminen puolitiehen.



Siispä olisin sen kannalla, että miettisitte vielä pienryhmää. Kannattaisi vaikka käydä katsomassa kouluissa eri ryhmien toimintaa ja keskustella opettajien kanssa. Päätös ei varmastikaan ole helppo, mutta jos lapsenne saa koulutielleen vankan alun, on se hänen itsetunnolleen ja myöhemmälle elämälleen tärkeää. :)



Tituliini, ekaluokan ope

Kiitos hyvistä vastauksista perusteluineen. Juttelin vielä eskariopen kanssa tyttäreni tilanteesta. Hän oli samaa mieltä kanssani, että kyllä tyttäreni pärjää. Erityisopetus on tosiaan vähäistä, sen varaan ei kai voi paljon laskea. Mutta nyt tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta meille.



terkuin Mikke

Eskarissa ja puheterapeutti suosittivat koulukypsyystestejä. Tulos oli aika vaihteleva. Toiset tehtäväalueet sujuivat loistavasti (hahmotus) ja

toisissa oli vähän vaikeuksia, esim. laskuissa. Testissä laskutehtävät oli

kyllä vaikeampia kuin eskarissa, sillä eskarissa on kirjassa kuva josta voi laskea oikean vastauksen. Testissä se oli sanallinen tehtävä, sormia sai käyttää apuna. Tuloksena ehkä lievää lukihäiriötä.





Tämä tuntui tärkeältä, sillä tytär aloitti päiväkodissa vasta 5-vuotiaana ja kesken vuoden. Hänen ei ollut helppo päästä ryhmään mukaan. Kaverisuhteet oli siellä jo vahvat ja tytöillä paras-kaveri porukoita.

Eskarissa tilanne muuttui, kun lapsia tuli monesta päiväkodista. Nyt on hyviä ystäviä, joiden kanssa hän leikkii myös iltaisin.



Silti vähän pelottaa, että pysyykö hän opetuksessa mukana. Mielestäni hän on eskarivuoden aikana oppinut paljon esim. aakkoset. Pienryhmä olisi tietysti lapsentahtisempi opetusympäristö, mutta kaverisuhteet menisi taas uusiksi.



Poikani on syntynyt lokakuussa ja on ensi syksynä MENOSSA kouluun.Itse olin viime kesänä huolestunut puheesta,ei osannut taivuttaa sanoja oikein ja välillä puheen ymmärtämisessä vaikeutta.Puhuin neuvolassa asiasta,passitettiin psykologille ja puheterapeutille.Psyklogille pääsi vasta tammikuussa ja puheterapeutille vasta mennään huhtikuussa.Puhe on jo selvinnyt ja ohjeetkin ymmärtää paremmin,muuten on kyllä erittäin nokkela poika.

Psykologin palikkatestit meni toiset yli ikätason ja toiset jäi alle.2 x tapaamisen jälkeen psykolgi suositteli vuodella kouluun menon siirtoa.Eskari ope puolsi myös tätä.

Lapseni on todella luova,piirtää ja askartelee , keksii tarinoita taitavasti.

Muka sitten vaikeuksia kun ei osaa numeroita ja kirjaimia.

Kirjaimia en ole tarkoituksella opettanut (sehän on koulun tehtävä) Numerot tietää ja laskee 100 ongelmitta. Tää on musta ns pilkun viilausta,jokaisen pitäisi suoriutua testeistä ongelmitta että vois kouluun laittaa.Olen 3 lastani jo tätä ennen koulutielle laittanut ja on noita ongelmia ollut muillakin ja eivät oo tuntenu numeroita ja kirjaimia ollenkaan.Töitä on heidän kanssa saanut tehdä ja paljon auttaa tehtävissä mutta kyllä se on sitten palkittu ja pärjäävät kohtalaisesti koulussa.Ei musta voi kyllä lapsiltaan paljon enempää vaatiakkaan jos ei oo itse ollut hyvä kolussa.

Aivan varma olen että jos kaikille lapsilleni olisi tehty psykolgiset tutkimukset niin kukaan ei olisi ollut koulukypsä.

Kun on kotona ollut ennen eskaria niin onhan se ohjelma erilaista eikä oo toimintaa niin paljon.

Pojallani ei ole paljon ollut ikäisiään kavereita paljonkaan ja nyt kaverisuhteita on muodostunut.Enpä tahtoisi niitä mennä särkemään ja siirtämään kouluun menoa.

