Lapsen isä haluaa kahville, menisinkö?

Siis lapsen etä-isä, johon välit olleet aina (siis eron jälkeen, eli n. 5 vuotta) huonot. Nyt se soitti, että mentäis porukalla johonkin, kahville tms siis minä, hän ja lapsi. Sanoin, että mietin, mutta ensimmäinen reaktio on että hell no.

Tuo ihminen siis todella sekaisin monella tapaa. On tehnyt meidän elämästä todella hankalaa, erityisesti aiemmin mutta vieläkin säännöllisesti keksii jotain hulluja tempauksia tai yleisesti ottaen on täysin joustamaton ja kaiken pitäisi mennä hänen pillinsä mukaan. Lapsen toiveilla ei ole hänelle väliä, tai lapsen parhaalla ylipäätään. Hänellä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.

On tehnyt aiheettomia lasuja meistä ja vetänyt oikeuteen pari kertaa, hävinnyt sentään.. ja sitten keksii kaiken maailman pikkujuttuja meidän pään menoksi. Esim nyt kun oli lapsen kevätjuhla ja me ei lapsen kanssa voitu mennä sinne sattuneista syistä (jonka lapsi oli isälle kertonut, mutta minä en tiennyt kertoneen) niin lapsen isä laittoi mulle pari päivää juhlaa ennen monta viestiä, miten hänen koko suku on tulossa lapsen kevätjuhlaa katsomaan ja odottaa innolla näkevän lapsen jne. Ja sitten tosiaan selvisi, että tiesi koko ajan ettei lapsi ole juhlassa, eli tuo oli taas jotain ihme kiusantekoa..

Tuon tyyppisiä juttuja tekee usein. Enkä todellakaan tajua miksi? Ilmeisesti nauttii tuollaisesta kiusaamisesta muuten vaan. Eipä hän siinä ainakaan mitään itse voita, joten en vaan tajua.

Mutta niin. Menisinkö sinne kahville? Toisaalta ajattelisin, että voisin esim sanoa että voidaan joskus myöhemmin mennä, mutta ensin hänen pitää opetella käyttäytymään kunnolla. Mutta toisaalta, sitten niitä kahveja ei ikinä tule. :D Eli meenkö lapsen takia pitkin hampain? Kyllä lapsi aistii varmaan, etten siellä rentona mukavasti ole, vaan "pakosta", joten onko se vähän +-0 tilanne?