Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko kiusaajien lapsista myös kiusaajia?
14.06.2016 |
Kun ne oppivat kotona miten muita voi haukkua milloin mistäkin ja että jotkut ihmiset on huonompia ja vääränlaisia. Onko vanhemmat ylpeitä jos lapsesta tulee kiusaaja? Eihän oo ainakaan nössöhissukka.
Kommentit (10)
Toisaalta, mites tuo sopii yhteen sen kanssa, että useimmat kiusaajat ovat itsekin olleet kiusattuja. Ja kääntäen: kiusatut saattavat kiusata muita, kun saavat tilaisuuden.
Oiskohan niin, ettei kyse ole mistään erillisestä ihmistyypistä, vaan meistä itsestämme eri tilanteissa ja erilaisissa sosiaalisissa yhteisöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä Stubidolla edes lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, mites tuo sopii yhteen sen kanssa, että useimmat kiusaajat ovat itsekin olleet kiusattuja. Ja kääntäen: kiusatut saattavat kiusata muita, kun saavat tilaisuuden.
Oiskohan niin, ettei kyse ole mistään erillisestä ihmistyypistä, vaan meistä itsestämme eri tilanteissa ja erilaisissa sosiaalisissa yhteisöissä.
Kyllä minun mielestäni kyse on tietystä ihmistyypistä. Toisilla vain on enempi taipumusta kiusaamiseen, varsinkin jos sopiva kohde sattuu esim. samalle luokalle tai työpaikalle. Toisista taas ei tule kiusaajia vaikka mikä olisi. Kyllä se on pitkälti luonnekysymys.
Lisätään vielä se että perheessä tehdään joko penskoja, töitä tai molempia sitä tahtia että lapsia ei ehditä huomioida ja ne joutuvat tuntemaan itsensä torjutuksi vanhempiensa taholta. Siitä syntyvä paha olohan pitää tietysti purkaa muihin ja sitä huomiota jota vanhemmilta ei saanut, pitää hakea muilta, mihin kiusaaminen on aina hyvä keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni tulee. Lapset ottavat aina oppia vanhemmiltaan. Varsinkin, jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että joitain ihmisiä pitää ja kuuluukin kiusata, ja sitten lapset katselevat vierellä tätä vanhempien kiusaamista. Ihan selvä asia......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä se että perheessä tehdään joko penskoja, töitä tai molempia sitä tahtia että lapsia ei ehditä huomioida ja ne joutuvat tuntemaan itsensä torjutuksi vanhempiensa taholta. Siitä syntyvä paha olohan pitää tietysti purkaa muihin ja sitä huomiota jota vanhemmilta ei saanut, pitää hakea muilta, mihin kiusaaminen on aina hyvä keino.
Ennen ei puhuttu jatkuvasti huomiosta. Lapset saivat tuskin mitään huomiota mutta heille opetettiin oikea ja väärä.
Vanhempien työ tai sisarukset eivät tee kiusaajaa, vaan vanhemmat, joilla ei ole muuta tekemistä kuin kiusata lastensa nähden muita.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, mites tuo sopii yhteen sen kanssa, että useimmat kiusaajat ovat itsekin olleet kiusattuja. Ja kääntäen: kiusatut saattavat kiusata muita, kun saavat tilaisuuden.
Oiskohan niin, ettei kyse ole mistään erillisestä ihmistyypistä, vaan meistä itsestämme eri tilanteissa ja erilaisissa sosiaalisissa yhteisöissä.
Yhdeksän kymmenestä voi mennä joukon jatkoksi kiusaamaan tietyssä ympäristössä, mutta kiusaamisesta kicksinsä saava kampanjan aloittaja ei voi olla kuka vaan. Se vaatii häiriintyneen luonteen ja lapsuudesta saakka tapahtuva oppiminen, vanhemmilta opittu.
Todennäköisesti aika usein tulee, luulisin niin, paitsi tapauksissa joissa lapsi on poikkeuksellisen älykäs esim. sillä tavalla, että uskaltaa kyseenalaistaa jo varhain asioita joita harva uskaltaa edes myöhemmin. Sosiaaliset ympyrät määrittävät kuitenkin niin hurjan paljon varsinkin lapsena ja nuorena, että tosiaan on oltava aika poikkeuksellinen.