Kyllä musta kaverisuhteetkin pitää ottaa huomioon,motivaatio ja henkinen jaksaminen siinä kärsii.

Kuka muka itse jaksaa aikuisista alottaa tutustumisen aina uusiin ihmisiin kun just on oppinut tuntemaan toisen.

Meidän poika alottaa koulun syksyllä.Kyllä vanhemmat itse lapsensa tuntee ja tietää mikä on parasta.Välillä nuo psykologien palikkatestit menee todella yli.Maalais järjellä pitäisi ajatella.Ei ollut tällaisia testejä silloin kun minä olin menossa kouluun ja onpahan tuota vaan pärjännyt vaikka ei oo helppoa ollutkaan.

meni vähän hassusti tuo minun vastaukseni,kun lainasin alkuperäistä kirjoitusta.

Oon myös aikalailla samoilla kannoilla kuin sini--lintu. Meillä on tyttö 6v. käynyt nyt vuoden puheterapiassa, nyt kevään psykologilla ja eskarissa on tyttöä tutkittu. Syynä epätasaisuus kielellisissä taidoissa.



Puheterapeutti suositteli pienryhmää, mutta eskariopet ja psykologit puolsivat tavallista luokkaa. Meidän tyttö on tosi ujo ja hidas tutustumaan joten minusta tuntui ehdottomasti paremmalta ratkaisulta jatkaa saman tutun porukan kanssa ensi syksynä kouluun mentäessä!



Lisäksi täällä Vantaalla on kuulema ainakin tosi vaikea päästä edes pienryhmään, näin psykologi sanoi, meinasi että tod. näk. tulisi jopa kielteinen päätöskin.



Minä olen sitä mieltä että kaikista lapsista kyllä löytyy jotain vikaa jos oikein tutkitaan ja syynätään! Siksi vanhempien arvio on mielestäni paljon tärkempi kuin jonkun joka näkee lasta muutaman kerran. Lisäksi itse arvostin paljon eskariopettajien arviota, hehän ovat tunteneet lapseni kuitenkin jo 3 vuotta!



Eriasia sitten jos on ihan vakavista ongelmista kyse. Tsemppiä teille koulun aloitukseen!

meidän kokemuksia.. kolmesta pähkäilystä ja neljännestä.tulevasta.. Kaksi tenavista ovat pärjänneet ja tulee oletettavasti pärjäämään normaalirytmityksellä hyvin



Vanhin erittäin lievä dysfasia Syntynyt helmikuulla -mietinän aihe oli myös koulu 7,5v vai lykkäys. Testien jälkeen olisimme saaneet myös aloittaa koulun niin halutessamme " oikeaan aikaan" mutta päädyimme starttiluokalle -Siitä en voi muuta sanoa kuin Suosittelen;)

Poikamme oli pieni ja hentoinen (5v kokoinen 7,5 v) joten siinäkin yksi syy lykkäykseen.

Koulu aloitettiin normaaliopetuksessa 8,5 vuotiaana.

Koulun varaan että saa erityisopetusta silloin vielä pystyi hiukan laskeen ja luokkakoko oli 14-16 pari ekaa vuotta.

Koulun sujuminen oli erittäin ahkeran työn tuloksena sekä lapselta jolla oli pitkäjänteisyyttä että myös vanhemmilta (vaatii erittäin paljon!!! )

Loppujen lopuksi koulu on kulkenut eteenpäin kovasti työtä tehden päättöltodistus oli 8 paremmalla puolella joten ihan hyvä. Ammattikouluakin jo pari vuotta kohta takana.



Hänelle ehdottoman oikea ratkaisu vaikka oli jo vanha aloittaessaan koulun ja kavereitakin sai hyvin vaikka oli starriluokalla ja sieltä ei tullut samaan kouluun ketään.(Oli erittäin ujo ja arka pienenä)





Toiset kaksi pähkäilyä liitty tupliimme jotka syntyi vuoden lopussa...

Tyttöllä oli myös jotain kielellistä ongelmaa mutta ei muuta kuin puheterapiaa apuna. Testit osoitti kiikunkaakun kouluun menijää.

Pojan kohdalla taas näytti kohtuullista.

Näistä tytön olisimme yksittäin laittaneet ehdottomasti myöhemmin kouluun mutta sitten se että kun oli tuplista kyse...

Aloittivat koulun sitten alle 7v.

