Onko muilla outoja selittämättömiä pelkoja?

Sit tää joka tarkisti lauteen aluset ja polkupyörä tyyppi jatkaa :

Pelkään ulkohuussissa käymistä. Pelkään siis sitä että sieltä luikertelee käärme kun teen asioitani.

Hyi puistatus.

Syynään paskaämpärin aina ennenkuin uskallan istua.

En uskalla uida yksin meressä / järvessä. Pelkään, että siellä lilluu joku ruumis tms. johon mun jalat osuu.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla uida yksin meressä / järvessä. Pelkään, että siellä lilluu joku ruumis tms. johon mun jalat osuu.

Mua pelottaa myös uida esim. järven keskelle.

Uskoisin, et tää on aika yleistä.

Jotenkin järkeenkäypää. Pelottaahan se uiskennella jossain syvässä ja tuntemattomassa kun ei yhtään näe pinnan alle /tiedä mitä siellä on.

-saunanlaude-polkupyörä -ulkohuussi hihhuli. .Taidan olla harvinaisen neuroottinen :D

Pelkään, etten ole vetänyt vessanpönttöä. Kotona, jos mies menee vessaan, niin joskus sanon, että "oota käyn nopeasti hakemassa yhden jutun" ja tarkastan, ettei sinne oo jäänyt lillumaan jotain aamutuotoksia :D Sama töissä, jos käyn vessassa ja joku menee sinne suoraan mun jälkeen. Miten en voi ikinä muistaa, olenko vetänyt?

Minua pelottaa se, että yhtäkkiä en enää pysty hallitsemaan itseäni tai tekojani. Esimerkiksi joskus kun pidin lasta kädestä, pelkäsin, että alan yhtäkkiä nipistämään lasta, vaikka en ikinä tekisi niin, enkä tehnyt silloinkaan. Ja kerran olin kaverin kanssa vahtimassa hänen kaverinsa lapsia, olin parvekkeella tupakalla, ja siellä oli sen kaverin kaverin maalaamia tauluja kuivumassa. Pelkäsin, että yhtäkkiä alan rikkomaan tauluja, potkimaan ne rikki, vaikka sitäkään en ikinä tekisi tai edes haluaisi tehdä. Mitään tällaisia kohtauksia minulle ei ole ikinä tullut, eikä ole hajuakaan, mistä pelko tulee.

Pelkään, että joku hai tai ruumis tarraa mun jalasta kun uin järvessä.

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa se, että yhtäkkiä en enää pysty hallitsemaan itseäni tai tekojani. Esimerkiksi joskus kun pidin lasta kädestä, pelkäsin, että alan yhtäkkiä nipistämään lasta, vaikka en ikinä tekisi niin, enkä tehnyt silloinkaan. Ja kerran olin kaverin kanssa vahtimassa hänen kaverinsa lapsia, olin parvekkeella tupakalla, ja siellä oli sen kaverin kaverin maalaamia tauluja kuivumassa. Pelkäsin, että yhtäkkiä alan rikkomaan tauluja, potkimaan ne rikki, vaikka sitäkään en ikinä tekisi tai edes haluaisi tehdä. Mitään tällaisia kohtauksia minulle ei ole ikinä tullut, eikä ole hajuakaan, mistä pelko tulee.

Mulla on ollut tätä samaa joskus muutama vuosi sitten tosi ahdistuneessa tilassa. Jotenkin sillei että kaikki mitä näkee ympäristössä niin siitä tavallaan näki tai tunsi semmoisen ohikiitävän sekuntin miten sen rikkoo tai tai pilaa jotenkin. Vieläkin toisinaan tulee jos on univelkaa paljon. Se on varmaan joku kontrollin menettämisen pelko tai paniikkikohtauksenomainen hulluksi tulemisen pelko.

Mulla on myös tuota metsässä ruumiin löytämisen pelkäämist

, ja vatukossa myös. Aina kun villivadelmia kerää niin odotan että joku raato löytyy, hyi olokoon.

Onkohan nämä semmosia genetiikassa periytyviä pelkoja, joitakin sukupolvia taaksepäin niin ei oo ollut varmaan mitenkään tavatonta törmätä metsässä karhuun tai ruumiiseen, tai saunassa. Tai että huussissa lymyää käärme :)

Minä pelkään suihkussa kun pitää hiuksia pestessä pitää silmiä kiinni, että siellä suihkuhuoneessa onkin joku.  Eikö ole mieletön pelko.  Pesen hiukset mahdollisimman nopeasti että saan taas silmät auki.

Että ihmisellä voi olla mielettömiä pelkotiloja, eikä voi tietä mistä ne tulevat.  Aikaisemmin oli tämmöinen klassinen pelkotila, että nukkuessa unessa juoksin karkuun jotakin  ja hypin maahan avautuvien railojen yli hirmuista vauhtia.  Ja sitten umissa lentäminen.  Se ei oikeastaan ollut pelkotila, koska en siinä unessa pelännyt, lensin aikani ja sitten putosin.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja 7 jatkaa: Pelkään myös sitä, että minua alkaa vituttamaan. :D Siis ihan oikeasti. Mutta tiedän, että pelko on lähtöisin siitä, että olen kerran pyörtynyt siihen. Silloin vitutti aivan älyttömän paljon, ja sydän hakkasi tuhatta, silmissä alkoi sumeta, ja yhtäkkiä jalat oli lähtenyt alta. Sen jälkeen en ole uskaltanut ottaa oikein mitään tosissaan, vaikka välillä syytä olisi, en vain uskalla. :/ Kuulostan varmaan joltain psykopaatilta.. :D

Et kuulosta ollenkaan psykopaatilta. Psykopaateilla syke ei juuri vihaisenakaan nouse, vaan saattaa jopa laskea. Pyörtyminen on oikeastaan suojamekanismi. Kehosi siis laittoi stopin v*tutuskäyrän nousulle :)

Ulkohuussissa käymistä. Että siellä ollessa tulee ampiainen ja pistää.

