Muuttakaa muutkii vähävaraset pikkupaikkakunnille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Jaa... muuten ehkä olet oikeassa, mutta pieni paikkakunta ei ole hyvä masentuneelle ihmiselle. Pienet piirit, kaikki tuntee kaikki. Varsin pian on leima otsassa. Masentuneen ihmisen on hyvä olla siellä, missä voi turvallisesti pysyä kasvottomana. Myös mielenterveyspalveluita on todennäköisemmin paremmin saatavalla isoissa kaupungeissa.

Miksi masentuneen olisi parempi olla kasvottomana? Siis täysin yksin ja tuntematon aina ja kaikkialla. En kyllä ymmärrä.

Selvä. Et ole ollut masentunut etkä asunut pikkupaikkakunnalla. Ilmankos tuli niin romanttinen kiiltokuvavaikutelma tuosta maaseutukuvauksesta. Vain rusettikello puuttui lehmän kaulasta.

Mitä? En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun.

Olen asunut pikkupaikalla. En ole ollut masentunut, mutta tuntenut kaksi masentunutta sieltä. En usko että heidän olisi ollut parempi elää kasvottomina ja tuntemattomina jossain kerrostaloyksiössä.

No pikkupaikkakunnalla se vasta kiva on ollakin "ulkopuolinen" ja jos kärsit mt-ongelmista, niin kohta se on koko kylän yhteinen tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Jaa... muuten ehkä olet oikeassa, mutta pieni paikkakunta ei ole hyvä masentuneelle ihmiselle. Pienet piirit, kaikki tuntee kaikki. Varsin pian on leima otsassa. Masentuneen ihmisen on hyvä olla siellä, missä voi turvallisesti pysyä kasvottomana. Myös mielenterveyspalveluita on todennäköisemmin paremmin saatavalla isoissa kaupungeissa.

Ok, en tosiaan ole ollut itse masentunut. Olen vain vierestä seurannut miten maalle muuttamisen jälkeen masentuneella on tapahtunut käänne parempaan, kun omaa tilaa on enemmän ja otettu mukaan kylän jäseneksi. En tietysti hänen diagnoosiaan tiedä, eikä voi yleistää. Ja voin kuvitella että se ei toimi että asutaan samalla pikkupaikkakunnalla esim. vanhoillisten sukulaisten kanssa.

Ei minulla mielestäni kovin ruusuinen kuva ole pikkupaikalla asumisesta. Onhan se silti selvä että jos kaupungissa asumiseen menee 850 e ja sillä ei saa vielä omaa pihaakaan ja vessareissustakin pitää aina kolikko heittää kaupungilla, niin kyllä pikkupaikkakunnalla jää noin 500 e enemmän käteen kuukaudessa. Sillä harrastaa jo mukavasti, eikä tarvitse ruokatarvikkeissa venyttää penniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pittää olla lusmuja ihmisiä. Kaikki keplotellaan parhain päin ettei tarvis töitä tehä. Onnea vain valitsemallesi tielle, elä tunne katkeruutta tai kateutta muiden asioista sitten. Ahkeruus maan perii.

Mitä sinä nyt tuolla tavalla. Sehän on just oikein että ne muuttaa syrjäkylille jotka haluavat syrjäytyä. On helvetin väärin että joku työtön sossupummi asuu Helsingissä ja pahentaa  asuntopulaa ja estää jopa työn perässä muuttamista.

Perustulo ilman asumikulujen erillistä huomioimista olisi loistava juttu. Jos elämäntapatyöttömällä olisi käytettävissä vaikka 1000€/kk, niin kyllä siinä vähän miettisi että käyttääkö asumiseen 800€ vai 400€/kk. Muutto halvemman asumisen perässä houkuttelisi kummasti.

Asumistukiautomaatin poitolla luulatavasti vuokrien erot kasvaisivat ja nimen omaan niin päin että vähemmän haluttujen asuntojen vuokrat putoaisivat reilusti.

Tämä ois kieltämättä paras, mutta taitaa olla liian monella rikkaalla vaikutusvaltaisella vuokra-asuntoja joilla tienaavat lisää rahaa. Joten eihän sellaista päätöstä koskaan saada aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on pikku paikkakunta niin odota 5-10vuotta ja monet palvelut on siirretty tai siirtyneet kauemmaksi ja julkinen liikenne lähes nolla.

