Pystyykö etäisen/läsnäolevan isän tunnistamaan etukäteen?

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

Voi, kohtalaisen varmasti. Itse olen omassa lähipiirissäni ennustanut kaikki isät, jotka ovat jääneet etäiseksi. Paras tunnistusmerkki on omistushaluinen, hysteerinen, hössöttävä ja miestä lapsenhoidossaan haukkuva kanaemo, jonka mies tekee ihan.kaiken.edes.vähän.väärin.

Oman lapsen lykkäsin isälleen 50:50, enkä jäänyt kyselemään, että kiinnostaisko aika omien lasten kanssa. Enkä itkenyt "vääränvärisestä" bodysta tai muusta ihan hel*etin olennaisesta asiasta, mistä lapsi tietenkin menee rikki ja joutuu nuorisokotiin.

Kannattanee ainakin seurata miten mies käyttäytyy muiden lasten seurassa, onko kärsivällinen ja ymmärtäväinen, ottaako itse aloitetta yms.

Vaikea näitä on arvella - esimerkiksi varovaisuus perustaa perhe voi johtua ihan siitä, että ymmärtää siihen liittyvän vastuun. Innokas perheen perustaja saattaa vaan olla keräämässä sarjaa, joka kuuluu rooliin mies/ aikuinen. 

Vastaavasti on ihan eri asia leikkiä omien kuin muiden lasten kanssa - sinänsä on vaikea määrittää isyyttä sen suhteen, kuinka ottaa kontaktia vieraisiin lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Jos olet alun perinkin hommannut lapsia ihmisen kanssa, josta epäilet että jos lykkäät sille lapsen, niin se ei hoida sitä vaan jättää heitteille, niin miksi helvet*ssä hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa??? EIköhän jokainen normaali ihminen hoida lapsensa, jos on pakko. Ja isyyteen kasvetaan, äitiys tulee luonnostaan. Isyyteen ei kasva moni, ennen kuin on pakko. Älkää paapoko niitä miehiänne. Lapset on yhteisiä, 50:50, ei mikään äidin ja siittäjän, joka ehkä tykkää lapsista, projekti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Päivittäisessä elämässä näkee joka päiviä aikuisia ihmisiä, joita joutuu muistuttelemaan vastuustaan. Onko isät jotain pyhiä henkiä, joiden ympärillä pitää hiipiä varpaillaan ja toivoa, rukoilla ja hivellä kristalleja, että ne oi, heräisi siihen vastuuseen ilman mitään painostusta? Meneekö ne rikki, jos niiltä vaatii? Omalle miehelle isyys ei ollut luontainen juttu, ja se pelkäsi aluksi yli kaiken olla lapsen kanssa kahdestaan, ja olisi ollut NIIN helppo antaa sen olla sellainen nössö apuri, joka tekee vähän jotain, mutta minä 99%. Nyt se on itsevarma, turvallinen, osaava isä. Eikä mun tarvitse miettiä, mistä se johtui. Se johtui siitä, että aluksi sovittiin, että näin se menee, oli ne tunteet mitä hyvänsä.

Älkää olko tuollaisia lapasia naiset >:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Jos olet alun perinkin hommannut lapsia ihmisen kanssa, josta epäilet että jos lykkäät sille lapsen, niin se ei hoida sitä vaan jättää heitteille, niin miksi helvet*ssä hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa??? EIköhän jokainen normaali ihminen hoida lapsensa, jos on pakko. Ja isyyteen kasvetaan, äitiys tulee luonnostaan. Isyyteen ei kasva moni, ennen kuin on pakko. Älkää paapoko niitä miehiänne. Lapset on yhteisiä, 50:50, ei mikään äidin ja siittäjän, joka ehkä tykkää lapsista, projekti.

Miten niin epäillyt? Oikeassa elämässä ihmiset eivät aina ole sitä mitä on luullut.

