Lue keskustelun säännöt.
Mokasinko tällä viestillä ainoan ystävyyssuhteeni?!?! Analysoikaa!!!
07.06.2016 |
Olen 22-vuotias. Olen jäätävän ujo ja epävarma, ja sosiaaliset taitoni ovat jotenkin puutteelliset. Monien vuosien kaverittomuus on saanut mut välttelemään muita ikätovereitani, enkä enää edes yritä saada ystäviä. Kuitenkin eräs kauempana asuva lapsuudenkaveri on jotenkin pysynyt matkassa. Näemme aina silloin tällöin. Nyt hän taas laittoi viestiä (hän ehdottaa aina tapaamista, sillä minä en uskalla ottaa yhtään kehenkään minkäänlaista yhteyttä) ja kyseli, että milloin voisimme tavata. Jos jotain vihaan, niin viestittelyä. INHOAN sydänjuuriani myöten saada viestejä jossain Whatsapissa. Viestin saaminen saa mut kauhun valtaan. En uskalla mennä heti katsomaan sitä viestiä, koska lähettäjä näkisi, että olen nähnyt sen. Jos sitten menen katsomaan sen viestin, alan paniikissa naputella viestiä, jotta en olisi liian hidas. Tässä vaiheessa tajuan, että toinen näkee ne kolme pistettä. Ajattelen, että toinen analysoi sitä, kuinka kauan kirjoitan. Yksinkertaisimmatkin viestit jopa perheenjäsenille kirjoitan monta kertaa, mietin, onko väärintulkinnan vaaraa, valitsen hymiöt ja emojit suurella tarkkuudella ja pohdiskelen viestin sisäisiä vivahteita ja merkityssuhteita. Kirjoitan mahdollisimman lyhyitä ja tylsiä viestejä, jotka päättyvät poikkeuksetta :D-hymiöön. TIEDÄN, mutta inhoan tekstaamista niin järkyttävän paljon, että yritän vain jotenkin hoitaa sen alta pois.
Anyway, nyt sitten se pahin on tapahtunut. Mietimme sitä, missä näemme kaupungilla, ja ehdotin erästä paikkaa ja kysyin, mihin kellonaikaan hän pääsee tulemaan. Hän vastasi pari tuntia sitten: "Ööö..." tai jotain siihen suuntaan. En muista, miten keskustelu tarkalleen ottaen meni, sillä heitin puhelimen sängyn alle puhtaan kauhun vallassa enkä tasan uskalla katsoa, onko hän laittanut mitään tuon jälkeen. Tuskin, koska kuulisin kyllä jos viesti tulisi. EN TIEDÄ MITÄ NYT PITÄÄ TEHDÄ. En tasan aio laittaa mitään viestiä. Olen oikeasti aivan kauhuissani :D Tätä olen aina pelännyt ja nyt se sitten tapahtui.
Kommentit (27)
Ongelmasi kuulostaa kyllä niin pahalle että menisin suoraa tietä terapiaan... oletko koko elämäsi meinannut vain elää noin vaikeiden ongelmien kanssa ja erakoitua ja syrjäytyä täysin? Apua kun asiaan saa! Nyt koitat tehdä itsellesi parhaan palveluksen etkä vain analysoi viestejä, jookos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnistin itseni AP:n viestistä. Juurikin nuorempana jännitin hirveästi kaikkia viestejä, koska minulla oli vain muutama kaveri, joita silloin tällöin näin koulun ulkopuolella, ja olin yksinäinen ja se vaikutti suuresti itsetuntooni saaden minut inhoamaan itseäni. Siksi niitä viestejä tulikin mietittyä tarkkaan, että vastaanottajan silmissä vaikuttaisin "normaalilta" enkä siltä kotona yksin nyhjäävältä sosiaalisesti taidottomalta ja epävarmalta nörtiltä, jollaisena itseni mielessäni näin. Ongelmasta pääsin vasta todella rohkaistuttuani, muutettuani toiselle paikkakunnalle ja siellä vain pakottamalla itseni kommunikoimaan uusien tyyppien kanssa. Vieläkin jännittää laittaa uusille tuttavuuksille viestiä, mutta en siitä sen suurempaa ongelmaa enää tee. Jos joskus kömmähtääkin, niin ei kukaan muu niitä edes myöhemmin muista.
AP:llekin suosittelisin olemaan armollisempi itsensä kanssa, vaikkei se helppoa olekaan, ja vain uskaltautua katsomaan ne kaverisi viestit :) Kannattaa myös kääntyä ammattiauttajan puoleen, jos tuntuu, ettei tällaisista tilanteista yksin pääse yli. Tsemppiä!
Täällä on ollut hyviä kommentteja monilla. Vaan itse mietin sitä, miksi olla WhatsApp, jos kokee sen niin epämiellyttävänä? Eihän mihinkään someen tarvitse välttämättä kuulua ollenkaan. Ei minullakaan ole WhatsAppia, en vain ole vielä halunnut ottaa sitä. Ehkä jokupäivä mieli muuttuu, mistä sitä koskaan tietää. Ja kai niistä palveluista pääsee eroonkin, jos ei tykkää käyttää?
Sinänsä tunnistan tuon viestikammon etäisesti. Joskus jos on paljon stressiä ja ikäviä asioita vireillä, tuntuu pahalta katsoa postilaatikkoon, sähköposteja, viestejä... Eihän siinä auta muu, kuin hoitaa ne asiat.
Jaan asiat mukaviin ja pakollisiin, ikäviin ja pakollisiin, ikäviin ja vapaaehtoisiin sekä mukaviin ja vapaaehtoisiin. Pyrin hoitamaan viikon alussa ne ikävät ja pakolliset alta pois, siten jää jäljelle ne mukavat ja stressikäyrä laskee. Ikävät ja vapaaehtoiset skippaan kokonaan.
Tsemppiä ap, sosiaalisten tilanteiden pelon voi voittaa olemalla sosiaalisissa tilanteissa ja terapiasta saa lisäapua.
Siis apua mua naurattaa tuo ap:n viesti :D Anteeksi, sulla on varmaan oikeasti hätä nyt mutta mua huvittaa tuo. Katsot nyt sen viestin, jos ei siellä oo muuta kun "öööö", niin kysäset vaan lisää. Siis jos et nyt enää vastaa mitään niin sehän se vasta outoa on :D
Todellakin olet OUTO. Ja kuka hlvt vastaa viestiin ÖÖÖÖ. Tämä maailma on kyllä tuhoon tuomittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja, rasittavia tollaset AP:n kaltaiset ihmiset. Miks vittu tästä elämästä pitää tehdä niin hankalaa? Mene oikeasti hoitoon, mikäli sulla ei vielä mitään hoitosuhdetta ole. Ihme lässynlää touhua tuollanen. Luulisi että aikunen ihminen osaa toimia normaalisti, mutta AP taitaa olla joku vajaa älyinen lapsi?
Miksi ihmeessä? Ihmisiä ne (mies-)kaveritkin on ja tuskinpa sieltä tulee mitään maailmaa järisyttäviä uutisia.
Suosittelen samaa sinulle kuin AP:llekin, eli menkää ihmeessä puhumaan jollekin ammattilaiselle noista pelkotiloistanne. Itsekin olin nuorempana verrattaen ujo, mutta näin 3-kymppisenä tajuan, ettei itseään ja muita ihmisiä tarvitse ottaa niin vakavasti. Kukaan ei tuomitse eivätkä asiat mene pilalle, jos sosiaalisessa kanssakäymisessä tulisikin joku mitätön kömmähdys.