Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi äitini ostaa minulle vaatteita ilman, että olen mukana
10.06.2016 |
Meidän makumme on kuitenkin aivan erilaiset. Äitini pukeutuu klassisesti ja yrittää ostaa mulle hänen tyylisiään vaatteita, joita itse pidän järkyttävän tylsinä ja tanttamaisina. Nytkin oli lomamatkalla ja osti mulle laivastonsinisen lyhythihaisen polven alapuolelle ulottuvan mekon, kun hänen mielestään se oli kaunis ja näyttäisi mun päällä hyvältä ja hän oli nähnyt saman mekon jollain mua nuoremmalla tytöllä. Mun mielestä se mekko taas oli järkyttävän ruma, tanttamainen, eikä muutenkaan mun tyylinen.
Onneksi olemme äitini kanssa lähes saman kokoisia, joten hän pystyy käyttämään sitä mekkoa, mutta hänen piti vetää kauhea itkushow siitä, kuinka hän niin kovasti ajatteli mua sitä ostaessaan. Oikeasti jos äitini olisi ajatellut minua mekkoa ostaessaan, hän olisi ostanut sellaisen, jota hän ei itse vetäisi päälleensä edes maksusta.
Ikääkin mulla on 25, joten osaan ostaa itse vaatteeni. Jotenkin tuntuu, että äitini yrittää väkisin saada mun tyyliä muutettua.
Kommentit (13)
Munkin äiti haluais, että lukisin kirjoja enkä soittaisi kitaraa :) olen 30...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini osti minulle aikanaan niin kamalia "lahjavaatteita", että huh huh. Semmoisista Pirjon Putiikeista, mistä +40v pyylevät naiset ostavat nanso-tyylisiä vaatteitaan. Ikuisesti muistan sen löysän, pari kokoa liian ison t-paidan, jossa oli paljeteilla kirjailtu kissan naaama rinnukseen. Voi taivaantalikynttilät :'D
"Arvostan elettäsi, kiitos kovasti, mutta meillä on kyllä aika eri tyylinen maku...."
Äidit on sellaisia!
Omani kysyy aina pitääkö käydä vessassa, jos ollaan jossain menossa. Olen 41. 💖
Minulla on kaksi naispuolista lähisukulaista, jotka ovat jo vuosia yrittäneet puuttua tyyliini. Tykkään siis itse pukeutua klassisen naisellisesti, käytän paitapuseroita, kynähameita ja korkokenkiä (en paljastele enkä pukeudu muutenkaan provosoivasti), mutta tämä on heidän mielestään pinnallista. Välillä tuntuu siltä, että Suomessa naisten tulisi käyttää vain Marimekon trikoopaitoja, muodottomia housuja ja terveyssandaaleita, kaikki muu on itsestä turhan numeron tekemistä. Samoin nämä sukulaiset jaksavat huomautella ja ihmetellä, kuinka en "vieläkään" ole leikannut hiuksiani lyhyiksi, vaikka olen jo äiti ja yli kolmenkymmenen. Luonnollisesti saan heiltä usein lahjaksi vaatteita, jotka poikkeuksetta päätyvät kierrätykseen.
Jotkut äidit ei vaan ymmärrä että lapset on elämässä vaan lainassa, eikä niitä enää omisteta kun ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini on hyvin ekohenkinen.
Saan aina sellaisia kamalia vaihtoehto eko hamppu vaatteita, vaikka itse pidän klassisesta tyylistä.
Iäkäs mummini tarkasti eläkeikäiseltä tyttäreltään, onko tällä villahousut.
Äiti osti minulle aina vaatteita, jotka olivat hänen mielestään kauniita. Hän loukkaantui, kun en ilahtunut kyseisistä lahjoista.
Osa äideistä huolehtii - omalla tavallaan - lapsistaan koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 34-vuotias ja mutsi ostaa silti mulle satunnaisesti sukkia, kalsareita ja t-paitoja. En oikein osaa suhtautua asiaan, mutta en myöskään osaa ajatella sen olevan huono asia.
Mun äiti ostaa Ted Bakeria ja Karen Milleniä. Valitettavasti itselleen eikä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen isäni aikoinaan toi minulle todella kivan paidan tuliaisiksi eräältä lomamatkalta, kun olin teini-ikäinen. Paita olisi vieläkin ihana, mutta valitettavasti kulunut jo niin paljon, ettei sitä voi enää käyttää. Olin ihan ihmeissäni, kun hän tunsi vaatemakuni niin tarkkaan.
Äitini sitten taas vaatekaupoissa kierrellessämme yrittää kertoa kaikista ihan ihme mekoista, että ne muka sopisivat minulle. Onneksi kyllä uskoo, kun sanon etteivät ole tyyliäni.
Mun äiti harvemmin ostaa mulle vaatteita, ainakaan yllätyksenä siis. Joskus kyllä maksaa mulle jonkun vaatteen jos ollaan yhdessä kaupoilla. Anoppi sen sijaan tuo aika useinkin vaatetta mulle ja miehelleni... Onneksi kyllä usein sellaista käytännöllistä jotka menee vaikka pihahommissa tai kotivaatteina.
Kerran anoppi kyllä toi mulle nahkaisen, hapsullisen vesirajaminimekon. Se oli aika yllättävä valinta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaappi täynnä äidin etelän tuliaisia. En halua loukata, niinpä en voi heittää niitä menemään, niin pitkään kuin äidissä henki pihisee. Tuliaiset ovat t-paitoja, hattuja ja lippiksiä, joissa lukee Madeira, Gran Canaria, Rodos jne. Olen yrittänyt vihjailla tuliaisiksi vaikka astioita tai laukkuja.
Mies on täyttänyt 40 ja hänen äitinsä kuvittelee tietävänsä poikansa vaatemaun. Voi kammotus niitä vaatteita. Joka joulu ja joskus muulloinkin. Ja sitten itketään, kun ei kelpaa. Mies siis pukeutuu siististi ja ostaa vaatteita, ei ole kyse siitä, että käyttäisi kulahtaneita vaatteita tai inhoaisi vaatekauppoja tms.