Jos asuu kuntakeskuksessa tai lähellä, joskus sentään linja-autoja menee. Minne sitä paitsi pitäisi päästä, paitsi joskus sukuloimaan ja joku muu harva pakollinen käynti lähimmässä kaupungissa, samalla käy sitten tarjoukset hakemassa isosta kaupasta, omassa kuntakeskuksessa kaikki on korkeintaan pyörämatkan päässä.

Kyllä maaseudullakin joskus töitä löytää, isoissa kaupungeissa lähialueineen menee helposti myös paljon aikaa ja rahaa työmatkoihin, eivätkä kaikki maaseutukunnat ole kauheita työttömyysalueita, tosin siksi että täällä pitää ole valmis yrittäjyyteen.

Meki muutettiin periferiaan, pohjoisemmaksi ja ihan maalle. Ostettiin vanha, mutta ihan ok kuntoinen talo, maksettiin tästä hirsitalosta peräti 59 000 e. Talossa k, oh, 4 mh, sauna, ph ja wc. Ihana talo, kuusiruutuiset ikkunat, tulisijoja, entinen isäntä oli kirvesmies. Tonttii puolisen hehtaaria, omenapuita, marjapensaita, kasvimaa, iso navetta, johon sai autotallin. Naapurustossa ihan kivasti lapsia, kyläkouluun 2,5 km, bussipysäkille 100 m. Joo ei kulje monta bussia päivässä, mutta eipä me niitä tarvitakaan, kun minä teen töitä kotona ja mies kulkee 15 km:n työmatkan omalla autolla. Lähimpään kaupunkiin siis 15 km ja kyllä se minusta on ihan oikea kaupunki, on mm. prisma ja cittari, monia erikoiskauppoja, tk, lukio, amk. emme kaipaa enempää.

Veroäyri on korkea, mutta toisaalta tää asuminen on niin halpaa, että verot ei läheskään nosta kuluja entiselle tasolla. Kaupoissa on täällä halvemmat hinnat kuin pk-seudulla, bensa halvempaa, harrastukset halvempia ja niitä ilmaisharrastuksia paljon enemmän. Ei täällä tietenkään ole kaikkea mitä isossa kaupungissa, mutta kun emme mitään biletyspaikkoja tai balettikouluja tai teatteria kaipaakaan.

Iso säästö tulee myös siitä kun kasvatamme vuoden perunat ja osan kasviksista itse. Meillä on myös kanoja. Metsästä kerätään marjat ja sienet, naapurilta ostetaan edullista hirvenlihaa ja onhan se paljon parempaakin kuin marketin bulkkiliha. Mies ja pojat kalastaa, kalaa ei osteta juuri koskaan ja silti syödään sitä 3-4 kertaa viikossa.

Ainoa mitä kaupungisa kaipaan on hyvät ruokapaikat, niitä ei täällä pahemmin ole. Mutta säästyypä siinäkin rahaa ja on pitänyt opetella itse kokkaamaan herkkuja! Onkohan sen parempaa herkkua kuin omasta maasta juuri  nostetut uudet perunat? Melkein yhtä hyvää taitaa olla juuri leivinuunissa paistettu aito ruisleipä! Toivottavasti täältä ei ikinä tarvitse muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Kerro vielä sama sen pienen kunnan näkökulmasta. Miten sellainen kunta pystyy tarjoamaan peruspalveluja, jossa suurin osa asukkaista on työttömiä tai eläkeläisiä? Ne pendelöivät työssäkäyvät eivät ensinnäkään pysty maksamaan niin paljon veroja kuin tarvittaisiin ja toiseksi kun palvelut häviävät niin lopulta hekin pakkaavat kamppeensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Jaa... muuten ehkä olet oikeassa, mutta pieni paikkakunta ei ole hyvä masentuneelle ihmiselle. Pienet piirit, kaikki tuntee kaikki. Varsin pian on leima otsassa. Masentuneen ihmisen on hyvä olla siellä, missä voi turvallisesti pysyä kasvottomana. Myös mielenterveyspalveluita on todennäköisemmin paremmin saatavalla isoissa kaupungeissa.

Miksi masentuneen olisi parempi olla kasvottomana? Siis täysin yksin ja tuntematon aina ja kaikkialla. En kyllä ymmärrä.

