Mulla on kyllä niin rohkea ja reipas kissa

Se on umpikuuro

Ettei hän vaan olisi kuuro? Miten hän on suhtautunut vieraisiin ja muihin koviin ääniin?

Ihan samalla tavalla kuin ihmisissä on luonne-eroja, ei ne kissat mitään robotteja ole.😎

Kuulostaa rauhalliselta ja laiskalta.

Kuurouskin on mahdollista, mutta hieman omituinen ajatus, ettei omistaja sellaista huomaisi. Pamauta kädet yhteen ja katso reagoiko katti.

Ihan vakavasti,kannattaa testata kissan kuulo. Kissoilla on äärettömän hyvä kuulo,tuon tason ääni aiheuttaa jo kipua kissalle. Kuulo voi olla alentunutkin vaikka ei kuuro olisikaan. Tosin merkitystä asialla ei ole,jos sisäkissa. Mutta mikäli poikkeavaa ei ole,hän on zen-tilassa.

Nämä kissa-aloitukset ovat niin av:n parasta antia, aina tulee hyvälle mielelle. Ja tuo kameliasento, en oo aiemmin kuullut, mutta tulee kuulumaan mun sanavarastoon.

Vierailija kirjoitti:

Työmiehet poraa ja metelöi toisessa huoneessa ja kissa vaan rauhallisena lepää sängyllä kameliasennossa. Niin sopeutuvainen ja peloton kissa on hän.

Miten kissoissa voi olla niin suuria luonne-eroja? Kaksi ensimmäistä kissaani ovat olleet pelokkaita kovien äänien ja vieraiden ihmisten suhteen.

Kissasi on elänyt turvallista elämää, ja on oppinut ettei tuollaisia ääniä ja vieraita ihmisiä tarvitse pelätä. Ja jotkut kissat ovat luonnostaan toisia rohkeampia. Perusluonteenpiirteet näkee jo pennusta. Meidän kisukin oli jo kotipentuessaan se rohkein joka tutki kaikki paikat ensimmäisenä. Ja jos sitä ei ihmiset kohtele pahasti, luottamus säilyy.

Asentaja kun kävi vetämässä antennikaapelin telkkarille, kissamme hyppäsi nurkassa kyykyssä olevan miehen olkapäälle kurkkimaan että mitä se siellä puuhaa... Vähän asentaja hämmästyi, että onpa rohkea.

No on niissä luonne-eroja. Minun kissavainaani oli arka ja valikoi aika tarkasti, keitä vieraita hän tervehti. Jostain syystä ei ikinä mennyt anoppia moikkaamaan, vaikka tämä oli meillä monesti yötä, vaistosi varmaan anopin eläinvihamielisyyden. Appiukko sen sijaan on hyvin eläinystävällinen ja kissa tuli aina kehräämään hänen syliinsä. Kovia ääniä se pelkäsi, ja ulkona valjaissa oli aina hyvin pelokas, ja kääntyi mielellään sisälle. Mökilläkään ei tullut rappuja kauemmas ulos, ja ainoa, missä ulkoili, oli ulkoilutarha ja lasitettu parveke.

Faijani kissa Mooses taas oli varsinainen kuningas, ja pois alta oksat ja männynkävyt, kun hän hyvin aateliseen tyyliin koko 12 kilollaan pisti järjestykseen koko tuvan. Varsinkin koirat. Mooses söi ensin, oli se mitä vain ja missä kupissa vain, ja sitten vasta koirat. Ei ollut sellaista hommaa, mistä hän ei mielipidettään sanonut, tarkkailtuaan ensin projektia lähietäisyydeltä. Marjametsässä käveli tyynesti perässä. Mökillä ei karannut, ja lähdön koittaessa tarvitsi vain huutaa että "Mooses, mennään" niin katti pinkoi autoa kohti.

Isän (kirvesmies) tehdessä remppaa (siis sirkkeli soi ja vasara paukkui) Mooses istui tyynesti vieressä. (Hän osasi myös istua käskystä ja antaa tassua kuin koira.) Kerran faija teki kylppäriremppaa ja Mooses tottakai apulaisena. Faija otti vanhat kattopanelit pois. Kyllästyttyään koko hommaan Mooses livahti tikkaita pitkin kylppärin katon putkiviidakkoon. Eikä suostunut tulemaan pois, vaikka faija kuinka maanitteli,  eikä faijan kädet yltäneet Mooseksen lämmittelypaikkaan. Mooses rakasti katkarapuja yli kaiken. Niitä ei sattunut just silloin olemaan, joten ne piti lähteä 15 kilsan päästä hakemaan. Faijan tullessa Mooses veteli tyytyväisenä sikeitä edelleen siellä putkien päällä. No, sillä sekunnilla kun faija avasi katkarapupussin, Mooses havahtui, loikkasi tömähtäen alas ja eikun syömään. Faija pääsi paneloimaan katon.

Jotkut kissat on rohkeita. Meidän kissa säpsähtää ulkoillessa varoasentoon vain isojen autojen ilmajarrujen sihahduksesta, ja joskus pienempien autojen ja moottoripyörien kaasuttelua vieressä, yleensä on tottunut ettei autoja tarvitse jalkakäytävällä kulkiessa pelätä. Ratikoiden kirskumisesta ei myöskään tykkää. Koiria tarkkailee, ja joskus pörhistelee niille. Ylensä osaa suhtautua räksyttäviin  pikkupiskeihin vaarattomina, ja pörhistelee häntä lamppuharjana vain isommille koirille, jos ne jäävät tuijottamaan.

Terveisiä ja silityksiä ap:n rohkealle kissalle, kunhan päikkärit on ohi!

Meillä yksi kissa on myös kaikkien remppareiskojen kaveri. Välillä vähän liikaakin avustamassa, oikein hävettää kun joutuu koko ajan nostamaan pois tieltä.

Taloyhtiössämme on tehty isompaa ja pienempää remonttia ja miehet ravasivat monta kertaa päivässä eri huoneissa, niin ei voinut laittaa oven taaksekaan.

On niin kaikkien kaveri, että alkoi itseäni vähän epäilyttää kun ei pitänytkään työmiesten virolaisesta mafiamiesten näköisestä pomosta.

Viimeisellä työmaatarkistuksella hymyilytti kun kissa pyyhkäisi rappukäytävään tervehtimään ja siellä odottava vähän alkoholisoituneen oloinen työmies selitti kaverilleen, että toi on tosi makee kissa.