Luisteleminen raskaana ollessa?

Mut mä en ainakaan uskaltaisi jäälle. Koko talven on kovasti tehnyt mieli mutta mutta. Vaikka hyvin osaankin luistella, niin mitä jos kaatuu?

Siitähän seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä a)keskenmeno b)ennen aikainen synnytys, kummaksi lasketaan riippuu viikoista.

En uskalla ottaa riskiä, suksilla oon hiihtänyt tasamaalla (vaikka halusin laskettelemaan), luistele en, vain pulkkamäki on mulle sopivaa (eikä sekään esim. äitini mielestä. Vaan jotain noiden muksujen kanssa täytyy tehdä (2v, 3,5v)

rv 32+1

Itse en ole edes hyvä luistelija, mutta mitä olen joitain kertoja jäällä käynyt, siis ennen raskautta, olen kyllä pystyssä ihan huoletta pysynyt, etenkin jos luistelee vain eteenpäin eikä leiki eri spurttien kanssa :D Uskaltaisin nyt lähteä kyllä luistelemaan, ei vaan juuri viime aikoina ole ollut intressejä. Riippuu sitten siitäkin, miltä se liikkuminen tuntuu ison mahan kanssa, itse en sitä vielä tiedä rv13+5. Laskettelun koen henkkoht eri jutuksi, kun olen ollut mäessä vain kerran ja lensin aluksi nokalleni niin monesti, että pääsi jo kiukkuitku mäessä. Tosin sitten kun alkoi pysyä pystyssä, innostuin lajista todella.

Ohessa pari eri viestiä, jotka ovat vanhoista tämän palstan keskusteluista: Ekan on kirjoittanut YksiAinut ja toisen chamrousse.

Nämä olivat mielestäni ihan hyvät ohjeet, kun itse eilen hain haulla tietoa siitä saako alkuraskaudessa hiihtää...



Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisema " Terveen äidin raskausajan liikunta" -opas, josta aivan yksiselitteisesti käy ilmi seuraavaa:



* alkuraskauden aikana (20-28 raskausviikkoon asti):

1. Liikuntamuodot: totuttuja liikuntamuotoja

2. rasittavuus: kestolla ja voimakkuudella ei rajoitusta

3. liikunnan vasta-aiheet (eli missä tilanteessa ei saa liikkua): verenvuotoa

4. vältettäviä liikuntamuotoja: ei ole



* loppuraskauden aikana (20-28 raskausviikon jälkeen):

1. Liikuntamuodot: kävely, hölkkä/juoksu, hiihto, uinti, pyöräily, äitiysjumppa, ohjattu kuntosaliharjoittelu

2. rasittavuus: 3-4 krt viikossa. Sydämen syke mieluiten 140 tai alle. Liikunnan kesto 30-45 min.

3. liikunnan vasta-aiheet (eli missä tilanteessa ei saa liikkua): verenvuoto, hoitoa vaativat supistukset, lapsiveden meno, eteisistukka, raskausmyrkytys, sikiön kasvunhidastuma, kaksosraskaus, kohdun kaulan heikkous

4. vältettäviä liikuntamuotoja: tapaturma-alttiit lajit, liikuntamuodot, jossa kohtu voi joutua _voimakkaaseen_ hölskyvään liikkeeseen, liikunamuodot, joissa kohtu voi joutua puristuksiin.



Esipuheessa kerrotaan, kuinka tärkeää on liikunta ja hyvä fyysinen suorituskyky ja blaa-blaa, lisäksi todetaan, että liikunnan voi jopa aloittaa, tosin mieluiten ohjatusti. Ja lisäksi selostetaan melko tarkasti, mitä yllä kirjoittamani taulukko tarkoittaa.





Espoon ohjeet:

Liikuntaa voi jatkaa rajoituksitta yli normaalisti sujuvan raskauden puoliväliin, noin 24. viikolle. Raskauden puolivälin jälkeen on syytä jättää tauolle ¿rajut¿ lajit, tapaturma-alttiit ja kohtua voimakkaasti heiluttavat lajit sekä liikuntalajit, joissa kohtu voi joutua puristuksiin (esim. ratsastus, laskettelu, kamppailulajit).



