Kumman puoleiset isovanhemmat ovat/olivat sinulle läheisempiä; äidin vai isän?
Kommentit (18)
Isänpuoleiset. Myös lapsilleni isänpuoleiset.
Isän puoleiset, lapsilla äidin puoleiset ovat läheisempiä.
Äidin äiti. Muut isovanhemmat eivät olleet kanssani tekemisissä kuin sukujuhlissa.
Isänpuoleinen oli oikea mummola kaikilla herkuilla li ihan tavallinen ja välittävä. Äidin puolelta oli vain kerrostalossa asuva itsekäs äiti, mummo ja isomummo, joka elää vieläkin.
Henkisesti läheisempiä olivat äidin puolen isovanhemmat vaikka isän puolen isovanhempien kanssa vietin/(vietän) huomattavasti enemmän aikaa ja he asuivat lähempänä.
Lapsille läheisin on äidin puoleinen isoäiti ja isän puoleinen isoisä. Isän puoleista mummoa he eivät koskaan ehtineet edes tavata.
Äidin. Tai tarkemmin sanottuna äidin äiti ja äidin äidin isä. Omille lapsille isän.
Itselleni läheisempiä olivat isän vanhemmat, lapsilleni minun (eli äidin) puoleiset isovanhemmat. Syy lienee ihan yksinkertaisesti maantieteelliset seikat. Toisia on mahdollisuus tavata useammin kuin toisia.
Äidin puolen isovanhempien kanssa olin enemmän tekemissä, mut isän äiti oli henkisesti lähempänä.
Äitini vanhemmat olivat jo kuolleet syntyessäni. Isänisä ja puolisonsa olivat suht läheisiä ja mukavia, mutta isänäiti oli eläessään suorastaan mulk*u. Nyt siis kaikki jo mullan alla.
Omalle lapselleni äitini ja elämänkumppaninsa ovat läheisiä, koska muita isovanhempia ei tavallaan koskaan ole ollut mukana lapseni elämässä. Isäni kuoli 10 vuotta sitten ja ei hän alkoholistina oikein kuulunut elämäämme. Lapseni isänisä oli jo kuollut lapsen syntyessä ja isänäiti kuoli lapsen ollessa n. 8-9v., eikä hänestä koskaan tullut kovin läheinen, kun oli jo kovin vanha tuolloin ja esim. hoitoon ei lasta voinut hänelle viedä. Eikä hänkään kovin mukava henkilö eläessään ollut.
Lapsellani on tavallaan varamummu ja pappa siskoni miehen puolelta ja se on ollut aina todella mukavaa. Nyt tosin hänen ollessa täysi-ikäinen ei oikein ketään vanhuksia tapaa, mutta se on ymmärrettävää.
Isän. Vaarini oli jopa vanhempianikin rakkaampi. Meillä oli aivan erityinen suhde. Olin ensimmäinen lapsenlapsi ja heti aivan erityissuosiossa ja meillä vaan jutut meni yksiin, ehkä siksi, kun syntymästä saakka oltiin niin paljon tekemisissä. Oli kyllä läheiset suhteet myös äidin äitiin (tämän puolen vaari kuoli nuorena), mutta tuo isoisän kanssa oleva suhde oli läheisin. Olin paikalla sairaalassa kun hän kuoli mm. On paitsi minun, myös monien mielestä ollut aivan erityinen ihminen.
Omilla lapsillani minun puolen isovanhemmat, isän puolen isovanhemmat eivät niin välitä.
Isän puolen itselläni, lasteni kohdalta en osaa sanoa kun ovat hyvin läheisiä molempien puolten isovanhempien kanssa
Äidin puolen isovanhemmat, sekä mulle että lapsille.
Isän kasvattiäiti oli jo yli 70 kun synnyin ja välillä käytiin isän kanssa hänen luonaan kahvilla ja mehulla ja jutusteltiin. Olin alle 10-vuotias kun hän kuoli. Kasvatti-isä oli kuollut jo muutama kuukausi syntymäni jälkeen.
Miehen isä on kuollut ja äitinsä on epäluotettava juoppo, joten ei juurikaan olla tekemisissä hänen kanssaan.
Itselleni isän puoleiset. Sekä minun että mieheni vanhemmat ovat eronneet ja asuvat kaikki eri osoitteissa, joten kaikkia ei luonnollisestikaan tule, ihan ajanpuutteen vuoksi, tavattua yhtä paljoa. Läheisimpiä heille ovat ehkä minun isäni ja mieheni äiti.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni isän puoleiset. Sekä minun että mieheni vanhemmat ovat eronneet ja asuvat kaikki eri osoitteissa, joten kaikkia ei luonnollisestikaan tule, ihan ajanpuutteen vuoksi, tavattua yhtä paljoa. Läheisimpiä heille ovat ehkä minun isäni ja mieheni äiti.
Siis tarkoitin, että lapsilleni läheisimpiä.
Äitini vanhemmat olivat lapsena läheisempiä, sillä asuimme samalla paikkakunnalla, mutta nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Olen tällä hetkellä huomattavasti läheisempi isäni vanhempien kanssa, sillä siinä missä isäni vanhemmat ovat nippanappa seitsemänkymppisiä, on äitini äiti jo yhdeksänkymppinen.
Isäni vanhemmat. Myös lapselleni isänsä vanhemmat ovat läheisempiä.
Isovanhempani ovat kaikki kuolleet jo ennenkö täytin edes viisi, joten paha sanoa.