Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa
09.06.2016 |
Olen 50v nainen enkä ikinä olisi uskonut olevani tässä tilanteessa. Takana on 25v avioliitto, ja voin jopa sanoa olevani onnellinen tässä liitossa. Asiat on hyvin, meillä on kolme lasta, yksi asuu jo omillaan, kaksi vielä kotona. Heistä toinenkin täysi-ikäinen ja vakituisen työpaikan myötä kohta itsenäistymässä. Nuorin on 15v. Ja yhtäkkiä olen tulenpalavasti ihastunut työkaveriini.
Me molemmat, siis aviopuolisoni ja minä, pidämme tanssimisesta, ja käymme tansseissa yhdessä ja erikseen. Ja olen aina ollut sitä mieltä että tanssimisessa ei ole yhtään mitään pahaa. Minä voin tanssia vieraiden miesten kanssa ja hän vieraiden naisten. Ei aiheuta mustasukkaisuuskohtauksia. Ei ole aiheuttanut eikä aiheuta jatkossakaan.
Mutta kävi niin että pikkujouluissa tanssin työkaverin kanssa yhden tanssin. Hitaan. Ja se oli siinä. Se miten hän veti minut lähelleen, painoi posken poskea vasten ja silitteli tanssin ajan peukalollaan kättäni sai aikaan melkoisen tunnereaktion. En oikeasti edes ymmärrä itseäni. Kumpikin on sen jälkeen käyttäytynyt ihan normaalisti toisiaan kohtaan, toki olemme työn takia paljon tekemisissä päivittäin, mutta se on sitä normaalia kanssakäymistä. Näin helppo sitä on vanha nainen saada sekaisin Työkaverini on samanikäinen kuin minä, tai jos tarkkoja ollaan niin pari vuotta nuorempi. Ja myös hän on parisuhteessa, ei naimisissa mutta seurustelee. Ja minä vaan en pysty olemaan ajattelematta tuota yhtä tanssia ja sitä tunnetta minkä se sai aikaan.
Kommentit (21)
Rauhoitu nyt hyvä nainen, mistään elämää suuremmasta ei ole kysymys. Älä ruoki ajatuksiasi, hyvää liittoa ei todellakaan kannata pilata jonkun yhden tanssin ja ihastuksen takia. Haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsitko että Aimolla seisoi tanssin aikana?
Haavemaa ja kaikki päättyi kyyneliin...
Lue pari dekkaria ja ne harlequinit vähän vähemmälle lukemiselle.
Sinä tarjosit vain salmiakkia ja minä panin peliin koko elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakataanpa kuitenkin kutsumasta viisikymppisiä naisia vanhoiksi naisiksi, ok. Elämän perspektiivissä tuo on keski-ikää, jolloin isotkin muutokset ovat hyvin mahdollisia.
Haluatko siis kumppaniksesi toisten naisten sormia hivelevän poskitanssijan? Varsinainen unelmaprinssi, ennemminin petturipelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti ne tunteet eivät ole molemminpuolisia. Tuskin tässäkään tapauksessa. Työkaverisis ei luultavasti edes muista koko juttua.
Sait vaan hyvän fiiliksen tanssimisesta ja siinä kaikki. Nyt voi jatkaa elämääs normaalisti.
Tiedän tuon tunteen, ihastuksia tulee ja ihastuksia menee. Ne ovat ainakin itselleni suloisia ja salaisia haaveita ja osin omaa mielikuvituksenkin tuotetta. Sellaisiksi ne todellakin jäävät, eikä niistä tarvitse sen suurempaa numeroa tehdä, kunhan pitää ne vain itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se vain menee. Aina ei ymmärrä itseään. Mutta hyvää elämänkokemusta!
Elät vain kerran ja parasta ennen on jo mennyt kun olet viiskynmppinen. Ajattele itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet samanikäinen kuin minäkin. Ikätoverin ja 25 vuotta itsekin naimisissa olleen "viisaudella" sanon: nyt jäitä hattuun.
Sinulla on klassinen viidenkympin villitys. Tarve kokea vielä suuri tunne.
Ehkä olet vähän tuuliajollakin henkisesti nyt, kun lapset ovat lentäneet/lentämässä pesästä. Mietit, mitä teet loppuelämäsi. Mikä merkitys sinulla on, kun äitinä et enää ole niin tarpeen.
Voit myös potea kyllästymistä arkeesi ja haet ainakin alitajuisesti vipinää siihen tylsyyteen.
Sinulla on siis nuo tarpeet, ja katsos: ihmismieli on ovela ja looginen, se pyrkii tyydyttämään tarpeet.
Toisin sanoen oli oikeastaan vain ajan kysymys, että ihastut johonkuhun. Tuo mies voisi olla "kuka tahansa".
Nyt mieti, mieti tarkkaan, mitä oikeasti haluat. Sinulla on mies, jonka kanssa olette hitsautuneet yhteen ja jonka kanssa sinulla on perhe. Haluatko vaarantaa sen? Sellaisen miehen kanssa, jota et oikeastaan edes kunnolla tunne, ja jonka kanssa sinulla ei ole yhteistä historiaa? Suhteessa, joka voi lopahtaa koska tahansa silkkaan kyllästymiseen?