Että lähtiessäni kotoa olen unohtanut terassin oven auki, selkoselälleen ja se näkyy joka puolelle, että auki on. Jos se pelko isekee töissä, on vaikea keskittyä töihin.

_______________________________________________

Mikä tuon klovnipelon takana on? Kiinnostaisi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita siis fobioita jotka ovat ihan oma lukunsa. Minulla tulee havumetsissä järjetön ruumiin löytämisen pelko. Minulla ei ole muistikuvaa että näin olisi esimerkiksi lapsuudessa käynyt mutta jotenkin odotan joka mättään ja kiven takaa pilkottavan tuulipukuisen vainajan. Tätä ei käy lehtimetsissä, puistoissa tai pusikoissa, vaan aina mänty ja kuusi voittoisissa metsiköissä.

Oot kattonu lapsena Twin Peaksia.

No joo, itselläni on syvän veden pelko, ei hajuakaan mistä on kehittynyt.

Oon kattonu twin peaksia lapsena! Siitäkö se johtuu?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään huippuhyvä vastaus tähän, mutta pelkään yhtä naapuriani aivan jumalattomasti. "Aistin" alusta asti, että hän haluaa minulle jotain pahaa, vaikka ei näkyvästi tehnytkään mitään poikkeavaa, jokin aika sitten vasta iski minulle silmää. Hän on siis keski-ikäinen mies ja minä 18-vuotias tyttö. Nytkin alkoi sydän tykyttää ku kirjoitin tätä. :D

Pystyisitkö pieraisemaan kunnolla, kun tulette kohdakkain? Sanot toki reippaasti: "Heipä hei, paappani mun!"

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa se, että yhtäkkiä en enää pysty hallitsemaan itseäni tai tekojani. Esimerkiksi joskus kun pidin lasta kädestä, pelkäsin, että alan yhtäkkiä nipistämään lasta, vaikka en ikinä tekisi niin, enkä tehnyt silloinkaan. Ja kerran olin kaverin kanssa vahtimassa hänen kaverinsa lapsia, olin parvekkeella tupakalla, ja siellä oli sen kaverin kaverin maalaamia tauluja kuivumassa. Pelkäsin, että yhtäkkiä alan rikkomaan tauluja, potkimaan ne rikki, vaikka sitäkään en ikinä tekisi tai edes haluaisi tehdä. Mitään tällaisia kohtauksia minulle ei ole ikinä tullut, eikä ole hajuakaan, mistä pelko tulee.

Nämä ovat kai pakko-ajatuksia oikealta nimeltä.

Terveisin toinen samanlaisesta sekoamisen pelosta kärsivä.

Minua pelottaa mennä kerrostalon pyöräkellariin. Johtunee siitä, että olen lukenut viime aikoina paljon ratkaisemattomista murhista.

Käyttäjä2076 kirjoitti:

Minä pelkään suihkussa kun pitää hiuksia pestessä pitää silmiä kiinni, että siellä suihkuhuoneessa onkin joku.  Eikö ole mieletön pelko.  Pesen hiukset mahdollisimman nopeasti että saan taas silmät auki.

Että ihmisellä voi olla mielettömiä pelkotiloja, eikä voi tietä mistä ne tulevat.  Aikaisemmin oli tämmöinen klassinen pelkotila, että nukkuessa unessa juoksin karkuun jotakin  ja hypin maahan avautuvien railojen yli hirmuista vauhtia.  Ja sitten umissa lentäminen.  Se ei oikeastaan ollut pelkotila, koska en siinä unessa pelännyt, lensin aikani ja sitten putosin.

Minulla on tuo sama. Se tulee varhaislapsuudessani katsomistani kauhuleffoista, joissa juuri tuossa tilanteessa joku monsteri pamahti paikalle. En kehtaa myöntää tätä kenellekään, olen nimittäin 35v perheellinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Että lähtiessäni kotoa olen unohtanut terassin oven auki, selkoselälleen ja se näkyy joka puolelle, että auki on. Jos se pelko isekee töissä, on vaikea keskittyä töihin.

_______________________________________________

Mikä tuon klovnipelon takana on? Kiinnostaisi tietää.

Itse olen varsinainen oviautisti ja kaikki ovet pitää aina rynkyttää moneen kertaan varmistaakseni että varmasti meni kiinni. Aikanaan asuessani eräässä rivitalossa koitin päästä tästä eroon. Kolmannella kerralla tarkistamaton ovi oli jäänyt auki :D Oviautismini syveni maksimimittoihin varmaan pariksi vuodeksi.