Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita pikkulasten esiintyminen TV- sarjoissa/elokuvissa?
mummeli
09.06.2016 |
Tänään katsoin eilisen Emmerdalen ja siinäkin mietin tuota Archieta esittävää taaperoa. Aikuiset karjuvat raivoissaan toisilleen lapsi siinä välissä hämmentyneen näköisenä. Eihän pieni kai mitenkään voi ymmärtää, että nyt hei näytellään ja kohta sitten ollaan suut hymyssä normaalisti?
Kommentit (30)
Ei ahdista. Sen näkee, että kohtaukset on leikattu eri tilanteissa. Vauvojen itkua sylissä kyllä ihmettelen, jos hänen vanhempaansa esittävä vaikkapa näyttelee itkemistä.
Yleensä kohtaukset ovat sellaisia, että aikuinen mukamas huutaa lapselle tai puukottaa jotakuta, sitten näytetään lapsen kauhistunutta ilmettä. He eivät todellakaan ole samassa tilassa ja tilanteessa, juoni kootaan erikseen kuvatuista paloista.
Tuon opin jo pelkästään TV-kuvauksissa, joissa haastattelun haluttiin vaikuttavan suoralta. Varsinaisen haastattelun loputtua kuvattiin vain paketti erilaisia ilmeitä ja nyökytyksiä, levollista katsetta. Niitä sitten leikeltiin ja liimattiin keskustelun lomaan kuin esim. minä "olisin katsonut ja kuunnellut, kun mieheni puhuu".
Yhtä huijausta kaikki :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ahdistun vaikka tiedän että kaikki mitä näytetään ei ole totta. Mitä minun pitäisi niille lapsille tehdä?
Herkkänä ihmisenä ahdistun vaikka tietäisin ettei syytä ole. Moni asia vaikuttaa minuun voimakkaasti. musiikki, runot, elokuvat jne.
Kai sen saan kertoa ilman että olen tekopyhä moralisti.
Tossa mainitussa kasipallossa kiinnitin huomiota siihen että se vauva itkiessään otti korvistaan kiinni, ihan kuin olisi ollut jokin korvatulehdus. Vai hampaitako tulossa. Mutta ihan näytti että aidosti itki ja joku hätä oli.
Vierailija kirjoitti:
Ei ahdista pikkulasten tv:ssä esiintyminen. Sen sijaan olen huomannut kuinka valtaisa ero on suomalaisten sekä usalaisten pikkulasten tv-esiintymisissä. Suomalaiset pikkulapset on kuin peurat ajovaloissa, hätääntyneen oloisia ja sen näköisiä kuin purskahtaisivat itkuun millä hetkellä hyvänsä. Näyttävät myös jännittävän tosi paljon, jopa pelkäävän, näyttelijöitä jotka esittävät heidän vanhempiaan. Vuorosanat kuiskataan todella vaivaantuneena, otsatukan alle piiloutuen, katse usein maassa. Em. mainitut asiat pätevät myös sarjoissa ja kohtauksissa joissa ei ole väkivaltaa vaan esim. kuvataan kun "perhe" syö aamupalaa, kukaan ei huuda eikä korota ääntään, ei tee äkkinäisiä liikkeitä eikä muutakaan pelottavaa. Usalaiset pikkulapset taas ovat tosi luontevan ja reippaan oloisia, osaavat lausua vuorosanansakin reippaalla äänellä, eivät pelkää muita näyttelijöitä ja näyttävät siltä kuin heillä olisi hauskaa.
Vaikka en muuten amerikkalaisesta kulttuurista niin perustakaan, niin tuossa kohtaa ero on silmiinpistävä suomalaiseen usalaisten eduksi.
Jep. esim ku vertaa salkkareiden oliveria ja emmerdalen aprilia.. april osaa todella hyvin näytellä verrattuna siihe oliveriin. Ei se oliver osaa mitää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa telkku kiinni ja sulkekaa simmut niin ei ahdista enään.
Ei ne tilanteet katoa, jos minä laitan telkun kiinni. Huolehdin enemmän siitä lapsesta kuin omasta ahdistuksestani.
Kerrohan mitä kaikkea olet tehnyt tilanteen parantamiseksi?
No en mitään tietenkään. Miten voisinkaan? Kyselin vain muiden mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa telkku kiinni ja sulkekaa simmut niin ei ahdista enään.
Ei ne tilanteet katoa, jos minä laitan telkun kiinni. Huolehdin enemmän siitä lapsesta kuin omasta ahdistuksestani.
Kerrotko miten olet ihan konkreettisesti huolehtinut siitä lapsesta?
Huolehdin = kannan mielessäni huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs The Walking Deadin Judith? Miten vauva ymmärtää huutavat, vereen sotkettu ihmiset?
Osaa sitten olla kun oikea zombie apokalypsi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa telkku kiinni ja sulkekaa simmut niin ei ahdista enään.
Ei ne tilanteet katoa, jos minä laitan telkun kiinni. Huolehdin enemmän siitä lapsesta kuin omasta ahdistuksestani.
Kerrohan mitä kaikkea olet tehnyt tilanteen parantamiseksi?
No en mitään tietenkään. Miten voisinkaan? Kyselin vain muiden mielipidettä.
Ilmeisesti lasu olisi pitänyt tehdä. Muuten ei saa sanoa mitään.
Kerrotko miten olet ihan konkreettisesti huolehtinut siitä lapsesta?