Hyviä liikuntalajeja ovat:

- kävely

- uiminen

- hiihto, luistelu

- hölkkä

- pyöräily

- kevyt kuntosaliharjoittelu (painovastus 50% tavanomaisesta, toistot 15-20, vältä liikkeitä joissa kohdistuu painetta alavatsaan: mm. jalkakyykky, jalkaprässi, maastanosto, vatsarutistus, ojennus selkäpenkissä. Valitse liikkeitä joissa saat tuettua selän hyvin penkkiin).

- aerobic, jossa kuitenkin kannattaa välttää jatkuvaa hyppelyä ja vatsalla tehtyjä liikkeitä, huomioi myös hyvät jalkineet.

- voimistelu, vesijumppa. Aärimmilleen vietyjä venytyksiä tulee välttää.



Selkäkipuja voidaan hoitaa ja ehkäistä vahvistamalla, venyttelemällä ja rentouttamalla vatsa-, selkä- ja lantionpohjanlihaksia. Nämä lihakset joutuvat kannattelemaan kohdun ja muiden lantion elinten painoa. Kuntosalilla voi pyytää ohjaajaa tekemään erityisesti raskaana olevalle sopivan treeniohjelman.

... että luistelua suositellaan hyväksi liikuntamuodoksi raskauden aikana, kun siinä kuitenkin on selvä kaatumisen riski. Outoa?!



Itse en kyllä lähtisi jäälle enää loppupuoliskolla, tosin enpä ole aktiivisesti luistellutkaan 10 vuoteen, joten pystyssä pysyminen on muutenkin vähän heikkoa ja nilkat kovilla jne. Mutta kyllä mua tuo kaatuminen ja sen myötä istukan mahdollinen repeäminen pelottaa sen verran, että en menisi enää rv 20+.



Coe rv 5+5 (+ tyttö 03/05)

En menisi luistelemaan, koska siinä on kaatumisriski. Kaatuessa raskaus saattaa mennä kesken, tulla ennenaikainen synnytys (omat riskinsä keskosuudessa, kun vauvan elimistö ei ole vielä valmis kohdun ulkopuoliseen maailmaan, esim. keuhkojen kannalta). Riskinä on myös vauvan vammautuminen, esimerkiksi elinikäinen jalkavamma, mikä vaikuttaa lapsesi liikkumiseen (tiedän näin käyneen, ei voitu korjata leikkauksella).



Eli itse jättäisin luistelemisen, laskettelun väliin ja harrastaisin raskauden ajan muita liikuntamuotoja, esim. sauvakävelyä tai uimahallissa käyntiä. Ainahan sitä myöhemmin pääsee luistelemaan yms., raskausaika on kuitenkin aika lyhyt aika elämässä!



-Niittyheinä

Monet tuossa sanoivat, että luistelussa on kaatumisen riski, mutta eiköhän se ole hyvin yksilöllistä, itse en muista, että olisin koskaan edes kaatunut luistimilla, joten koen henkkoht melkeinpä, että miten se voi olla edes mahdollista :D Eli jos luistelutaito on kohdillaan, rauhassa vaan jäille!

Eli kiitos paljon kaikille vastanneille : ). Tänään ei sitten edes kerinnyt miettiä, että meniskö luistelemaan vaiko ei - itse luistelusta puhumattakaan. Mutta ehkä sitä uskaltais? Tietyt riskit ovat olemassa, mutta tuo piskuinen jää poikkeuksellisen hyvässä kunnossa ja sen jälkeen en ole omatoimisesti turvalleni mennyt, kun joskus taapero/leikki-ikäisenä aloittelin ko. hommaa, joten kenties..uskaltais.