Ja ei kaikki niitä lapsia hoida. Me ei saatu isän luona eron jälkeen ruokaa kuin kerran viikonloppuun, otettiin omilla rahoilla eväät kun äiti ei ex-miestä paaponut.

Kaverini lapsi saa itkeä paskavaippaansa kunnes äiti vaihtaa, isä valehtelee että on tarkistanut. Toinen ei päästä koiraa ulos, piski läähättää ovella emäntää kotiin.

Ihan normaaleja työssäkäyviä ei-päihdeongelmaisia ihmisiä, osa akateemisia ja osa duunareita. Eivät vain välitä kyn tietävät että joku muu hoitaa lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Päivittäisessä elämässä näkee joka päiviä aikuisia ihmisiä, joita joutuu muistuttelemaan vastuustaan. Onko isät jotain pyhiä henkiä, joiden ympärillä pitää hiipiä varpaillaan ja toivoa, rukoilla ja hivellä kristalleja, että ne oi, heräisi siihen vastuuseen ilman mitään painostusta? Meneekö ne rikki, jos niiltä vaatii? Omalle miehelle isyys ei ollut luontainen juttu, ja se pelkäsi aluksi yli kaiken olla lapsen kanssa kahdestaan, ja olisi ollut NIIN helppo antaa sen olla sellainen nössö apuri, joka tekee vähän jotain, mutta minä 99%. Nyt se on itsevarma, turvallinen, osaava isä. Eikä mun tarvitse miettiä, mistä se johtui. Se johtui siitä, että aluksi sovittiin, että näin se menee, oli ne tunteet mitä hyvänsä.

Älkää olko tuollaisia lapasia naiset >:(

Miehesi se lapanen on jos ei olisi itse lapsestaan vastuuta ottanut. Järkyttävää.

Apua voi pyytää, mutta että se on naisen syy jos mies on lapamato?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Jos olet alun perinkin hommannut lapsia ihmisen kanssa, josta epäilet että jos lykkäät sille lapsen, niin se ei hoida sitä vaan jättää heitteille, niin miksi helvet*ssä hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa??? EIköhän jokainen normaali ihminen hoida lapsensa, jos on pakko. Ja isyyteen kasvetaan, äitiys tulee luonnostaan. Isyyteen ei kasva moni, ennen kuin on pakko. Älkää paapoko niitä miehiänne. Lapset on yhteisiä, 50:50, ei mikään äidin ja siittäjän, joka ehkä tykkää lapsista, projekti.

Miten niin epäillyt? Oikeassa elämässä ihmiset eivät aina ole sitä mitä on luullut.

Ja ei kaikki niitä lapsia hoida. Me ei saatu isän luona eron jälkeen ruokaa kuin kerran viikonloppuun, otettiin omilla rahoilla eväät kun äiti ei ex-miestä paaponut.

Kaverini lapsi saa itkeä paskavaippaansa kunnes äiti vaihtaa, isä valehtelee että on tarkistanut. Toinen ei päästä koiraa ulos, piski läähättää ovella emäntää kotiin.

Ihan normaaleja työssäkäyviä ei-päihdeongelmaisia ihmisiä, osa akateemisia ja osa duunareita. Eivät vain välitä kyn tietävät että joku muu hoitaa lopulta.

Meillä taitaa olla vähän eri käsitys normaalista. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei tee noin. Pääsi taas unohtumaan mikä wt-palsta tämä on, lapset hankitaan vuoden "tuntemisen" jälkeen kysymättä mieheltä, koska teiniprinsessa haluaa oman baby bornin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Jos olet alun perinkin hommannut lapsia ihmisen kanssa, josta epäilet että jos lykkäät sille lapsen, niin se ei hoida sitä vaan jättää heitteille, niin miksi helvet*ssä hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa??? EIköhän jokainen normaali ihminen hoida lapsensa, jos on pakko. Ja isyyteen kasvetaan, äitiys tulee luonnostaan. Isyyteen ei kasva moni, ennen kuin on pakko. Älkää paapoko niitä miehiänne. Lapset on yhteisiä, 50:50, ei mikään äidin ja siittäjän, joka ehkä tykkää lapsista, projekti.

