Kuuluuko mielestänne yläkoululaisen "velvollisuuksiin" puuttua jos luokkakaveria kiustaan?

Ei kuulu.

Yläkouluikäiset ovat kaikki itsekin vielä lapsia. He tarvitsisivat nimenomaan aikuisten valvontaa, puuttumista ja järjestyksenpitoa.

Tietysti heissä on niitä, joilla on voimia ja selkärankaa sanoa kiusaajille takaisin, mutta ei sitä voi noin ylipäänsä lapsilta edellyttää varsinkaan pitempään jatkuneissa kiusaamistilanteissa. Yleensähän kiusaaminen ei ole se yhden kerran nimittely, vaan siihen kuuluu dynamiikka, jossa kiusaajalla on aina joku kohde. Olisi aikuiseltakin aika paljon vaadittu mennä tietoisesti kohteeksi.

Kyllä mielestäni kuuluu, jos kiusaaminen on selkeää ja sen voi huomata. Sivusta seuraaminen on asian hyväksymistä ja yhdenlaista kiusaamista sekin.

Ei tietenkään. Koulussa ollaan oppimassa eikä leikkimässä järkkäriä

Arvostan tyyppejä, jotka siihen kykenevät. Kaikki eivät pysty.

hankala kysymys.

ymmärrän hyvin, että suoraan kiusaajalle ei monikaan uskalla mitään sanoa. enkä sitä kyllä vaatisikaan (vaikka huippujuttuna toki pitäisin)

jotain pitäisi kuitenkin pystyä tekemään. kannustus/myötätunnon osoitus kiusatulle tilanteen ulkopuolella ja asian tuominen vastuullisen aikuisen tietoon esim.

ja ilman muuta se, ettei itse ole siinä vieressä yhtään irvailemassa tai hyväksymässä ja siten kannustamassa kiusaajaa (edes siitä pelosta, että itse jää muuten ulkopuoliseksi.

Mielestäni kaikkien velvollisuuksiin kuuluu puuttua kiusaamiseen aina ja kaikkialla, riippumatta kiusaajan tai kiusatun henkilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Koulussa ollaan oppimassa eikä leikkimässä järkkäriä

kyse on kai paljon siitä, mitä oppisisältöjä pitää tärkeimpinä. Koulua velvoittava opetussuunnitelma korostaa esim. ihmisenä kasvamista, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämistä (edistämään oppimista aktiivisena toimijana ja vaikuttajana).

Ei kuulu. Kiusaaminen on lainvastaista ja kaikki lainvastaiset teot kuuluvat virkavallan hoidettaviksi. Näihän Suomessa on asioiden hoito suunniteltu tehtäväksi. Eri asia on, että ketä viranomaista kiinnostaa, mutta se nyt vain on Suomessa näin. Ihmiset huolehtikoot omista asioistaan.

Kyllä se kuuluisi. Parhaan kykynsä mukaan ja vaikka se kyjy epäilemättä vaihtelee sen mukaan, miten lpaset on kasvatettu, sitä kykyä pitää vaatia kehitettäväksi.

Tietenkin lapset ovat lapsia, mutta ei sen taakse voi vetäytyä pasiivisuuteen. Minäkin olen vain ihminen, enkä esimerkiksi jumala tai presidentti, mutta silti minunkin pitää hoitaa omaa ympäristöäni.

Joskus oppilaalle suoranainen puolustautuminen konkreettisessa tilanteessa voi merkitä ihan samaa, kuin sännätä keskelle katutappelua auttamaan ja saamaan itsekin ambulanssikyyti lähimpään sairaalaan - on ihan inhimillistä pelätä joutuvansa itsekin kiusatuksi, jos puolustaa kiusattua. Silti minusta jokainen on velvoitettu puuttumaan esimerkiksi viemällä sanaa eteenpäin opettajalle, jolla on (toivottavasti!) väylät ratkaista tilanne yhdessä vanhempien ja muun sosiaalisen verkoston kanssa. Näen, että pitkälti meillä aikuisilla on vastuu ratkaista kiusaamistilanteet aikuisten tavoin.

*puolustaminen, siis.

Melkein pahimpia ovat juuri nämä, jotka hiljaa vaan katsovat sivusta, eivätkä edes yritä auttaa kiusattua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Koulussa ollaan oppimassa eikä leikkimässä järkkäriä

kyse on kai paljon siitä, mitä oppisisältöjä pitää tärkeimpinä. Koulua velvoittava opetussuunnitelma korostaa esim. ihmisenä kasvamista, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämistä (edistämään oppimista aktiivisena toimijana ja vaikuttajana).

Siinä vaiheessa kun ihmisenä kasvamisesta ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämisestä voi saada laudaturin, niin katsotaan asiaa uudemman kerran

Ei kuulu. Ihan kiva jos on siihen pokkaa muttei tosiaan mikään velvollisuus. Kertoo vaikka opettajille kuten itse kiusattuna ollessani tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmisenä kasvamisesta ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämisestä voi saada laudaturin, niin katsotaan asiaa uudemman kerran

oikeastiko se on sinusta tärkeintä?

Jos lapset/nuoret yksiselitteisesti tuomitsisivat kiusaajan, sen sijaan että yrittäisivät pysytellä väleissä, koko ilmiö nimeltä kiusaaminen hiipuisi pois. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sellaisia, etteivät ainakaan tahallaan kiusaa, väärinkäsityksiä voi toki tulla.

Kun lapseni oli tukioppilas, käsittääkseni olisi kuulunut. Eikä edes yksin vaan yhdessä muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmisenä kasvamisesta ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämisestä voi saada laudaturin, niin katsotaan asiaa uudemman kerran

oikeastiko se on sinusta tärkeintä?

Kyllä koska yliopistohaussa ei saa pisteitä siitä kuinka moneen kiusaamistapaukseen on puuttunut tai kuinka paljon ihmisenä on kasvanut. Tasa-arvon edistämisen miettiminen ei kauheasti vatsaa lämmitä

Olisin surullinen, jos olisin onnistunut kasvattamaan niin selkärangattoman yläkoululaisen joka ei puutu kiusaamiseen. Puutu joko menemällä itse väliin tai kertomalla asiasta jollekin aikuiselle. Noista puuttumattomista kasvaa usein niitä samoja tyyppejä jotka sitten työpaikallakin katsovat toisten väärinkohtelua ja kiusaamista vierestä.

Mielestäni hymypatsaatkin pitäisi jakaa aina niille joille oikeudenmukaisuus on tärkeää, niille jotka puollustavat kaveria ja yrittävät pitää luokkahengen hyvänä ja sorsimisesta vapaana.

T: Ope itsekin