Meneekö uupumus/masennus ohi itsekseen ajan kanssa, vai paheneeko vain?

Ei kai taipumus häviä koskaan, mutta auttaa kun kuuntelee itseään ja tekee jotain sille tilanteelle jota ei jaksa.

Mulla on nyt taas sellainen kausi että kaikki on hankalaa. Meni jo siihen että toivoin vaan kuolemaa, mutta nyt keksin että hankin meille au pairin helpottamaan taakkaani. Rahaa ei siihen ole, mutta päätin että syksyllä meille silti sellainen tulee, rahat hankin vakka mistä. Sillä ajatuksella jaksan varmaan kahlata tämän kevään ja kesän...

Mulla kanssa omassa elämässä yhtä myllerrystä, itken koko ajan , kotona töissä, en tiedä mitä haluan enkä varsinkaan mitä tehdä

mikään ei parannu elämässäsi jos et sitä itse muuta!!!

Itsekkin tehnyt aikoinaan' muutamia isoja päätöksiä, enkä ole katunut!

Tsemppiä sulle!!!

Kai niistä itsekseenkin voi toipua, mutta nopeammin pääset toipumisen alkuun, jos haet apua. Hoitamaton masennus myös uusiutuu helposti.



Itse hain ja sain apua ja vaikkei elämäntilanteeni (jota siis syytin pahasta olostani) muuttunut miksikään, keskustelut psykologin kanssa muuttivat omaa ajattelutapaani ja näkemyksiäni, jolloin oloni helpottui paljon.

Jonkun aikaa sitten oli pidempi ajanjakso pelkkää pimeyttä mutta itsestään se on hiipumassa pois.



Yksi asia mitä suosittelen on ehdottomasti että lopetat e-pillerit jos sellaisia käytät. Ainakin minulla alkoi tuo parempi aika juuri samoihin aikoihin kun lopetin.

psykiatrilta ja hyvältä psykoterapeutilta ja siihen yhdistettynä lääkitys. Yksin ei tarvitse jaksaa eikä selvitä ja mulle ainakin on avautunut ihan uusia näkökulmia asioihin kun niitä olen saanut ammattiauttajalle purkaa ja en pelkää enää hakea apua kun tiedän sen olevan mulle suuri pelastus.

Kaikki tuntui ylivoimaiselta, ja todellakin joka ilta toivoin, etten aamulla enää herää. Itsemurhaa mietin, mutta siihen ei rohkeus tai voimat olisi riittäneet. Tilasin ajan lääkäriin, kun en ollut saanut aikoihin nukkuttua pahan oloni takia. No, sitä lääkäriaikaa olisi joutunut odottamaan kaksi kuukautta.

Mieheni oli ymmärrettävästi todella huolissaan minusta, ja päätimme (tai hän päätti), että nyt keksitään jotain. Mies jäi opiskeluistansa kotiin, ja minä puolestani menin kouluun. Aluksi tuntui, että en kykene koulua käymään, mutta hiljalleen se helpotti, kun en tavoitellut mitään hyviä arvosanoja, vaan kävin koulussa lähinnä tuulettamassa päätäni.



Lisäksi rupesin syömään sellaisia pillereitä, missä on e-epaa ja karnosiinia. Ne on ihan käsikauppatavaraa, ja normaaleista kaupoista löytyy luontaistuotteiden puolelta. Niitä ei kait ole varsinaisesti tarkoitettu mieltä piristämään, mutta ne aineet vaikuttaa aivoihin kuitenkin positiivisesti, ja monet paniikkihäiriöiset kuulemma saa oireisiinsa helpotusta niistä. En tiedä, paljonko nämä pillerit on minua piristäneet, ja paljonko osuutta on ollut tuolla elämän muuttumisella, mutta joka tapauksessa nyt on jo ihan mukava olo. Takapakkia tulee välillä, mutta eiköhän tämä tästä :)



Toivottavsti sinäkin löydät jonkin ratkaisun!

se kestää, ja sitten kun sen on hyväksynyt, alkaa paraneminen :-)

Minulla on juuri noin, masennuskaudet tulevat ja menevät: välillä itken kaikkea ja hyvä kun pääsen sängystä ylös, välillä taas jopa tunnen eri tunteita. Toivoisin, että saisin haettua apua, mutta en kehtaa, enkä tiedä, mistä sitä hakisin. Siis jos vain pystyt, hae apua ap. Et varmasti häviä mitään.

Tuo etenkin oli hyvä kuulla, että vaikkei elämäntilanne niin kauheasti muuttuisikaan, niin psykiatrista/lääkityksestä voi olla apua ja uusia näkökulmia avautua sen kautta. Olen yleensä ollut luonteeltani aika aika positiivinen ja aikaansaava, tosin muistan yhden pidemmän masennuskauden joskus opiskeluaikoinani, se meni sitten ohi itsekseen sen kummempia jälkiä jättämättä. Nyt tunnen olevani vain tosi loppu ja avuton.



ap

Hei, olen 19vuotias nuori sain ensimmäisen paniikkikohtauksen kesällä koulun lopetettua ja sen jälkeen en ole saannut oikeen mistään mitään irti iloa on vaan niin vaikea väkisin hakea mistään helpotusta ja tuntuu siltä että yritän koko ajan pitää itseni ja ajatukset kasassa vaikka ne leviävätkin hetkessä jokainen päivä on nyt täs puoli vuotta tuntunu ku taistelisin jotain vastaan ja keskityn ihan liikaa asioihin eikä mikään tule luonnostaan jonka takia olen joutunut muuttamaan lähes kokonaan elämäni tapoja kellään tietoa miten pääsis eroon lääkäri aikoja olen varannut mutta aina vain perunnut kun en uskalla mennä, koska se tuntuu ahdistavalta ja pelokkaalta ja myös väitän itselleni että kaikki olisi kunnossa.

Hei! Missä päin asut? Asutko Pääkaupunkiseudulla? On ehkä aika kaukaa haettua, mutta paniikkihäiriö voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Eli sinun kannattaa nyt mennä vain ihan rohkeasti sinne lääkäriin ja kirjoittaa esimerkiksi lapulle itsellesi ylös kaikki oireet ja se, että haluat kilpirauhaskokeisiin. Pyydä sellaiset kuin TSH ja T4V. MOLEMMAT. Pelkkää TSH:ta moni lääkäri tyrkyttää, mutta se ei ole riittävä selvittämään, onko oireilu kilpirauhasperäistä.

Minulta nimittäin meni elämästä osin pilalle parikymmentä vuotta siksi, kun mun kilpirauhashäiriötä ei osattu diagnosoida, niin sanon, että tarkistakaa aina vähintään nuo kaksi arvoa masennus- tai paniikkihäiriöstä kärsivät.

Lääkärit vain usein sanovat, ettei ole kilpirauhasvikaa, jos ne arvot on viiterajoissa, mutta se ei riitä, jos T4V on alle viiterajojen puolivälissä, niin se ei ole hyvä, eikä se, jos TSH on yli 2,5. Vaikka oikeasti TSH:n yläraja on noin 4.

Hyviä kilpirauhaslääkäreitä voi kysyä esim. osoitteessa www.kilpirauhanen.com

Ja kilpirauhaskoe on aamulla otettava verikoe. Ennen kello 10, itseasiassa sinne kannattaa mennä heti herättyä, mahdollisimman aikaisin, syömättä, juomatta kahvia/teetä (vesi ok), jos tupakoi, niin ilman tupakkaa ja ainakin ennen kello 10.