Miten niin epäillyt? Oikeassa elämässä ihmiset eivät aina ole sitä mitä on luullut.

Ja ei kaikki niitä lapsia hoida. Me ei saatu isän luona eron jälkeen ruokaa kuin kerran viikonloppuun, otettiin omilla rahoilla eväät kun äiti ei ex-miestä paaponut.

Kaverini lapsi saa itkeä paskavaippaansa kunnes äiti vaihtaa, isä valehtelee että on tarkistanut. Toinen ei päästä koiraa ulos, piski läähättää ovella emäntää kotiin.

Ihan normaaleja työssäkäyviä ei-päihdeongelmaisia ihmisiä, osa akateemisia ja osa duunareita. Eivät vain välitä kyn tietävät että joku muu hoitaa lopulta.

Meillä taitaa olla vähän eri käsitys normaalista. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei tee noin. Pääsi taas unohtumaan mikä wt-palsta tämä on, lapset hankitaan vuoden "tuntemisen" jälkeen kysymättä mieheltä, koska teiniprinsessa haluaa oman baby bornin.

Huoh, wt-kortti vaan heiluu.

Mun vanhemmat on kumpikin maistereita, ekan lapsen saivat kolmekymppisinä oltuaan neljä vuotta aviossa. Kaveri ja puolisonsa ovat seurustelleet viisi vuotta, lapsi syntyi + 25 vuotiaille.

Sinä et tiedä mitä ihmisten kotioven takana tapahtuu. Tuttusi voi hyvin olla tällaisessa tilanteessa, muttei kerro - etenkään kun syyllistät uhria, haukut wt:ksi ja hierot omaa etinaisuuttasi toisen naamaan kun on ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Jos olet alun perinkin hommannut lapsia ihmisen kanssa, josta epäilet että jos lykkäät sille lapsen, niin se ei hoida sitä vaan jättää heitteille, niin miksi helvet*ssä hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa??? EIköhän jokainen normaali ihminen hoida lapsensa, jos on pakko. Ja isyyteen kasvetaan, äitiys tulee luonnostaan. Isyyteen ei kasva moni, ennen kuin on pakko. Älkää paapoko niitä miehiänne. Lapset on yhteisiä, 50:50, ei mikään äidin ja siittäjän, joka ehkä tykkää lapsista, projekti.

Miten niin epäillyt? Oikeassa elämässä ihmiset eivät aina ole sitä mitä on luullut.

Ja ei kaikki niitä lapsia hoida. Me ei saatu isän luona eron jälkeen ruokaa kuin kerran viikonloppuun, otettiin omilla rahoilla eväät kun äiti ei ex-miestä paaponut.

Kaverini lapsi saa itkeä paskavaippaansa kunnes äiti vaihtaa, isä valehtelee että on tarkistanut. Toinen ei päästä koiraa ulos, piski läähättää ovella emäntää kotiin.

Ihan normaaleja työssäkäyviä ei-päihdeongelmaisia ihmisiä, osa akateemisia ja osa duunareita. Eivät vain välitä kyn tietävät että joku muu hoitaa lopulta.

Meillä taitaa olla vähän eri käsitys normaalista. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei tee noin. Pääsi taas unohtumaan mikä wt-palsta tämä on, lapset hankitaan vuoden "tuntemisen" jälkeen kysymättä mieheltä, koska teiniprinsessa haluaa oman baby bornin.

Huoh, wt-kortti vaan heiluu.

Mun vanhemmat on kumpikin maistereita, ekan lapsen saivat kolmekymppisinä oltuaan neljä vuotta aviossa. Kaveri ja puolisonsa ovat seurustelleet viisi vuotta, lapsi syntyi + 25 vuotiaille.

