Kuinka helposti soitatte poliisit jos naapurista kuuluu huutoa/kirkumista?

En koskaan, ellei selkeästi huudeta apua. Huolehdin vain omista asioistani.

Mä soitin muutaman kerran poliisit kun yläkerrasta kuului viikonloppuisin epäilyttäviä ääniä ja naisen huutoa, erotin sanat "älä lyö." Tätä jatkui pari kuukautta ja kun nainen ei tajunnut ottaa eroa miehestään niin minä päätin muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

En koskaan, ellei selkeästi huudeta apua. Huolehdin vain omista asioistani.

Siis oikeasti.. Sillä yhdellä puhelulla voisit pelastaa jonkun hengen.

en soita, joku muu naapuri saa luvan soittaa en kyl ite ala..

Soitan

Todellakin soittaisin.

No heti!

Tämä on niin rauhallinen talo, että varmasti soittaisin, jos moista kuulisin.

Viimeksi Vappuna soitin kun naapurissa huudettiin ja jytinästä päätellen keilattiin joko ihmisillä tai huonekaluilla. En uskaltanut olla soittamatta, kuulosti siltä että kohta ei enää olisi tarvinnut.

Sen yhden ainoan kerran  kun soitin tuon takia poliisit, sain itse turpiini. Naapuri kun arvasi heti kuka oli soittanut poliisit paikalle ja totta kai kosti sen sitten.  Silloin päätin, että jokainen huolehtikoot omista asioistaan.

Kerran olen soittanut kun keskellä yötä kuulin naapurin naisen huutavan apua ja miehen kiroilevan. En uskaltanut mennä ovellekaan yksin. Poliisit ei tullut koskaan, sen sijaan siihen tuli ambulanssi. Nainen oli varmaan saanut sairaskohtauksen ja soittivat itse häkeen myös. En ole koskaan heidän kanssaan tästä puhunut, enkä tiedä tietävätkö he että soitin.

Katsoitko juuri Poliisit kotihälytys-sarjaa, jossa nainen "pahoinpiteli" itseään apuvälineellä , kun mies oli työmatkalla?

Helposti. Kuulin kerran omakotitaloalueemme liepeillä yöllä tupakalla käydessäni kuinka ensin nainen kirkui hätääntyneen kuuloisena, sitten jotakin pamahti niin kovaa kuin olisi monotettu lautaseinää tai ovea todella rajusti.

Soitin näillä tiedoilla ja ilmansuunta-arviolla häkeen ja siellä asia otettiin heti vakavasti. Lähettivät partion ja samalla pyydettiin kuulostelemaan kuuluuko ääniä vielä. Ei tarvinnut tietää osoitetta, ei nimiä.

Kerran olen soittanut kun naapurin mies huusi ja paskoi tavaroita 3 aikaan yöllä. Soitin hätäkeskukseen kun alkoi kuulua uhkailua, vaimon kiljumista ja "älä tapa mua"-huutoja. Saattoi olla että pelastin vaimonsa hengen.

Ai huudosta ja kiljumisesta? Meillähän ravaisi poliisit jatkuvasti jos naapurit aina soittais poliisit kun joku meillä huutaa tai kiljuu...

Meillä kolme teiniä, eläväiset (kovaääniset 😑) vanhemmat ja yksi herkästi kiljuva pikkutyttö.

Itse soittaisin vasta jos joku huutaa apua (sitä ja "älä tapa" huudetaan meillä kyllä välillä pelatessa) tai oikeasti kuuluisi paniikki äänessä (tosin kyllä meillä ollaan vähemmästäkin paniikissa...).

Eli harkinnan mukaan soittaisin pelkästä huudosta. Silloinkin varmaan paras ensin tarkistaa tilanne?

Tänään kävi siis niin, että yläkerran asunnosta alkoi kuulumaan naisen huutoa ja reagoin tähän heti, koska muutama viikko takaperin asunnossa asuvat tappelivat ja toinen oli poliisien mukaan riistää tältä toiselta hengen, pelastuminen oli ollut sekunneista kiinni. Soitin siis tuolloinkin apua ja se tuli juuri ajoissa ja saivat paikannettua oikean asunnon minun kämpässäni kuuntelemalla, sillä tuo huuto ei rappuun kantautunut. Olin ainoa joka tuosta oli ilmoittanut ja tuolloin nainen siis selvästi huusi "apua".