Selvä. Et ole ollut masentunut etkä asunut pikkupaikkakunnalla. Ilmankos tuli niin romanttinen kiiltokuvavaikutelma tuosta maaseutukuvauksesta. Vain rusettikello puuttui lehmän kaulasta.

Mitä? En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun.

Olen asunut pikkupaikalla. En ole ollut masentunut, mutta tuntenut kaksi masentunutta sieltä. En usko että heidän olisi ollut parempi elää kasvottomina ja tuntemattomina jossain kerrostaloyksiössä.

No pikkupaikkakunnalla se vasta kiva on ollakin "ulkopuolinen" ja jos kärsit mt-ongelmista, niin kohta se on koko kylän yhteinen tieto.

No ei nyt ehkä ihan koko kylän. Mutta mitä sitten vaikka olisikin? Jos on masentunut niin on masentunut. Jos on vatsahaava niin on vatsahaava. Mun kokemus on, että pienellä paikkakunnalla pidetään myös huolta toisista. Jos naapurin pappaa ei näy muutamaan päivään, lähdetään katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Työtä vieroksuva kuva? Taisi ap ihan selkeästi kertoa, että juuri haluaa paeta mahdollisia töitä? Luepa vielä kerran :D Muuten olet ihan oikeassa pointissasi, mikä ei nyt oikein kolahda kuitenkaan ap:n tapauksessa. Ihan hyvä kuitenkin, että vapautui jollekin työtä etsivälle ja sossua kaihtamattomalle asunto sentään.

Sossua kaihtavalle -27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Jaa... muuten ehkä olet oikeassa, mutta pieni paikkakunta ei ole hyvä masentuneelle ihmiselle. Pienet piirit, kaikki tuntee kaikki. Varsin pian on leima otsassa. Masentuneen ihmisen on hyvä olla siellä, missä voi turvallisesti pysyä kasvottomana. Myös mielenterveyspalveluita on todennäköisemmin paremmin saatavalla isoissa kaupungeissa.

Ok, en tosiaan ole ollut itse masentunut. Olen vain vierestä seurannut miten maalle muuttamisen jälkeen masentuneella on tapahtunut käänne parempaan, kun omaa tilaa on enemmän ja otettu mukaan kylän jäseneksi. En tietysti hänen diagnoosiaan tiedä, eikä voi yleistää. Ja voin kuvitella että se ei toimi että asutaan samalla pikkupaikkakunnalla esim. vanhoillisten sukulaisten kanssa.

Ei minulla mielestäni kovin ruusuinen kuva ole pikkupaikalla asumisesta. Onhan se silti selvä että jos kaupungissa asumiseen menee 850 e ja sillä ei saa vielä omaa pihaakaan ja vessareissustakin pitää aina kolikko heittää kaupungilla, niin kyllä pikkupaikkakunnalla jää noin 500 e enemmän käteen kuukaudessa. Sillä harrastaa jo mukavasti, eikä tarvitse ruokatarvikkeissa venyttää penniä.

Et tiedä diagnoosia mutta tiedät, että on masentunut ja on tapahtunut käänne parempaan? Masennus on aika monitahoinen juttu, jotkut viittavat sillä mielialan muutokseen (apatia, suru), toiset ymmärtävät masennukseksi vain kliinisen depression. Jos et kerran tiedä diagnoosia niin ehkä ei kannata käyttää tuollaista esimerkkiä.

olen itse syntynyt ja kasvanut maalla, asunut sen jälkeen kaupungissa, sairastanut masennuksen, ja voin sanoa että olisi ollut todella vaikeaa elää maalla/pikkukaupungissa siinä vaiheessa, kun masennus oli pahimmillaan. Todennäköisesti työllistyminen olisi ollut äärettömän vaikeaa, koska kaikki olisivat tienneet, että olen "se masentunut".

Nyt puhut höpöjä, ei kunnatkaan vuokraa alle omakustannushinnan, kun monet asiat ovat kalliimpia kuin kaupungissa.

Ja jos oikein arvaan, rivarin lämmitysmuoto on suorasähkölämmitys, jonka maksaa asukas itse tai sitten sossu, jonka kyllä kaikki kyläläiset tietävät ja kohtelu ja arvostus on sen mukainen.