Jos toisen laittaa niin toiselle kurjaa ja niin edelleen..



Nyt vika luokka menossa ja töitä on tehty tytön osalla PALJON myöskin se että erityisopettajan apua tarvittais vielä paljonkin yläasteella -muttasen saaminen on tosi hankalaa.Onneksi on jonkunverran saanut.

Hänellä oli paremmat edellytykset periaatteessa koulun käynnille kuin vanhimmalla pojalla mutta koulu on ollut ehdottomasti hankalampaa johtuuko osittain myös luonteesta kun on vähän kärsimättömämpi!

päättötodistus kyllä tulee tuonne 7,5 huitteille mutta on joutunut ehkä turhan koville ponnisteleen.

Kaksospojalla oli alkuvuosina jotain ongelmaa mutta kasvun myötä helpottanut ja nykyään erittäin hyvä jos viitsis vähänkään lukea kun lukemattakin pärjää....hyvin.





Näillä kokemuksilla olen jo nyt päättänyt nuorimman osalta 1v ja 3kk(joulukuun lopun typy) että jos vähänkään epäröimme koulun myöhäistämistä vuodella sen teemme ehdottomasti!





Tässä meidän kokemuksia vuosien varrelta.

Kaikki kuitenkin riippuu perheestä ja opettajasta +luokasta ja ennenkaikkea lapsesta itsestään.

Ehkäpä valitsimme sittenkin oikein! Vaikeita asioita vanhemmille että mikä ratkaisu olisi paras lapsen kantilta.Olen samaa mieltä,että kyllä niitä kavereita tulee.Mieluummin laitoimme " varman päälle" starttiluokalle koska sellainen mahdollisuus on olemassa.Tiedämme ainakin että poika saa tarpeeksi tukea.

Meillä oli sama tilanne tuossa pari vuotta sitten kun nykyinen tokaluokkalainen tahkosi eskarissa. Kysessä toukokuussa syntynyt poika.

Meillä sama tilanne siinä mielessä, että muutimme tänne ja poika aloitti uutena eskarissa, kaverisuhteiden luomiseen menee aikaa! Ja minusta myös kaverisuhteet on tärkeitä. Olisi mennyt ihan turhaa " energiaa" jos olisi vuodellä lykätty koulua ja taas olisi joutunut uudet kaverit etsimään, etenkin kun se ei kovin helppoa ollut eskarissakaan.



Testejä tähtiin ja vatvottiin PALJON! POjalla mm hienomotorisia ongelmia, kynäote väärä eikä piirrustelut ole koskaan liiemmin kiinnostaneet. POika on/oli suhteellisen vilkas, keskittyminen ei ollut sieltä parhaasta päästä.

Kaikista lykkäys suosituksista huolimatta päätimme, että poika menee ajallaan kouluun ja se on ehdottomasti ollut oikea päätös!

Koulu aloitettiin tuottuna, eli pääsi heti luki/puheopettajalle (innostuessaan änkyttää, eikä r-kirjain ole täydellinen). Tukiopetuksessa kävi alkuun matematiikasta ja lukemisesta/kirjoittamisesta koska ne oli testien mukaan ne osa-alueet joilla ongelmia tulisi taatusti!



Poikamme onni on ollut aivan mieletön opettaja! Opettaja joka ei lue eskarista tulleita papereita ennenkun on tutstunut itse lapsiin. Ensimmäinen keskustelu oli 1kk koulun alkamisen jälkeen ja opettaja sanoi, että hän ei voi kun ihmetellä miten pojasta on saatu tälläinen kuva esikoulussa! Tuki/luki opetukset lopettiin muistaakseni 3kk jälkeen koska mitään edellytyksiä niihin ei ollut. Poika on matematiikassa pinko, kirjoitus ehkä hivenen vielä tökkii, mutta luonnistuu kyllä! Nyt alkaa tokaluokka olemaan lopuillaan ja poikamme ei todellakaan ole oppimisessa yhtään jäljessä. Ehkä kuitenkin edelleen on enempi innokas kuin älykäs;D Näemmä sillä innokkuudellakin pääsee eteenpäin!



Nyt meillä on sitten tyttö eskarissa. Tiistaina on eskariopen kanssa koulukypsyyskeskustelu ja veikkaan, että testeihin joudutaan ja kovalla kyydillä. Tytöllä prikulleen samat ongelmat kun pojallakin. Kynäote tosin on oikea ja tunnistaa kirjaimet, mallista kirjoittaa ja tuttuja sanoja osaa " lukea" .