Tänään jouduin soittamaan hätäkeskukseen kaksi kertaa ja minulle tosiaan vain huokailtiin kun en näiden naapurien sukunimeä tai asunnonnumeroa tiedä niin ei poliisi voi asuntoon kuulemma löytää. Kysyin, että eikö juuri missään ole tietoja muutaman viikon takaisesta keissistä niin vastauksena sain, että on liian työlästä alkaa etsiä vanhoja tapauksia. Kaksi kertaa poliisit kävivät rapussa kääntymässä ja kun sinne ei huudot kuuluneet niin poistuivat heti. Naisen huutoa kesti yhteensä noin tunti ja 20 minuuttia jonka jälkeen on ollut täysin hiljaista. Ahdistaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen soittanut kun keskellä yötä kuulin naapurin naisen huutavan apua ja miehen kiroilevan. En uskaltanut mennä ovellekaan yksin. Poliisit ei tullut koskaan, sen sijaan siihen tuli ambulanssi. Nainen oli varmaan saanut sairaskohtauksen ja soittivat itse häkeen myös. En ole koskaan heidän kanssaan tästä puhunut, enkä tiedä tietävätkö he että soitin.

Niin ja jatkan vielä että päätös ei ollut helppo. Monenlaisia ajatuksia kävi mielessä mutta lopulta ratkaiseva oli se, että entä jos minä huutaisin ja tarvitsisin apua asunnossani, eikä kukaan soittaisi vaikka kuulisi huutoni. Oli pakko soittaa.

Kyl puhelin sois pian! Kahdeksan vuoden aikana ei o naapureilt kuulunu musaa ihmeempää meteliä, plus sirkkeli, koira, viristin, traktori, moottorisaha yms elämän äänet. Et jos joku tääl alkais kiljumaan tai huutaan ni hätä ois.

Terkui landelt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen soittanut kun keskellä yötä kuulin naapurin naisen huutavan apua ja miehen kiroilevan. En uskaltanut mennä ovellekaan yksin. Poliisit ei tullut koskaan, sen sijaan siihen tuli ambulanssi. Nainen oli varmaan saanut sairaskohtauksen ja soittivat itse häkeen myös. En ole koskaan heidän kanssaan tästä puhunut, enkä tiedä tietävätkö he että soitin.

Niin ja jatkan vielä että päätös ei ollut helppo. Monenlaisia ajatuksia kävi mielessä mutta lopulta ratkaiseva oli se, että entä jos minä huutaisin ja tarvitsisin apua asunnossani, eikä kukaan soittaisi vaikka kuulisi huutoni. Oli pakko soittaa.

Mulla taas oli reaktiona soittaa heti vaikka soittaessa mietinkin että on joku muukin varmaan ilmoittanut tästä. Kävi ilmi, että ei ollut. Avun soittaminen oli jotenkin refleksi koska lapsena todistin paljon perheväkivaltaa ja tuli sellainen olo, että jos en apua kutsuisi ja nainen ei selviäisi, se olisi osaksi minun vikani. -ap

Meillä kävi kerran poliisit ovella, kun joku naapuri oli hälyttänyt ne paikalle. Naapurit olivat kuulleet vertahyytävän kiljaisun ja karjaisun sekoituksen, pari tömähdystä ja tukahdetettua muminaa ja ääntelyä.

Oli tapahtunut kuitenkin niin, että minä olin vessassa pesemässä meikkejä pois naamaltani ja taisin siinä hyräillä jotain ajatuksissani. Avomieheni oli tullut siihen vessan oven ulkopuolelle käytävään hääräämään jotain ja etsimään lipastosta jotakin. Minä en tietenkään veden loiskeelta sitä kuullut. Kun lopetin pesun ja käännyin ympäri ja astuin pyyhe kädessä käytävään, niin näin avokin siinä katsomassa käytävän pimeydessä suoraan minuun. Säikähdin aivan jumalattomasti, kiljukarjaisin kurkkua viiltäen ja pomppasin sivulle, jolloin osuin avonaiseen lipastonlaatikkoon, jolloin se tippui lattialle. Säikähdystä seurasi pian nauru, jota yritin tukahduttaa.

Ei ne poliisit kummempia siinä ovella kyselleet :D