Ja ehkä siitä on vähemmän haittaa (kunhan vain tosiaan pystyssä pysyy), kuin kengät jalassa jäällä painelemisesta. Kun tuossa töpsyttelin eilen nastoineni esikoista avustaen tuolla jäällä vuoroin yksin ja vuoroin isukin kanssa yhdessä tukien ja vauhdittaen lasta, niin se jos mikä tuntui pahalta! - Niin masussa, liitoksissa.. kuin muuallakin. Ja sitten kun noilla oli luistimet jalassa tietysti, enkä meinannut vauhdissa pysyä mukana.



Mutta paranee jättää sitten ne sprintit, vauhdikkaat suuntaan jos toiseen " sirklaukset" , pyörähdykset ja mukamas taidokkaat hypähdykset tekemättä ; ) puhumattakaan siitä, että tänä talvena en taida tuon ukon kanssa lätkää pelata.. No, tuleehan noita talvia vielä lisää, eikös jookos?!



*näkee taas varmasti yöllä unta luistelemisesta*



Mutta tuosta pulkkailusta ja liukurin käytöstä itse varoittelisin muita. Itselläni niillä lasku aiheuttaa supistuksia vaikkei edes mikään tömssyinen mäki olisi kyseessä!



- Tiina -

Tuli vielä mieleen, että luistellessa vähän edemmällä olevassa raskauden vaiheessa voi tietysti kaatumisriskiä tavallisesta luistelusta nostaa se, että tasapaino on erilainen kuin normaalisti, kun tuo kehon painopiste on vähän eri paikassa :) Eli se kannattaa vielä varmasti muistaa ennen kun luistimet vetää jalkaan.



Tuosta painopisteen muuttumisesta varmaan johtuu sekin, että jäällä liikkuminen on ihan kengilläkin tosi epäilyttävää niin kuin sanoitkin.



Coe rv 5+6 (ei vielä huolta tasapainosta :)

Esitän eriävän mielipiteen! :))



Itsellä on neljäs raskaus menossa viikoilla 25+5. Tilanne on muuten sama kuin sinulla, eli istukka on etuseinässä ja aika alhaalla (Lääkärin mukaan oikein hyvä paikka ja kaatumiselta paremmin suojassa kuin takana alhaalla!). Pahoinvointia oli minullakin pitkään ja rajuna ja supistelut alkoivat tuttuun tapaan ennenkuin pahoinvointi loppui, eli 15 vkon tienoilla. Välillä olen levähdellyt supistusten takia lääkärin määräyksestä, mutta nyt on liikuntalupa toistaiseksi. Olenkin käynyt pitkiä kävelylenkkejä ja luistelemassa. Liitoskipuja on ollut jo kuutisen viikkoa, joten en epäilisi tuntemuksiasi sen suhteen.



Itselle luisteluhiihto tuntuu liitoskipujen takia hankalalta ja lajit joissa joutuu nostelemaan jalkoja korkealle, hyppimään tai punnertamaan (Esim. kuntosali), olen jättänyt supistusten takia pois.

Luistelu tuntuu kuitenkin mukavalta: Litoskivut eivät vaivaa luistellessa tai sen jälkeen ja supistuksiakaan ei ole ollut. Vauhti ei tosin päätä huimaa ja pyörimiset ja muut temput olen jättänyt kaatumisen pelossa pois. Käyn luistelemassa silloin, kun kentällä on rauhallista, ettei tarvitse pelätä törmäilyjä pikkuluistelijoihin (isot pelaajat ovat kaukalossa). Rauhallinen kentän kiertely ja turvalliset " temput" aurinkoisesa ilmassa piristävät kummasti. Kaatunut en ole, eikä luistelusta ole ollut muutakaan haittaa. Sinuna uskaltaisin laittaa luistimet jalkaan ja liidellä jäällä omaa vointiasi kuunnellen! :)))

Iloisia luistelureissuja! :))))



- Miona 25+5 -

Miksi pitää miettiä jokaista tekemistä erikseen raskaana ollessa? Olen vk 24+ ja viimeksi eilen hurjassa pulkkamäessä (ei muuten siinä mäessä ollut ruuhkaa, oli sen verran jyrkkä mäki =D). Ei tullut missään vaiheessa mieleen, että olisi jotain pitänyt varoa. Pirusti vaan alkoi hengästyttämään mäen ylös kipuaminen. Mutta kyllä oli hulvattoman hauskaa!