Sinä et tiedä mitä ihmisten kotioven takana tapahtuu. Tuttusi voi hyvin olla tällaisessa tilanteessa, muttei kerro - etenkään kun syyllistät uhria, haukut wt:ksi ja hierot omaa etinaisuuttasi toisen naamaan kun on ongelmia.

Vau että ihan maistereita. Ei se koulutus takaa sitä, etteikö voisi olla wt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Jos olet alun perinkin hommannut lapsia ihmisen kanssa, josta epäilet että jos lykkäät sille lapsen, niin se ei hoida sitä vaan jättää heitteille, niin miksi helvet*ssä hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa??? EIköhän jokainen normaali ihminen hoida lapsensa, jos on pakko. Ja isyyteen kasvetaan, äitiys tulee luonnostaan. Isyyteen ei kasva moni, ennen kuin on pakko. Älkää paapoko niitä miehiänne. Lapset on yhteisiä, 50:50, ei mikään äidin ja siittäjän, joka ehkä tykkää lapsista, projekti.

Miten niin epäillyt? Oikeassa elämässä ihmiset eivät aina ole sitä mitä on luullut.

Ja ei kaikki niitä lapsia hoida. Me ei saatu isän luona eron jälkeen ruokaa kuin kerran viikonloppuun, otettiin omilla rahoilla eväät kun äiti ei ex-miestä paaponut.

Kaverini lapsi saa itkeä paskavaippaansa kunnes äiti vaihtaa, isä valehtelee että on tarkistanut. Toinen ei päästä koiraa ulos, piski läähättää ovella emäntää kotiin.

Ihan normaaleja työssäkäyviä ei-päihdeongelmaisia ihmisiä, osa akateemisia ja osa duunareita. Eivät vain välitä kyn tietävät että joku muu hoitaa lopulta.

Tämä. Ja ikävintä on, että ei sitä varmuudella koskaan tiedä. Ehkä itse miettisin millainen mies on ollut yleisesti lapsien kanssa ja onko ollut esimerkiksi kiinnostusta koirasta huolehtimiseen. Kauniit puheet ja innostuneisuus + pitkä hyvä suhde eivät ole tae siitä, että mies olisi hyvä isä.

En minä kyllä usko että voi. Oma tarina on se, että mitä ihanin, kiltein ja rauhallisin mies muuttui ihan eri ihmiseksi esikoisen synnyttyä. Alkoi sulkeutua, ahdistua, juoda viinaa, pettää, vetäytyä ylitöihin. Paha siinä on sitten "väkisin" vaatia miestä ottamaan vastuuta vauvasta jos mies ahdistuu niin paljon pienestäkin vauvan itkusta että sanoo että hänen on pakko lähteä pois kotoa ettei "tee vauvalle mitään". Siinä vaiheessa kun mies pääsi kerran ravistelemaan vauvaa saadakseen tämän hiljaiseksi lähdin minä ja lapsi muualle asumaan. 

Nykyisin ollaan ihan ystäviä ja mies on lapsensa kanssa tekemisissä, joskin minulla on yksinhuoltajuus. Mies sanoo, että hänellä vaan jotenkin petti mielenterveys kaikesta siitä vastuusta ja rutiineihin sitoutumisesta. Hänellä on sittemmin diagnosoitu bipolaarihäiriö. Mutta ei sitä minusta mitenkään voinut ennen vauvan tuloa aavistaa miten kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Voiko sen arvata jostain, osoittaako mies mitään kiinnostusta lapsiaan kohtaan sitten kun niitä hankkii, vai jääkö kaikki vastuu kasvatuksesta naiselle? Kuvittelisin, että sellainen joka on kovasti halukas perustamaan perhettä olisi kiinnostuneempi viettämään aikaa lasten kanssa kuin sellainen joka suostuu siihen epäröiden. Mutta varmaan joillekin perheen perustaminenkin on vain ulkoa määrätty odotus? Voiko luonteesta, käytöksestä, mistään päätellä?

