Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surettaa 18-19-vuotiaat, jotka joutuvat muuttamaan pois vanhempiensa luota.
09.06.2016 |
Jos tuon ikäinen ei halua asua vanhempiensa kanssa, kotona täytyy olla jotain pielessä esim. väkivaltaa tai alkoholismia. En tunne ketään 18-19-vuotiasta, joka olisi muuttanut vapaaehtoisesti omasta halustaan vaan kyse on lähes aina olosuhteiden pakosta. Tuon ikäinen ei ole kypsä elämään itsenäisesti. Jos suhde vanhempiin on hyvä, muuttohalut tulevat normaalisti vasta 22-24-vuotiaana.
Kommentit (17)
No itse muutin 19-vuotiaana, ihan täysin omasta tahdosta. Enkä koskaan halajanut takaisin. Ei, perheessäni ei ole alkoholismia tai väkivaltaa. Mutta kyllä vaan tuntui hyvältä muuttaa pois vanhempien "valvonnasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 18 ja mielelläni muutan pois seuraavan vuoden aikana. En halua jäädä vanhempieni jalkoihin pyörimään, varmasti hekin arvostavat että saavat jo asustella kahdestaan. Tuntisin oloni saamattomaksi jos en muuttaisi viimeistään parikymppisenä kotoa.
19-vuotiaan muutin yksin ulkomaille. Ei ollut pakko. Ei ollut alkoholismia tai muutakaan. En kadu ja takaisin kotiinkin olen aina ollut tervetullut.
Olisihan se ollut hassua odotella lukion jälkeenkotona pari vuotta jotta tulee ikä täyteen ja voi lähteä opiskelemaan :D
On tuossa jotain perää ainakin mun kohdalla. Odotin 15-vuotiaasta asti että pääsisin muuttamaan pois kotoa, ja heti ylioppilaaksi päästyäni muutin. Syynä isän vaikea alkoholismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse ne aikanaan viitsinyt kulkea päivittäin 120km matkaa yliopistolle ja takaisin 19vuotiaana.
Hah ja ite muutin ysi luokan jälkeen ja hetkeäkään katunu ja kaikki kotona kunnossa ollu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa muuttaa tuossa iässä kotoa kylläkin opiskelupaikan takia! Niin muutin itsekin, yliopistoa kun ei kotipaikkakunnalta löytynyt.
Jotkut vanhemmat kasvattaa lapsistaan itsenäisiä aikuisia, sellaisia, joiden siivet kantavat.
Tällaisilla lapsilla ja vanhemmilla on yleensä erittäin hyvät välit, vanhemmat seisovat aina takana valmiina ottamaan kopin, mutta eivät koskaan seiso edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin 19-vuotiaana, kun vihdoin kuukausien asunnon etsimisen jälkeen tärppäsi. Mutsi on ylisuojeleva ja soittelee/viestii edelleen useamman kerran viikossa (olen nyt 27v), kyllä tuntui silloin ihan hyvältä, ettei tartte enää jokaista liikettään himaan raportoida, koska "niin kauan kun täällä asut, olet minulle tilivelvollinen!"
Toivottavasti ite antaa omille lapsille liekaa, kun on sen aika.
Olen 16-vuotias, joka muutti noin vuosi sitten pois kotoa opiskelun ja urheilu-uran vuoksi. Olen kasvanut täysin normaalissa ja turvallisessa perheessä, ja vanhempani olivat enemmänkin kuin tukena muutossa ja sen suunnittelussa. Todellakaan ei ole kyse olosuhteiden pakosta! On mielestäni kunnioitettavaa, jos joku kykenee huolehtimaan itsestään näinkin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku vaivautuu tosissaan vastaamaan näihin ikä provoihin.
Heh, minä oli 23-vuotiaana jo kahden lapsen äiti, naimisissa ja asuin omassa omakotitalossa. Niin me ihmiset kehitymme ja elämme eri tahtiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, minä oli 23-vuotiaana jo kahden lapsen äiti, naimisissa ja asuin omassa omakotitalossa. Niin me ihmiset kehitymme ja elämme eri tahtiin!
Tuo nyt ei kerro mistään kypsyydestä vaan tyhmyydestä.
Hankalaa olisi ollut opiskelu Australiassa, jos olisin vanhemmilla asunut. Ehkä muiden perheillä on sitten yksityissuihkukone tällaisia tilanteita varten.
Tää on huono provo. Sorry nyt vaan. Tai jos on totta, niin aivan höntti aloitus.
Mun mielestä vanhemman/vanhempien ja lapsen välisessä suhteessa on pikemminkin jotain vähän vinossa, jos vielä useamman vuoden päälle 20-vuotiaana lapsi asuu kotona. Sehän on juurikin sitä itsenäistymisen aikaa. Toisen asteen koulutus on takana. Useimmat hakevat siitä eteenpäin jonnekin opiskelemaan tai aloittavat työelämässä. Miksi siinä kohtaa vielä kotona pitäisi asua? Kaikki ystäväni ja itsekin muutimme puolen vuoden sisällä yo-kirjoituksista pois kotoa. Kellään ei ollut mitään ongelmakotia/alkoholistivanhempia/tms. Kaikki lähtivät jonnekin päin opiskelemaan. Itse ainakin olin silloin 19-vuotiaana 100% kypsä muuttamaan omilleni. Oli ihana päästä elämään Omaa Elämää omalla jääkaapilla, omalla aikataululla, omassa kodissa.
Alue: Aihe vapaa
Muutin omasta halustani pois ollessani 17. Toki elämässä olisi voinut olla helpompiakin tapoja päästä eteenpäin mutta jälkeenpäin olen tyytyväinen. Olosuhteiden pakko on suhteellinen käsite, minulla jää yksin asuessa vielä pakollisten kulujenkin jälkeen enemmän käyttörahaa kuin mitä kotioloissa olisi jäänyt. Toisaalta olosuhteet ovat siis paremmat, mutten koe rahan olevan verrannollinen siihen kaikkeen mitä olisin kotona saanut.
Yksin asuessani olen saavuttanut tähän mennessä asioita joita en olisi voinut kotioloissa saada. Koen olevani huomattavasti pidemmällä tulevaisuuteni rakentamisessa kuin vasta lähiaikoina muuttavat kaverini.