Meillä esikoinen söi kiltisti siihen 3-vuotiaaksi. Sitten alkoi närppiminen ja ruuasta kieltäytyminen. Pahinta juuri oli se nälkä kiukku. Se on ärsyttävää! Tsemppiä :)
Ihan yksinkertaisesti, ruoka tarjolle ja pyydetään lapsi syömään. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on 3-4 tunnin päästä, jolloin uusi yritys. Sen kun kiukkuaa muutaman tunnin, mutta oppii varmasti nopeasti.
Ihan yksinkertaisesti, ruoka tarjolle ja pyydetään lapsi syömään. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on 3-4 tunnin päästä, jolloin uusi yritys. Sen kun kiukkuaa muutaman tunnin, mutta oppii varmasti nopeasti.
Mulla taas on se kokemus, että 2-vuotias ei nimenomaan opi tällaisesta, koska 2-vuotias ei osaa järkeillä niin pitkälle. Meneehän tämä vaihe ohi joskus kuitenkin.
Ihan yksinkertaisesti, ruoka tarjolle ja pyydetään lapsi syömään. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on 3-4 tunnin päästä, jolloin uusi yritys. Sen kun kiukkuaa muutaman tunnin, mutta oppii varmasti nopeasti.
Tää ollut meillä käytössä jo pitkään 1v 9kk ikäisellä, kyllä toimii. On silti pieniruokainen, mutta oppii ainakin syömään sen verran että selviää seuraavaan ruokailuun. -ohis
Meillä esikoinen söi kiltisti siihen 3-vuotiaaksi. Sitten alkoi närppiminen ja ruuasta kieltäytyminen. Pahinta juuri oli se nälkä kiukku. Se on ärsyttävää! Tsemppiä :)
Meillä 2 v kanssa ja se tuputtaminen on turhaa. En oikeasti saisi sille alas mitään jos on niin päättänyt että ei syö. Jos ei kelpaa niin nostan pois pöydästä ja seuraavan kerran syödään seuraavalla aterialla.
Meillä 2 v kanssa ja se tuputtaminen on turhaa. En oikeasti saisi sille alas mitään jos on niin päättänyt että ei syö. Jos ei kelpaa niin nostan pois pöydästä ja seuraavan kerran syödään seuraavalla aterialla.
Meillä ei yleensä syö seuraavallakaan aterialla, jos antaa olla syömättä.
Ihan yksinkertaisesti, ruoka tarjolle ja pyydetään lapsi syömään. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on 3-4 tunnin päästä, jolloin uusi yritys. Sen kun kiukkuaa muutaman tunnin, mutta oppii varmasti nopeasti.
Mulla taas on se kokemus, että 2-vuotias ei nimenomaan opi tällaisesta, koska 2-vuotias ei osaa järkeillä niin pitkälle. Meneehän tämä vaihe ohi joskus kuitenkin.
Ap
Tietenkin lapsissa on eroja, mutta meillä on ollut molemmilla lapsilla tuo "Nyt on ruoka-aika, syöt jos on nälkä" -tyyli jo yksivuotiaalla ja hyvin on toiminut. Välillä tyttö syö heikommin, mutta oikeasti melko vähällä pärjää. Ja välillä on jotain hyvää jälkiruokaa (tyyliin vesimeloni) ja sitä ei tietenkään saa jos ei ruoka maistu. Kaksivuotias alkaa todellakin jo tajuamaan mistä narusta vetää, jos vanhemmat suostuvat pompoteltaviksi.
Ihan yksinkertaisesti, ruoka tarjolle ja pyydetään lapsi syömään. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on 3-4 tunnin päästä, jolloin uusi yritys. Sen kun kiukkuaa muutaman tunnin, mutta oppii varmasti nopeasti.
Mulla taas on se kokemus, että 2-vuotias ei nimenomaan opi tällaisesta, koska 2-vuotias ei osaa järkeillä niin pitkälle. Meneehän tämä vaihe ohi joskus kuitenkin.
Ap
Minulla on sama kokemus. Kolmesta lapsesta yksi on niin impulsiiivinen ja sinnikäs, että jos suuttuu ruokapöydässä tai muuten ei maistu, niin hän ei sitten todellakaan syö vaikka koko päivänä. Ei kyllä opi oikein millään.
Ihan yksinkertaisesti, ruoka tarjolle ja pyydetään lapsi syömään. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on 3-4 tunnin päästä, jolloin uusi yritys. Sen kun kiukkuaa muutaman tunnin, mutta oppii varmasti nopeasti.
Mulla taas on se kokemus, että 2-vuotias ei nimenomaan opi tällaisesta, koska 2-vuotias ei osaa järkeillä niin pitkälle. Meneehän tämä vaihe ohi joskus kuitenkin.
Ap
Tietenkin lapsissa on eroja, mutta meillä on ollut molemmilla lapsilla tuo "Nyt on ruoka-aika, syöt jos on nälkä" -tyyli jo yksivuotiaalla ja hyvin on toiminut. Välillä tyttö syö heikommin, mutta oikeasti melko vähällä pärjää. Ja välillä on jotain hyvää jälkiruokaa (tyyliin vesimeloni) ja sitä ei tietenkään saa jos ei ruoka maistu. Kaksivuotias alkaa todellakin jo tajuamaan mistä narusta vetää, jos vanhemmat suostuvat pompoteltaviksi.