Osoittaako se kiinnostusta yleensä kodinhoitoon, taloudenpitoon, asioista huolehtimiseen? Tekeekö kaikkea mahdollista kotityötä oma-aloitteisesti, huomaako sotkut, maksaako laskut, suunnitteleeko ruokia ja ostoslistoja, peseekö ja viikkaako pyykit? Onko kiinnostunut raskauden suunnittelusta, miettiikö mitä raskaus ja lapsi merkitsisi parisuhteelle ja omalle elämälle? Onko kärsivällinen, pystyykö keskustelemaan vaikeistakin asioista hermostumatta, onko empaattinen ja ymmärtäväinen, kestääkö ärsytyksiä hermostumatta? Mitä tietää lapsista yleensä, niiden kehityksestä, mitä niiden kanssa eläminen käytännössä tarkoittaa? Onko edes kiinnostunut tietämään, lukeeko ja ottaako selvää? Siinä muutamia kysymyksiä mistä voi päätellä ainakin jonkun verran käytöstä isänä.

Vierailija kirjoitti:

Voi, kohtalaisen varmasti. Itse olen omassa lähipiirissäni ennustanut kaikki isät, jotka ovat jääneet etäiseksi. Paras tunnistusmerkki on omistushaluinen, hysteerinen, hössöttävä ja miestä lapsenhoidossaan haukkuva kanaemo, jonka mies tekee ihan.kaiken.edes.vähän.väärin.

Oman lapsen lykkäsin isälleen 50:50, enkä jäänyt kyselemään, että kiinnostaisko aika omien lasten kanssa. Enkä itkenyt "vääränvärisestä" bodysta tai muusta ihan hel*etin olennaisesta asiasta, mistä lapsi tietenkin menee rikki ja joutuu nuorisokotiin.

Tästä vastauksesta oikein huokuu läpi se, mitä lapsi sinulle merkitsee: Työtä, rasitetta, pakollista statussymboolia.

Vierailija kirjoitti:

En minä kyllä usko että voi. Oma tarina on se, että mitä ihanin, kiltein ja rauhallisin mies muuttui ihan eri ihmiseksi esikoisen synnyttyä. Alkoi sulkeutua, ahdistua, juoda viinaa, pettää, vetäytyä ylitöihin. Paha siinä on sitten "väkisin" vaatia miestä ottamaan vastuuta vauvasta jos mies ahdistuu niin paljon pienestäkin vauvan itkusta että sanoo että hänen on pakko lähteä pois kotoa ettei "tee vauvalle mitään". Siinä vaiheessa kun mies pääsi kerran ravistelemaan vauvaa saadakseen tämän hiljaiseksi lähdin minä ja lapsi muualle asumaan. 

Nykyisin ollaan ihan ystäviä ja mies on lapsensa kanssa tekemisissä, joskin minulla on yksinhuoltajuus. Mies sanoo, että hänellä vaan jotenkin petti mielenterveys kaikesta siitä vastuusta ja rutiineihin sitoutumisesta. Hänellä on sittemmin diagnosoitu bipolaarihäiriö. Mutta ei sitä minusta mitenkään voinut ennen vauvan tuloa aavistaa miten kävisi.

No toi on ehkäpä hiukan kaukaa haettu esimerkki. Ei nyt ihan joka toinen sairastu psyykkisesti isäksi tultuaan.

Ennustettavuuttahan ei ole. Mutta varmasti on merkkejä, jotka antaa suuntaan. Lapsuus, miten puhuu lapsista ja ylipäätänsä muista ihmisistä. Siitäkin näkee jo jotain miten kohtelee puolisoaan. Puhuuko, kuunteleeko, helliikö, arvojärjestys, kodinhoito, jne perusarkiset asiat.