TVT/TOT

Kerro ihmeessä! Menen parin viikon päästä tutkimuksiin.

Moi vaan!



Yritän kerota lyhyesti koko tarinan! Eli kolmannen lapseni ( nyt reilu 2v)jälkeen esiintyi minulla koko ajan virtsankarkailua. Ensimmäisenä kesänä hankin kuulat ja lopetin juoksuharratuksen, kun kuulin että se voi pitkittää lantionpohjan lihasten kuntoutumista. Harjoittelin kuulilla muutaman kuukauden ja edistystä tapahtui. Tästä eteenpäin harjoittelu kuulilla ja ilman oli kohtalaisen säännöllistä. Viime kesänä alkoi tosissaan ottaa pattiin kun esim. olin juossut 30-45min virtsaa alkoi vain tippua! Vaikka kävin kyykkypissalla ja jatkoin matkaa niin varsinkin tasaisella alustalla en voinut sitä estää (metsäpoluilla ei tullut!). Marraskuussa kun poika täytti 2v sain elämäni flunssan ja se lopulta aukaisi silmäni. Onneksi olin kotona sillä olin huvittava näky; kun aivastus tuli niin tionen käsi nenälle ja toinen " haarojen väliin" ! Mielstäni olin tehnyt treenin suhteen kaikkeni (esim. täydet kuulapainot pysyivät sisällä hyvin), joten menin omalle gynelle (yksityinen). Siinä tutkimuspöudällä hän pyysi minua yskimään ja totesi, että tämä vaiva on korjattavissa! Ilahduin jo mielessäni kunneas kuulin lauseen lopun LEIKKAUKSELLA!

APua! Inhoa kaikkea tuollaista yli kaiken. Lääkäri huomasi varmaankin järkytykseni ja antoi 3kk aikaa vielä harjoitella. SAnoi myös, että eivät sairaalassa ota tosissaan hakemusta,josta ei ilmene että lantionpohjatreeniä on tehty vähintään 3kk. Tiesin kuitenkin, että niistä ei ole kiinni. Olen itse liikunnan alan ihminen ja olin vakuuttunut, että treenaan oikein, oikeilla lihaksilla. Joulun jälkeen menin uudestaan ja sanoin, että tilanne jatkuu olin valmis leikkaukseen.



Leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa ja täällä meillä ihan aluesairaalassa. Kun tammikuun puolessa välissä oma gyne laittoi lähetteen siitä viikon päästä minut kutsuttiin polille alkutarkastuksiin (peruutusaika). Sairaalan gyne tutki samat jutu ja minulle hekisesti tärkeintä oli nähda hänen hämmästynyt ilmeensä ja kuulla hänen hämmästynyt äänensä:" lantionpohjanlihaksesi ovat todella hyvässä kunnossa" Olin siis itse tehnyt sen, mitä tehtävissä oli. Sain leikkausajan maaliskuun puoleen väliin mutta peruutusajalla pääsin sitten viime torstaina. En ole vakituisesti töissä niin peruutusajat onnistui. Itse leikkaus kesti vain sen 15min! Ja on taatusti helppo. Itse olen vain niin kammoinen, että jännitin tilanteessa hirmuisen paljon. hoitohenkilökunta oli ihanann ja huolta pidettiin. Ei jäänyt ikävää oloa jälkeenpäin. Jos olisin töissä olisin saanut kahden viikon sairasloman. Mitään en saa nostaa kahteen viikkoon. Viikko ihan iisisti ja sitten tavaliisemmin mutta kunnon liikunta tms. vasta tuon kahden viikon jälkeen. Silloin ovat tikit ja se nauha kiinnittynyt elimistöön.



Eli lopputulosta en tiedä vielä. Toivon todella parasta! Olen kuitenkin " vasta 40v" ja edessä paljon liikunnallisia hetkiä.



Tässä nyt historia. Kysy tarkemmin jos kiinnostaa, yritän vastata omalta kohdaltani.



Tsemppiä tutkimuksiin :)

TOT/TVT kiitos vinkistä! Mitä nuo lyhenteet tarkoittavat? Mitä leikkauksessa oikein tehtiin? Miten lantionpohjalihaksia kannattaa harjoittaa kuulilla?

Kiitos hyvästä selostuksesta! Minullakin on kolme lasta ja jumppaillut olen. Vaivani esiintyy yleensä, jos yritän pomppia tai juosta, ja helpommin tietysti silloin, kun rakko on täynnä. Mietin sitä, että miten virtsaaminen muuttuu leikkauksen jälkeen. Gynekologi vaan puhui jotain, että virtsasuihku voi tulla sitten jotenkin eri tavalla.

... saa parhaan infon googlen kautta hakemalla. Mutta perusidea on, että leikkauksessa virtsarakon tueksi laitetaan eräänlainen nauha. Leikkausmenetelmät eroavat hiukan toisistaan. itselleni tehtiin TOT.



Kuulilla harjoittelusta sen verran, että ainakin Orion kuulien mukan oli hyvin selkeät ohjeet, miten treenata. Itse harjoittelin aivan niiden mukaan. Eli ensi pitä hiukan isompi kuula pysyä paikallaan 20min seisten ja liikkuen ja vähitellen lisätään painoja ja sitten siirrytään pienempään kuulaan.



Leikkauksen jälkeen ei ainakaan minulla virtsasuihkussa sinänsä ole suurta muutosta. Hiukan siis todella hiukan rauhallisemmin tulee mutta olen aina ollut ns. supernopeapissaaja :), joten minua tuo muutos ei haittaa. Kirurgi sanoi, että jos nauha tuli liian tiukalle niin sitten pitää otta häneen yhteyttä. Näin ei ainakaan minun kohdalla ole.