Jos tulet johtopäätökseen, että haluat ylläpitää nykyisen suhteesi, niin sitten pysy siinä johtopäätöksessä. Voit miettiä olemassaolosi tarkoitusta, voit hankkia elämääsi turvallista vipinää vaikkapa etsimällä uutta yhteyttä mieheesi. Ja ymmärrä, että ihastumisia voi tulla ja mennä, olennaista on, mitä TEET.
Sulla on jokin hormonipiikki, seksuaalinen,tms. Se sekoittaa pään ja ruumiin. Ole aikasi ihastunut, mutta älä hyvä ihminen riko avioliittoasi. Ihastus on usein fyysistä. Se menee ohi. Näe aviomiehesi uusin silmin, tai muistele, mihin hänessä rakastuit. Älä sekoita hullaantumista, ihastumista - ja oikeaa rakkautta. Anna itsellesi aikaa päästä eroon ihastuksesta. Itse olen ollut avioliitossa vajaat kaksikymmentä vuotta. Rakastan yhä enemmän miestäni, sitä että hän vanhenee, ryppyyntyy, että seksielämä on väliin heikkoa - kaikki tämä lisää syvää yhteenkuulumista ja -kasvamista. Riidellään kovasti, teinit aiheuttavat huolta sekä suuttumusta - mutta myös suurta onnea. MIksi ihmeessä heittäisit onnellisen avioliittosi menemään jonkun ohimenevän (hormoni)ihastuksen vuoksi? Tanssi (liikunta, liike, endorfiinit) ja läheisyys illan hämärässä ei ole kyllä todellisuutta, vaikka varmaan kivaa, ihanaa, haltioitunutta elämystä olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri kokeili sormella jäätä helpon panon saadakseen. Unohda tuollainen ikävä ihminen, joka on valmis pettämään kumppaniaan heti tilaisuuden saatuaan. Ei ehdotellut sanallisesti mitään, kun pelkäsi saavansa pakit ja että kenties kertoisit eteenpäin asian, eli naurunalaiseksi tuloa. Ovelasti vain vähän aavistuksen keveästi sormella, voi voi näitä kusipäämiehiä. Tietää sun perhesuhteista (?) ja silti hieromaan, yöks.
Ja ihan normijuttu ihastuminen, sehän on selvä. Eri asia miten hoitaa jatkon. Pitkä ja vielä tyydyttäväkin liitto on harvinainen nykypäivänä, mä pitäisin kynsin hampain kiinni. Ruoho ei ole yhtään ihanampaa aidan takana, punkin saat vain persuksiin.
Sellaista se on. Mutta nyt fiksuna naisena arvostat kaikkea sitä mitä aviomiehesi on eteesi tehnyt ja teidän yhteisiä vuosia ja päätät, siis tietoisesti päätät eliminoida tuon pikkuihastuksen. Et riskeeraa perhettä, lastesi kotia ja kaikkea mokoman ihastuksen takia.
Ei se vaihtamalla parane. Olet tehnyt aikanaan valintasi ja nyt elät sen kanssa, vaikka joskus avioliitto tylsää onkin. Tylsä on aina parempi kuin huono. Eikä se maagisuus uudenkaan kanssa ikuisuutta kestä.
Kyllä minä sinuna antaisin asian olla. Voithan fiilistellä tunteitasi, mutta jätä asia suosiolla siihen. Et tule kuin polttamaan näppisi. Ajattele, että sinulla on kuitenkin tällä hetkellä asiat hyvin. Mitä jos lähdet tuon Roomeon matkaan? Tuoko se hetken hekuma sinulle mitään. Pahimmassa tapauksessa huomaat pian olevasi yksin, mies lähtenyt, talo myynnissä, lapsiltakaan tuskin sympatiaa heruisi sinulle.
Ja mieti todella, mitä lapset sinusta sen jälkeen ajattelisivat, jos nyt jättäisit perheesi toisen miehen vuoksi, jonkun naurettavan tunneryöpsähdyksen takia. Jos miehesi on kuitenkin ihana ja teillä menee hyvin, älä mokaa nyt!
Mulla vähän sama juttu paraikaa. Olen tosin hieman alle 50v, liitto kestänyt vasta 15v ja lapset nuorempia. Ja töissä on yksi mies, jota salaa koko ajan katselen. Ja tiedän, että miehen silmät tykkää vilkuilla minuakin. Ahh, miten seksikäs mies ja mun päässä pyörii sen tuhannen tunnetta.
Ap tässä. Joo, siis en todellakaan ole rikkomassa avioliittoani tällaisen takia. Ei ole käynyt edes mielessä. Lähinnä vain ihmettelen itseäni, että tällainen on ylipäänsä mahdollista. En vaan olisi uskonut itsestäni tällaista. Ja varmaan ihan totta mitä joku sanoi, tarve kokea se tietty tunne, sen olisi voinut saada aikaan kuka tahansa mies. Ja vaikka järki sanoo mitä, silti yllätän itseni välillä ajattelemasta sitä tanssia. Elämä täällä siis jatkuu ihan normaalisti jatkossakin oman miehen ja perheen kanssa.
ps. En ole koskaan lukenut yhtään harlequinia, dekkareita sen sijaan satoja ;)
Nyt älä mene mokaamaan...