Mm. luistelua, juoksua ja lenkkeilyä olen harrastanut ihan normaalisti. Onhan siinä persuuksillaan käyty useampaan otteeseen, mutta mitä siitä. Maha ei onneksi ota vastaan vielä ollenkaan. Itseasiassa ihmiset, jotka eivät raskaudestani tiedä, eivät sitä huomaisikaan.



Taustalla minulta läytyy yksi alkuraskauden keskenemeno viikolta 9+. Olen sitä mieltä, että jos jotain on sattuakseen, se ei ole kiinni siitä, mitä harrastan tai jätän harrastamatta. Kyseessä on vain pirun paska säkä.

Moi Vinku,



Kyllä joissain tekemisissä on oikeasti riski, esim. kaatumisessa jäällä (oli sitten luistimet jalassa tai ei, yleensä varmasti ei vaan kaadutaan ihan kävellessä). Istukka voi siis iskun voimasta revetä irti. Neuvolassakin muistaakseni kehotetaan käymään kuunteluttamassa sydänäänet, jos kaatuu rajusti.



Eli sen vuoksi moni varmasti haluaa kaatuma-alttiita tekemisiä välttää.



Itselläni on vielä sellainen muistikuva taustalla, että v. 1983/4 äitini oli 2kk sairaalassa ja synnytti pikkuveljeni 2kk etuajassa vastaavan tapahtuman vuoksi - istukka repesi osin irti hänen nostettua raskasta tavaraa. Voi tietysti ajatella että tuossakin kävi vaan tosi paska säkä, mutta kyllä äiti on tuntenut siitä syyllisyyttä jo 20+ vuotta. Veli tosin on jo aikuinen, mutta keskosuuden vuoksi kärsinyt sisäelinvaivoista koko ikänsä. Eli ihan tositarinaakin löytyy, kaikki ei ole kaupunkilegendaa.



Kukin toki taaplaa tyylillään, ja useimmiten varmasti ei ole syytä huoleen.



Coe rv 6+0

Ymmärrän kyllä tuskasi. Itse harrastan kansallisella tasolla taitoluistelua ja polte jäälle on ollut karmaiseva. Vaikka pidän itseäni hyvänä- ja varmana luistelijana, en luistimia ole jalkaani uskaltanut kuitenkaan laittaa (II- raskaus, viikot nyt 33+5). Vaikka luistelisi hiljaa- ja varovasti, on kaatumisen riski kuitenkin AINA olemassa. Hinta pienestä luistelureissusta on todella kova, jos syntymättömän lapsen terveys on vaarassa. Faktahan on kuitenkin se, että raskausaikana oman kehon painopiste muuttuu, joka automaattisesti vaikuttaa tasapainoaistiin. Liikkuminen luistimilla ei yhtäkkiä olekaan niin helppoa. Ensimmäisen raskauteni aikana luistelin vielä vkolla 28 ja kuinka ollakaan kaaduin treeneissä todella kovasta vauhdista sillä seurauksella, että olkapääni pomppasi pois kuopastaan ja vaurioitti mennessään pysyvästi olkapään sidekudosrakenteita. Säikähdys vauvan hyvinvoinnista oli luonnollisesti vielä kovempi. Kaikki kuitenkin päättyi ihan hyvin, mutta muistan siinä yhteydessä päättäneeni etten enää koskaan ota samanlaista riskiä. Onhan olemassa lukemattomia muista harrastusmahdollisuuksia, mitä toi töpsöttää ilman samanluokan loukkaantumisriskiä! Onnellista odottelua ja kevätauringon säteitä sinulle!



-M@hakas-