Jos minä kuolen, niin saavatko lapseni osuuteni vanhempieni perinnöstä?

Kyllä, he ovat sijaisperillisiä eli saavat osuutesi.

Voimia sairautesi kanssa.

Tietenkin saavat.

Tsemppiä taisteluun, mutta ole huoleti tämän asian suhteen.

Kyllä, jos kuolet ennen vanhempiasi, niin heiltä jäävä perintö jaetaan lapisesi ja sisaresi kesken. (Tai hänen jälkeläisten,jos hänkin kuolee ennen vanhempianne tai hän luopuu perinnöstä).

Vielä minunkin piti toivottaa voimia ja jaksamista sairautesi kanssa,

Kiitos vastaajille. Miten tästä voisi kertoa läheisille? Työkyky on kohta mennyttä ilmeisestikin, joten on pakko. Mistä ei enää ole, kun lähti toisen matkaan, lapsetkin jo isoja ja vain yksi asuu kotona.

En haluaisi kertoa kenellekään mitään:(

Sairaudesta kertomistako mietit?

- Sinun ei ole pakko kertoa mitään. Mietin, että jos sinulla on voimia, niin vaikka kutsumalla kaikki kerralla kylään tai vaikka "puolueettomalle maalle" ja menette kaikki yhdessä syömään, jossa sitten kerrot tilanteen. - Toisaalta pohdin, että voisitko kirjoittaa kaikille kirjeen, jossa kerrot tilanteestasi, jos puhuminen on vaikeaa. Mutta kuten aluksi sanoin, mikään pakko sinun ei ole kertoa sairaudestasi mitään. Ja mitään velvollisuutta sinulla ei ole myöskään jättää perintöä. Hyviä vomia toivottaen   

Erään ystäväni äiti sairasti salaa ja jätti kertomatta mahdollisimman pitkään. Aikuiset lapset traumatisoituivat moisesta salailusta. On monelle lapselle tärkeää voida kulkea rinnalla sekä työstää asiaa itsekin sitä mukaa kuin asiat etenevät ja toisaalta elää mukana sitä iloa, kun tuntuu, että tauti saadaan nujerrettua.

t. Eräs, joka on itsekin menettänyt äitinsä syövälle

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajille. Miten tästä voisi kertoa läheisille? Työkyky on kohta mennyttä ilmeisestikin, joten on pakko. Mistä ei enää ole, kun lähti toisen matkaan, lapsetkin jo isoja ja vain yksi asuu kotona.

En haluaisi kertoa kenellekään mitään:(

Kysy sua hoitavalta lääkäriltä apua, jotta pääset keskustelemaan esim. psykologin kanssa. Heiltä saat neuvoja ja apua läheisille kertomiseen, he ovat kohdanneet satoja samassa tilanteessa olevia. Ota siihen se aika jonka tarvitset, ei ole mikään pakko kertoa nyt. Muutenkin, ihan oman itsesi vuoksi pyri kaikin keinoin saamaan apua myös sille omalle päänupillesi. Se on tärkeää oman jaksamisesi kannalta.

Toivotan suurimpia mahdollisia voimia kamppailuun! Perintöasiasta sinun ei kannata eikä tarvitse huolehtia.

Ensin tehdään ositus puolisoitten välillä. Jos varakkaampi kuoli ensin, eikä esim. avioehtoa ole, leski voi saada tasinkoa. Hänellä on asunnon hallintaoikeus, vaikka asunnon (koko tai osittittainen) omistus siirtyisikin perinnönjaossa.

Nyt vasta tiedetään vainajan jäämistö, josta puolet kuuluu lähimmille rintaperillisille (tapauksessasi sinulle ja sisarellesi taikka jos teitä ei ole tai jompi kumpi luopui perinnöstä, lapsillenne).

Toisesta puolesta omasta jäämistöstään kumpikin vanhempamme voi itse päättää testamentilla: antaa puolisolleen, vain toiselle lapselleen, lapsenlapsille, muulle sukulaiselle, ystävälle, jollekin yhdistykselle jne.

Jos vanhempi testamenttaa omaisuutensa muualle(kin), lähimmille rintaperilisillä on oikeus olla hyväksymättä testamenttia siltä osalta kuin se loukkaa heidän lakiosaansa (puolta perintöosaansa), vaatimus on esitettävä testamentin saajille puolessa vuodessa.

"Erään ystäväni äiti sairasti salaa ja jätti kertomatta mahdollisimman pitkään. Aikuiset lapset traumatisoituivat moisesta salailusta. On monelle lapselle tärkeää voida kulkea rinnalla sekä työstää asiaa itsekin sitä mukaa kuin asiat etenevät ja toisaalta elää mukana sitä iloa, kun tuntuu, että tauti saadaan nujerrettua. t. Eräs, joka on itsekin menettänyt äitinsä syövälle"

- Nämä eivät ole aina kovin yksinkertaisia asioita. Olen itse vielä -toivottavasti kaukana siitä hetkestä kun kuolema on lähelläni- mutta jo nyt hieman kammoan tilannetta, jossa muut alkaisivat hosua tai vouhottaa, kuinka minun pitäisi viimeiset elinpäiväni viettää. Sitä paitsi ovatko lapset keskenään yksimielisiä siitä, mikä olisi parasta?  Tai uskooko vahvasti  esimerkiksi jompi kumpi, tai joku lasten kumppaneista mikä minulle on paras? -Entä jos muut tai toinen on erimieltä?  En  luultavasti pitäsi siitäkään, että säälisivät minua kun olen sairaana. En haluaisi olla kenellekään vaivaksi. 

Mikä sairaus sinulla on todettu? Miten se tulee etenemään? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oli todella tärkeää, että tiesimme läheisemme sairaudesta ennakkoon. Sairaus eteni nopeasti, hoidot näkyivät voinnissa heti ja se johti kuolemaan parissa vuodessa. Olisi ollut kammottavaa nähdä, että jotain on vialla ja jäädä ilman vastauksia.