Ristiäiset tulossa. Pyydättekö pieniä lahjoja myös isosisarukselle?

Ei jumalauta, kysytkö/mietitkö ihan tosissasi tätä asiaa??!!??!!??!!

Näin ne perinteet muuttuvat ajan saatossa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten, oli ihan tavallista, että vain kummit toivat vauvalle lahjat ja kummilusikan lapsi sai vasta 1v. syntymäpäiväksi, mutta sekin annetaan jo nykyään kastejuhlassa etukäteen, vaikka sille ei ole käyttöä.

Nyt toivotaan kaikkien tuovan lahjat päivänsankarille, jopa muille sisaruksille, ettei tule pahamieli.

Ehkä seuraavaksi kutsussa on tilinumero, johon kutsuvierailta toivotaan rahaa, koska "meillä on jo kaikkea" ja pidetään mahdollisimman suuret ristiäiset rahan toivossa, kun todellisuussa sitä rahaa ei ole tarpeeksi, jolla ostaa tavaraa lisää ja maksaa suuret kemut, olisihan se niin kiva laittaa mahtavista perhejuhlista kuvia Facebookiin.

Oikeesti. Ei olekaan ihan älytön ajatus tuo ap:n aloitus. Vieraat tuo yleensä kuitenkin jotain, niin eikös se ole kaikille kiva, että lahjat on mieluisia.

Ei kaikesta tarvitse vetää hernettä nokkaan.

Et voi.

Vaikka kuinka olisi uhmaikä.

Lapsen täytyy oppia, ettei aina ole hänen huomiopäivänsä. Ei joku voi aina ostaa lapselle lahjaa, jos tämä käy esim. kaverin synttäreillä.

Kiitos ideasta ap. Pikkusiskoni häät ovat tänä kesänä ja itse olen tällainen katkera vanhapiika ja inhoan tulevaa lankoa. Ehkä mielipahaani lievittää jos teen oman pienen lahjalistan. Mites teillä, onko kastettavan täti, setä tai eno kenties lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Meillä isosisarus uhmaiässä ja kovasti mustasukkainen vauvasta.

Pelottaa miten nuoremman ristiäiset onnistuu, kun kaikki huomio kohdistuu vauvaan.

Mitä mieltä olisitte, jos pyytäisin pieniä muistamisia myös isommalle? Helpottaisi ehkä mustasukkaisuutta.

Lohtulahjat ovat sitten tulleet Suomeenkin.

Et pyydä mitään lahjoja tuetenkään. Eikä se vauvakaan tarvitse lahjoja!!!

Vierailija kirjoitti:

Et pyydä mitään lahjoja tuetenkään. Eikä se vauvakaan tarvitse lahjoja!!!

Sitähän se ap kirjoitti, ettei vauva tartte paljon mitään.

Vähän menee offtopic, mutta olin siis itse 6v kun veljeni ristiäisiä vietettiin. Olin vähän mustis, mutta se johtui monimutkaisista perhesuhteista. Mulla ja veljelläni oli eri isät. Omaani en koskaan tuntenut ja isäpuoli äiti ei antanut minun sitä unohtaa. En hänen mielestään olisi saanut kutsua isäpuoltani (joka oli elämässäni siitä asti, kun täytin kaksi) isäksi.  Isä kuitenkin adoptoi minut kun olin teini. Ja siitä asti mummo on  ollut sitä mieltä, että olen kiitollisuudenvelassa..

Eli ymmärrän jollain tasolla sisarusten välisen mustasukkaisuuden.  Mutta kyllä siihen pitää voida mennä väliin.

Neljä lasta joten jotain kokemusta asioista..

Ensinnäkin kastelahjoja ei pyydetä edes vauvalle, jos joku tuo niin s eon mukavaa. Juhlan tarkoitushan on liittää lapsi seurakuntaan (ei siis antaa sitä nimeä...) . Isommalle sisarukselle voi olla kova paikka jakaa kaikki uuden tulokkana kanssa siksi jo vauvan odotusaikana pitäisi alkaa valmistella asiaa. Mutta nyt ollana tässä...