Maalla asuminen ei ole sen halvempaa, kuin kaupungissa, sillä sieltä puuttuu kilpailu ja on pitkät matkat. Jos otat vastuu elämästäsi, niin et tehtailisi aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Jaa... muuten ehkä olet oikeassa, mutta pieni paikkakunta ei ole hyvä masentuneelle ihmiselle. Pienet piirit, kaikki tuntee kaikki. Varsin pian on leima otsassa. Masentuneen ihmisen on hyvä olla siellä, missä voi turvallisesti pysyä kasvottomana. Myös mielenterveyspalveluita on todennäköisemmin paremmin saatavalla isoissa kaupungeissa.

Ok, en tosiaan ole ollut itse masentunut. Olen vain vierestä seurannut miten maalle muuttamisen jälkeen masentuneella on tapahtunut käänne parempaan, kun omaa tilaa on enemmän ja otettu mukaan kylän jäseneksi. En tietysti hänen diagnoosiaan tiedä, eikä voi yleistää. Ja voin kuvitella että se ei toimi että asutaan samalla pikkupaikkakunnalla esim. vanhoillisten sukulaisten kanssa.

Ei minulla mielestäni kovin ruusuinen kuva ole pikkupaikalla asumisesta. Onhan se silti selvä että jos kaupungissa asumiseen menee 850 e ja sillä ei saa vielä omaa pihaakaan ja vessareissustakin pitää aina kolikko heittää kaupungilla, niin kyllä pikkupaikkakunnalla jää noin 500 e enemmän käteen kuukaudessa. Sillä harrastaa jo mukavasti, eikä tarvitse ruokatarvikkeissa venyttää penniä.

Et tiedä diagnoosia mutta tiedät, että on masentunut ja on tapahtunut käänne parempaan? Masennus on aika monitahoinen juttu, jotkut viittavat sillä mielialan muutokseen (apatia, suru), toiset ymmärtävät masennukseksi vain kliinisen depression. Jos et kerran tiedä diagnoosia niin ehkä ei kannata käyttää tuollaista esimerkkiä.

olen itse syntynyt ja kasvanut maalla, asunut sen jälkeen kaupungissa, sairastanut masennuksen, ja voin sanoa että olisi ollut todella vaikeaa elää maalla/pikkukaupungissa siinä vaiheessa, kun masennus oli pahimmillaan. Todennäköisesti työllistyminen olisi ollut äärettömän vaikeaa, koska kaikki olisivat tienneet, että olen "se masentunut".

Mä luulen että se on sivuseikka asuuko maalla vai kaupungissa. Enempi kyse on siitä millaiset verkostot ihmisellä on. Yksinäinen voi olla maalla tai kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Jaa... muuten ehkä olet oikeassa, mutta pieni paikkakunta ei ole hyvä masentuneelle ihmiselle. Pienet piirit, kaikki tuntee kaikki. Varsin pian on leima otsassa. Masentuneen ihmisen on hyvä olla siellä, missä voi turvallisesti pysyä kasvottomana. Myös mielenterveyspalveluita on todennäköisemmin paremmin saatavalla isoissa kaupungeissa.

Miksi masentuneen olisi parempi olla kasvottomana? Siis täysin yksin ja tuntematon aina ja kaikkialla. En kyllä ymmärrä.

Selvä. Et ole ollut masentunut etkä asunut pikkupaikkakunnalla. Ilmankos tuli niin romanttinen kiiltokuvavaikutelma tuosta maaseutukuvauksesta. Vain rusettikello puuttui lehmän kaulasta.

Mitä? En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun.

Olen asunut pikkupaikalla. En ole ollut masentunut, mutta tuntenut kaksi masentunutta sieltä. En usko että heidän olisi ollut parempi elää kasvottomina ja tuntemattomina jossain kerrostaloyksiössä.

No pikkupaikkakunnalla se vasta kiva on ollakin "ulkopuolinen" ja jos kärsit mt-ongelmista, niin kohta se on koko kylän yhteinen tieto.

No ei nyt ehkä ihan koko kylän. Mutta mitä sitten vaikka olisikin? Jos on masentunut niin on masentunut. Jos on vatsahaava niin on vatsahaava. Mun kokemus on, että pienellä paikkakunnalla pidetään myös huolta toisista. Jos naapurin pappaa ei näy muutamaan päivään, lähdetään katsomaan.

