Lue keskustelun säännöt.
Oonko mä hemmetti ainoa joka miettii työpäivinä itsemurhaa?
06.06.2016 |
Vapaa päivinä ei ahdista mutta työpäivinä ahdistaa. Mitään apua en ole saanut kuin lääkkeitä ja keskustelu apua. Tajusin vasta nyt että huonommuuden tunteeni liittyvät työhöni. Teen vaativaa asiantuntija työtä. Ei vaan taas jaksaisi tätäkään päivää.
Kommentit (20)
vapaa päivä
keskustelu apu
Kamalaa, jos vaativissa asiantuntia tehtävissä on tällaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä ole loparit helppo ottaa kun tulee karenssi, ei vaihtoehto monelle.
Ap
Saitpa kivat vastaukset kahdelta ensimmäiseltä! Et ole yksin, ap. Minäkin mietin itsaria joka päivä. Puukkoja selässä, työn kyttäämistä, silmille hyppimistä, kehenkään muuhun kuin itseensä ei voi luottaa... tämä kokemus likaisesta pelistä tarjolla päivittäin. Kuitenkin olen sellaisessa asemassa, että töissä apua tarvitsevat voivat kääntyä puoleeni. Minä en jätä ketään yksin ja autan muita. Niin, olen ajatellut, että jos oikeasti teen miettimäni, teen sen työpaikan sosiaalitiloissa.
Samaan kerhoon kuulutaan.
Olen laittanut kalenteriin että 1.7. otan loparit. Auttaa jaksamaan. Otin tai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli just noin mutta sillä erotuksella, että vapaapäivinäkin ahdisti ja itketti. Neljä vuotta jaksoin sitä paskaa ja kävin niistä kahtena psykologilla ja terapiassa. Sitten päätin lopettaa ja ELÄMÄN PARAS PÄÄTÖS!
Olen hakenut kouluihin syksyksi saas nyt nähdä pääsenkö. Säästöjä on päälle 7000 joten kesän(?) karenssikaan ei pelota. :)
Kannattaa vaan lähtee, ei pahaa oloa kannata sietää. Mulle kaikki sukulaiset ja ystävät hoki melkein alusta asti, et hyi mitä kohtelua, lähde nyt herran jestas pois. Jopa vanhempani, jotka ovat oikeen periaatteen ihmisiä ja sitä mieltä, että laiskotella ei saa ja työttömyys on melkein aina ihmisen oma vika. Heille jännitti kertoa mutta onneksi he ottivat sen hyvin ja isänikin sanoi, että :ihan oikea päätös!
Ravintola-ala oli siis kyseessä.....
Vierailija kirjoitti:
No eipä ole loparit helppo ottaa kun tulee karenssi, ei vaihtoehto monelle.
Ap
Eli itsari on parempi ku karenssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mutta mitä apua ap odottaa tai edellyttää, kun noin loukkaantuneena sanoo, että "Mitään apua en ole saanut kuin lääkkeitä ja keskustelu apua."? Mitä hän on vailla, mitä hänelle pitäisi tehdä? Jos työ on liian vaativaa, sitä yleensä ei kukaan muu voi tehdä sinun puolestasi ilman potkuja tai työtehtävän vaihtoa.
Mikä työssäsi tarkkan ottaen ahdistaa, ap? Täällä on muiden oletuksia mutta ei sinun kertomaaasi.
t. Palstakeittiöpsykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssä ahdistaa sosiaalisuus, vaativuus, tuntuu että vaaditaan enemmän kuin mihin pystyn. Työ ei sovi minulle, ei ole mukavaa tai en ole sopeutunut. Tuntuu että minulle nauretaan, valitetaan minusta ja että ihmiset puhuvat pahaa minusta. Itse olen kiltti luonteeltani.
Minulla ei ole varas ottaa lopareita. Omistusasunto ja laina. On tarkoitus myydä talo. Mutta vasta syksyllä. Ahdistaa niin tänä päättämättömyys ja oma elämä. Rahat menneet ja säästöt sairastaessa. Enkä tiedä oikein mikä olisi sitten alani. En vaan halua tätä työtä tehdä. Vapaapäivinä olen onnellinen mutta muuten koko ajan surkea, alemmuudentuntoinen olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi et ole veturinkuljettaja.
Minua ahdistaa työelämä. Elämä kulkee aikataulun mukaan. Ainoat ajat, jolloin olen ollut onnellinen, on olleet jaksot poissa töistä (hoitovapaa, opintovapaa). Minkäs teet. Ei voi poiskaan jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot työttömyyskassan jäsen niin hanki itsellesi potkut. Ei se yksi työpaikka mikään maailmanloppu ole. Oot vähän aikaa ansiosidonnaisella ja mietit mitä rupeet seuraavaksi tekeen ja sitä rataa. Elämää kun voi katsoa vähän toisestakin näkövinkkelistä eikä kaikkee saa ottaa niin vakavasti.
En muualla itsemurhaa mietikkään. Töissä leikin itsemurhapeliä, että missä kaikkialla sitä voisi itsensä lopettaa esimerkiksi taukotilassa. Esimerkiksi: piiloudu tiskikoneeseen ja odota, että kollega pistää sen päälle. Mene jättämään ohimosi tukevan työtoverin tuolinjalan alle. Tuo vähän hupia päiviin.
Hommaa sairasloma tai tee työsi niin huonosti että saat potkut jos et itse halua lopareita ottaa.
Et ole ainoa, itsellä sama. Voimia
Täällä myös. Potkujakaan ei täältä saa vaikka tekis mitä.
En sentään itsemurhaa ajattele, mutta muuten kyllä samoja ajatuksia kuin ap:lla. En kestä tätä työpaikkaa. Minut jätetään jatkuvasti ulkopuolelle jostain, muut ovat tuttuja keskenään työajan ulkopuolellakin eikä kukaan ole koko aikana edes halunnut tutustua minuun.
Työtehtävät ovat huonosti suunniteltuja ja epämääräisiä. Kaikki päivät ovat samanlaisia, kuolettavan tylsiä. Aina ei ole edes mitään tekemistä. Työlläni ei tunnu olevan mitään merkitystä, näpertelen sitä itsekseni aina muutaman viikon, sitten kun pomolla on ehkä joskus aikaa katsoa sitä, hän haluaa aina, että teenkin sen jollain toisella tavalla. Hän ei edes ole aina oikeassa, mutta en saa olla eri mieltä. Mistään epäkohdista ei saa sanoa mitään eikä mitään asiaa arvostella. Se on sama kuin haukkuisi pomoa itseään kun tämä homma on hänelle kuin oma lapsi.
Ahdistaa.
Mitä apua olisit sitten muilta vailla? Jos et suoriudu työstäsi, sinun on itse tehtävä ratkaisu ja lähdettävä sieltä vähemmän vaativiin hommiin. Jos olet liian suurissa saappaissa, vaihda ne sopiviin.