Vanhempaa voi auttaa jos käytte hänen kastejuhlaansa läpi kuvista tms asioilla, etsitte sen kastekynttilän ja lusikan yms jutut. Lapsella mahdollisuus oivaltaa, että on saanut saman huomion. Sitten sovitte aikuisten kesken, kuka hoitaa mustasukkaisen natiaisen niin ettei aiheuta ylimääräistä häslää juhlissa. Jos ei osaa olla niin pois sivummalle. Tämä kun ei ole ainoa juhla jossa hän ei ole päätähti niin turha opettaa lohtulahjoille tms. Lapsen hyvän käytöksen voi sitten palkita juhlan jälkeen, mutta vain hyvän. Meillä muiden lasten kummit toivat pienen muistamisen omalle kummilapselleen ja todellakin ihan pienen, tosin antavat pikkujuttuja tai säästöpossurahana 2€ usein poiketessaan...

Tee ristiäisistä juhla myös isosiskolle. Käytte kaksistaan ostamassa hänelle uuden juhlamekon, teette kampauksen, laitatte kynsilakkaa, harjoittelette isosiskon tärkeitä tehtäviä eli vauvan pään pyyhkimistä ja tutista huolehtimista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempaa voi auttaa jos käytte hänen kastejuhlaansa läpi kuvista tms asioilla, etsitte sen kastekynttilän ja lusikan yms jutut. Lapsella mahdollisuus oivaltaa, että on saanut saman huomion. Sitten sovitte aikuisten kesken, kuka hoitaa mustasukkaisen natiaisen niin ettei aiheuta ylimääräistä häslää juhlissa. Jos ei osaa olla niin pois sivummalle. Tämä kun ei ole ainoa juhla jossa hän ei ole päätähti niin turha opettaa lohtulahjoille tms. Lapsen hyvän käytöksen voi sitten palkita juhlan jälkeen, mutta vain hyvän. Meillä muiden lasten kummit toivat pienen muistamisen omalle kummilapselleen ja todellakin ihan pienen, tosin antavat pikkujuttuja tai säästöpossurahana 2€ usein poiketessaan...

Jaa, onhan teilläkin kummit tuoneet kummilapsilleen lahjoja vauvan ristiäisiin.

Ei, nyt on tärkeätä opettaa isosissrukselle että hänellä ja pikkusisarella on omat merkkipäivänsä kummallakin. Jos isompi saa aina lahjoja kun on juhlapäivä niin hänhän menee seuraavaksi avaamaan kaverisynttäreillä jonkun toisen lahjat.

Minusta olisi kiva idea ottaa isompi mukaan valmisteluun ja sitä kautta kertoa hänellä miten juhla etenee ja miten pikkusisarukselle annetaan nyt lahjoja koska on hänen päivänsä. Voisitte vaikka mennä yhdessä valitsemaan pienelle lahjan isomman kanssa jonka hän saa sitten myös antaa.

Ei voi pyytää. Mä lahjoin itse oman vähän vajaa 3-v lapseni. Lupasin ostaa sille lelun mitä se oli halunnut kovasti, jos käyttäytyy nätisti. Lisäksi sai avata vauvan paketit.

Ap, kovin kärkkäitä vastauksia olet saanut. Meillä lapsilla oli pieni ikäero ja vaikea on pienelle uhmaikäiselle opettaa pettymyksiä ja toisen juhlapäivän huomioimista kun kaikki päivät on muutenkin täynnä kiukkua ja itkua. Meillä ainakin isovanhemmat ja lähimmät muistivat isosiskoa ihan automaattisesti ilman mitään pyytämistä ristiäisissä ja ekoina synttäreinä. Muistamiset oli pientä mutta kuitenkin semmoista että lämmitti pienen sisaruksen mieltä. Kun ikää ja järkeä karttui niin sitten oli helppoa lasten mieltää kenen juhlapäivä oli kulloinkin ja kuka on keskipiste ja ns. lohtulahjat eivät olleet enää "tarpeen". Ja nyt jo teini-ikäisillä sisaruksilla on erittäin lämpimät ja hyvät välit keskenään.

Ehkä oli sitten curling-vanhemmuutta/isovanhemmuutta mutta meillä ainakin toimi.