Meillä ei ole tämä nuorempi pystynyt analysoimaan, että paha olo on johtunut nälästä, ja siksi jättää syömättä vaikka kuinka pitkään, jos ei häntä huijaa syömään vaikka jonkun videon avulla. Ja jos ei syö, ei oikein nukukaan, ja elämä on aika perseestä.
Täällä 2- vuotiaan kanssa sama ongelma, mikään muu ei kelpaa kuin hapankorput, vesi ja omena+ vaatii kokoajan herkkuja joita ei todella saa kun ei syö ruokaakaan.
En ymmärrä että tehdään lapsia ja sitten puhutaan kuinka "kaiken muun paskan lisäksi on tämäkin persejuttu". Valittaa saa jos syytä on mutta tuollainen ronski kaikki on paskaa tyyppinen puhuminen kuulostaa kuvottavalta. Kaikki se "persepaskauhmaeisyö" on sitä vanhemmuutta. Lapset on lapsia. Jos ne tekis kaiken aikuisten tavalla ne ois aikuisia. Aikuisen kuuluu olla se isompi ihminen. Ja alapeukkuja vaan!
Älä tee ruokailusta valtataistelua.
Tosi hyvä vinkki. kiitos.
Ap
Ja tää onnistuu miten?
Meidän 2v. söi vielä pari kuukautta sitten monipuolisesti ja hyvin. Nykyään kiukkuaa ja nirsoilee.
Meillä esikoinen söi kiltisti siihen 3-vuotiaaksi. Sitten alkoi närppiminen ja ruuasta kieltäytyminen. Pahinta juuri oli se nälkä kiukku. Se on ärsyttävää! Tsemppiä :)
Ihan yksinkertaisesti, ruoka tarjolle ja pyydetään lapsi syömään. Jos ei maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on 3-4 tunnin päästä, jolloin uusi yritys. Sen kun kiukkuaa muutaman tunnin, mutta oppii varmasti nopeasti.
Onhan tämä vain vaihe, mutta rasittava silti. Ruokapöytään tuleminen, siinä pysyminen ja syöminen - mikään ei luonnistu.
Ap
Mulla taas on se kokemus, että 2-vuotias ei nimenomaan opi tällaisesta, koska 2-vuotias ei osaa järkeillä niin pitkälle. Meneehän tämä vaihe ohi joskus kuitenkin.
Ap
Tää ollut meillä käytössä jo pitkään 1v 9kk ikäisellä, kyllä toimii. On silti pieniruokainen, mutta oppii ainakin syömään sen verran että selviää seuraavaan ruokailuun. -ohis
Kiitos, sitä tarvitaan.
Ap
Meillä 2 v kanssa ja se tuputtaminen on turhaa. En oikeasti saisi sille alas mitään jos on niin päättänyt että ei syö. Jos ei kelpaa niin nostan pois pöydästä ja seuraavan kerran syödään seuraavalla aterialla.
Meillä ei yleensä syö seuraavallakaan aterialla, jos antaa olla syömättä.
Ap
Tietenkin lapsissa on eroja, mutta meillä on ollut molemmilla lapsilla tuo "Nyt on ruoka-aika, syöt jos on nälkä" -tyyli jo yksivuotiaalla ja hyvin on toiminut. Välillä tyttö syö heikommin, mutta oikeasti melko vähällä pärjää. Ja välillä on jotain hyvää jälkiruokaa (tyyliin vesimeloni) ja sitä ei tietenkään saa jos ei ruoka maistu. Kaksivuotias alkaa todellakin jo tajuamaan mistä narusta vetää, jos vanhemmat suostuvat pompoteltaviksi.
Minulla on sama kokemus. Kolmesta lapsesta yksi on niin impulsiiivinen ja sinnikäs, että jos suuttuu ruokapöydässä tai muuten ei maistu, niin hän ei sitten todellakaan syö vaikka koko päivänä. Ei kyllä opi oikein millään.
Meillä ei ole tämä nuorempi pystynyt analysoimaan, että paha olo on johtunut nälästä, ja siksi jättää syömättä vaikka kuinka pitkään, jos ei häntä huijaa syömään vaikka jonkun videon avulla. Ja jos ei syö, ei oikein nukukaan, ja elämä on aika perseestä.
Ap
Täällä 2- vuotiaan kanssa sama ongelma, mikään muu ei kelpaa kuin hapankorput, vesi ja omena+ vaatii kokoajan herkkuja joita ei todella saa kun ei syö ruokaakaan.
En ymmärrä että tehdään lapsia ja sitten puhutaan kuinka "kaiken muun paskan lisäksi on tämäkin persejuttu". Valittaa saa jos syytä on mutta tuollainen ronski kaikki on paskaa tyyppinen puhuminen kuulostaa kuvottavalta. Kaikki se "persepaskauhmaeisyö" on sitä vanhemmuutta. Lapset on lapsia. Jos ne tekis kaiken aikuisten tavalla ne ois aikuisia. Aikuisen kuuluu olla se isompi ihminen. Ja alapeukkuja vaan!
Lakkaat nyt ne videot ja muut viihdykkeet saman tien. Lapsi ei itseään nälkään tapa, sehän pompottaa teitä ihan 100-0.