Oikeasti. Jos olet työikäinen ja sairaseläkkeellä masennuksen takia, niin puheilla ei ole päätä eikä häntää. Sinut tunnetaan etu- ja sukunimeltä. Tuolla se "hullu" taas menee. Kaikki eivät ole söpöjä vanhuksia, jotka ihan oikeutetusta saavat kärsiä krempoistaan, kun se kuuluu asiaan ja elämään muutenkin.

Hieman nyt realismia näihin juttuihin! Ja mitään säästövaikutusta suuressa mittakaavassa ihmisten siirtelyllä muuttotappiokuntiin ei ole. Ison kaupungin ongelmat siirretään pienten konkurssikypsien kuntien maksettavaksi.

Eikä muuteta, kun halutaan asua Eirassa yhteiskunnan varoilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmaisee asian vähän niin että tulee työtä vieroksuva kuva, mutta itse asia on mielestäni todella järkevä.

Jos meillä on kansalaisia, jotka nykyisessä työllisyystilanteessa osaamisensa, motivaationsa tai työkykynsä puolesta ovat käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella, niin on ihan kaikkien etu että he muuttaisivat kauemmas kasvukeskuksista. Etenkin, jos he eivät edes käytä kaupunkien kulttuuri- ja koulutuspalveluita. Muualla asuminen on tuntuvasti halvempaa. Jos muutenkin ollaan vähissä varoissa, mielekkään elämän ylläpitäminen kaupungissa tai edes lähiössä voi olla todella haastavaa. Pikkupaikkakunnalla elämisen laatu monesti jopa parempaa, kun asukkaalla on aikaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina ja tilaa harrastaa. Masentuneille ja väsyneille pikkupaikkakunnat ovat inhimillisempiä, ei tarvitse kokea olevansa vain yksi pisara ihmisten meressä.

Ja samalla heiltä vapautuu sieltä kaupungista pikkuasunto jollekin sellaiselle, jonka välttämättä tarvitsee asua juuri siellä työpaikan takia.

Jaa... muuten ehkä olet oikeassa, mutta pieni paikkakunta ei ole hyvä masentuneelle ihmiselle. Pienet piirit, kaikki tuntee kaikki. Varsin pian on leima otsassa. Masentuneen ihmisen on hyvä olla siellä, missä voi turvallisesti pysyä kasvottomana. Myös mielenterveyspalveluita on todennäköisemmin paremmin saatavalla isoissa kaupungeissa.

Miksi masentuneen olisi parempi olla kasvottomana? Siis täysin yksin ja tuntematon aina ja kaikkialla. En kyllä ymmärrä.

Selvä. Et ole ollut masentunut etkä asunut pikkupaikkakunnalla. Ilmankos tuli niin romanttinen kiiltokuvavaikutelma tuosta maaseutukuvauksesta. Vain rusettikello puuttui lehmän kaulasta.

Mitä? En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun.

Olen asunut pikkupaikalla. En ole ollut masentunut, mutta tuntenut kaksi masentunutta sieltä. En usko että heidän olisi ollut parempi elää kasvottomina ja tuntemattomina jossain kerrostaloyksiössä.

No pikkupaikkakunnalla se vasta kiva on ollakin "ulkopuolinen" ja jos kärsit mt-ongelmista, niin kohta se on koko kylän yhteinen tieto.

No ei nyt ehkä ihan koko kylän. Mutta mitä sitten vaikka olisikin? Jos on masentunut niin on masentunut. Jos on vatsahaava niin on vatsahaava. Mun kokemus on, että pienellä paikkakunnalla pidetään myös huolta toisista. Jos naapurin pappaa ei näy muutamaan päivään, lähdetään katsomaan.

Oikeasti. Jos olet työikäinen ja sairaseläkkeellä masennuksen takia, niin puheilla ei ole päätä eikä häntää. Sinut tunnetaan etu- ja sukunimeltä. Tuolla se "hullu" taas menee. Kaikki eivät ole söpöjä vanhuksia, jotka ihan oikeutetusta saavat kärsiä krempoistaan, kun se kuuluu asiaan ja elämään muutenkin.

Hieman nyt realismia näihin juttuihin! Ja mitään säästövaikutusta suuressa mittakaavassa ihmisten siirtelyllä muuttotappiokuntiin ei ole. Ison kaupungin ongelmat siirretään pienten konkurssikypsien kuntien maksettavaksi.