En kyllä millään jaksaisi taas samaa testi/psykologi rumbaa kun pojan kanssa...

Sonskun kuvaus kuulostaa kovin tutulta. Ihana kuulla, että kaikki on sujunut hyvin ja poika on pärjännyt tosi hienosti. Kiitos kaikille jotka kerroitte omista kokemuksistanne.



Toivon, että meilläkin koulu lähtee sujumaan. Eskarissa on edetty hyvää vauhtia ja matikan kirja on kuulemma jo melkein tehty. Piirtämiseen ja askarteluun olen yrittänyt innostaa ja onneksi tytöt piirtelevätkin toisilleen. Tytär pääsi pieneen luki-tukiryhmään ja puheterapeutti sanoi, että lukemisen valmiudet on ihan hyvät.



Monessa asiassa kiikastaakin siitä, että uuden oppiminen tuntuu hankalalta. Silti kun yhdessä harjoittelemme, niin tytär oppii aika äkkiä kun vain haluaa. Laskutehtäviä olemme harjoitelleet pikkueläimillä ennen iltasatua ja niitä hän oikein pyytää nykyään. Leikin lomassa pienet pluslaskut tulevat tutuiksi. Ja muistia harjoitellaan, kyselen asioita mitä esim. iltasadussa oli. Ja " läksynä" joka päivä, hän muistelee mitä eskarissa oli ruokana. Enää ei tarvitse kysyä, hän kertoo itse aamupalan, lounaan ja välipalan.



Jännityksellä odotan mitä syksy tuo tullessaan. Paljon on jo tukea saatu puheterapiassa ja se on nyt loppumassa. Hän mielestään ei enää tarvitse jatkaa. Tuntui mahtavalta, kun hän sanoi ettei meinaa enää keksiä tarpeeksi haastavia tehtäviä. Vaikkei olisi tottakaan, niin se oli ihana kuulla.

Minusta on niin erikoista kun tuntuu että nykyään vaaditaan jo ekaluokkalaisilta tietyt asiat..siis ne jotka ennen vasta opeteltiin sen ekaluokan aikana! No tähän on menty noiden eskarijuttujen myötä! Joka tapauksessa tässä on vielä aikaa syksyyn kun koulut alkaa ja uudet ekat aloittavat koulutaipaleen ja se on melkoinen kasvu jonka niistä jokainen ehtii tässä puolessa vuodessa käydä!



Ap. kirjoittaja: Minäkin olisin valinnut samoin kuin sinä. Perustuen just siihenkin että kaverit ovat ensiarvoisen tärkeitä ja toki niitä saisi uusiakin koulun vaihtuessa tms. enkä uskokaan että tarkoitit että rakennatte koulumaailman lapsenne kavereiden ympäriltä ja että valinnat olisivat perustuneet yksinomaa siihen kaveriasiaan. Mutta se on valitettavan tärkeä juttu! Lähi tuttavani on aina, koko kouluikänsä ollut samassa koulussa mutta kaverisuhteet omalta luokalta ovat puuttuneet ja tällä on ollut suuri merkitys kehityksessä ja kasvussa, kun niitä kavereita sitten viimeisillä kouluvuosilla alkoi tulla samalta luokalta niin kummasti kaikki muuttui! Hän siis ollut aina hiukan hitaammin kehittynyt kuin ikäisensä ja muitakin asioita tähän liittyy mutta ei mitään sellaista etteikö olisi ollut täysin terve ja älyllisesti normaali :)



Onnea syksyyn!

Meilläkin lapsella tehty kaikenmaailman testit ja kouluun lähdetään. Meillä tosin on pieniä ongelmia vain hahmotuksessa, mutta silti eskariope suositteli pienluokkaa. Aikamme sitä lapsen isän kanssa pähkäilimme ja päädyimme tavalliseen luokkaan. Meidän mielestämme lapsella on vain vähäisiä ongelmia, sekä testienkin mukaan hän on usealla alueella ikäistään vuoden - puolitoista edellä. Lisäksi siskoni on erityisopettaja ja hän sanoi ettei missään nimessä normaalia lasta mihinkään muuhun kuin tavalliseen luokkaan.



Toki sitä miettii monesti tehtiinkö oikein, mutta uskoisin niin.