No. Ei ihme, jos sua masentaa. Moni asia ja luulo taitaa olla vain sun oman pään sisällä. Ja tottakai siitä tulee sulle itsellesi suuri asia ja vankila jos alat itse pyöritellä mielessä, että "sekin nyt ajattelee musta noin... ja nuokin tuolla puhuu nyt musta... ja mitä tuokin nyt tuolla hymyili tuolla tavalla... jne jne." Yleensä ihmisillä on varsinkin täällä maalla ihan tarpeeksi elämistä omassa elämässäkin. Ei jonkun masennus ole nyt niin merkittävä puheenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin talvella, oli ihan paras juttu! Saatiin hiton iso kolmio saunalla rivarista, vuokra alle neljäsattaa! Isäntä on sairaseläkkeellä ja minä työtön, nytten riittää rahat paljo paremmin. Eikä tule työkkäristä älyttömiä työnhaku ukaaseja millon mihinkin lehenmyyntiin tai mäkkäriin, tiällä ole kelleen töitä. Muksut viihtyy ja neki uskaltaa laittaa ulos itestään. Asuttiin ennen Vantaalla, nyt pääsi kaupungista vaikka ei nyt ihan kotikylälle kuitenkaan.

Vaikuttaa oikein hyvältä ratkaisulta! Kaikkea hyvää teille <3

t. Vantaalainen veronmaksaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin talvella, oli ihan paras juttu! Saatiin hiton iso kolmio saunalla rivarista, vuokra alle neljäsattaa! Isäntä on sairaseläkkeellä ja minä työtön, nytten riittää rahat paljo paremmin. Eikä tule työkkäristä älyttömiä työnhaku ukaaseja millon mihinkin lehenmyyntiin tai mäkkäriin, tiällä ole kelleen töitä. Muksut viihtyy ja neki uskaltaa laittaa ulos itestään. Asuttiin ennen Vantaalla, nyt pääsi kaupungista vaikka ei nyt ihan kotikylälle kuitenkaan.

Vaikuttaa oikein hyvältä ratkaisulta! Kaikkea hyvää teille <3

t. Vantaalainen veronmaksaja

Kuten myös!

t. pikkukylän veronmaksaja

Entä teidän lapsenne? Onko koulu lähellä, yläkoulukin sitten myöhemmin? Vai maksatatteko koulukuljetukset veronmaksajilla? Pääsevätkö lapset harrastuksiin? Jos he nyt ovat pieniä ja ilman kodin ulkopuolisia harrastuksia, niin entä jatkossa?

Vierailija kirjoitti:

Entä teidän lapsenne? Onko koulu lähellä, yläkoulukin sitten myöhemmin? Vai maksatatteko koulukuljetukset veronmaksajilla? Pääsevätkö lapset harrastuksiin? Jos he nyt ovat pieniä ja ilman kodin ulkopuolisia harrastuksia, niin entä jatkossa?

Maksatatteko te helsinkiläiset metronne veronmaksajilla? Ja lukuisat muutkin asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Kuinkahan pienelle paikkakunnalle? Me asutaan jo aika pienellä ja halvimmat kolmiot hipoo vuokraltaan jotain 750€ puhumattakaan saunallisista tai rivitalossa olevista.

Täällä periferiassa n. 5 000 asukkaan kunnassa halvimmat kunnan kerrostalokolmiot ovat 750 € + vesimaksu + autopaikka. Saunalliset ja rivarit satasen kalliimpia. Mistä noin halpoja luukkuja löytyy? Kuinka pienelle paikkakunnalle pitäisi muuttaa?

Jo asut tyyriissä kunnassa. Ite asun Seinäjoella 2010 rakennetussa saunallisessa kaksiossa kaupungin keskustassa ja vuokra alta 700. Keskustan ulkopuolelta kyllä irtoaa kolmio samaan hintaan. Ja mitä Seinäjoella on asukkaita 60 000?

Että pikkumestasta luulis irtoavan huomattavasti halvemmalla. Mahdollisten töiden takia katoin yksiöitä Virroilta, niin yksiön vuokra oli 250€ :) että sais varmaan kolmion edullisesti myös.

Ei se pelkkä koko vaan myös sijainti. Esim Akaassa joka sijaitsee loistavalla paikalla Tampereen ja Hämeenlinnan puolivälissä on todella kalliit vuokrat vaikka on pieni paikka.