Parisuhdeongelma

Ollaan oltu 7v yhdessä ja puolet ajasta ollaan yritetty lasta, mutta kaikki on menny kesken. Mä oon ollu nyt niin väsyny tuohon yrittämiseen, joten sovittiin että pidetään taukoa siitä ja käytetään kumia ainakin syksyyn asti.

Miehellä on ollu muutamia isompia ongelmia parisuhteemmme aikana ja ne ollaan onneks saatu ratkaistua ja yhteiselomme on jatkunu vahvana eteenpäin. Nyt ongelma on vuorostan mulla ku mua on alkanu mietityttää haluanko lapsia sittenkään ikinä ja mies kyllä haluaa. Mies kyllä sanoo, että ei häntä haittaa jos lasta ei saa, mutta mä en usko.

Viimeyönä heräilin siihen kun mies pani mua ilman kortsua. Olin ihan sekaisin ja yhdistin toiminnan jotenkin kesken olleeseen uneen. Tilannetta ei kauaa kestänyt kun mies tuli ja mä aloin ymmärtää mitä tapahtui. Mua alko ottaa ihan hirveesti päähän. On joskus ennenkin keskellä yötä alkanu touhuamaan ja oon sanonu etten siitä pidä. Nyt vielä tilanne huomioon ottaen mua harmittaa entistä enemmän. Yöllä sanoin että tuo ei ollu yhtään kiva juttu ja se loukkas mua. Mies ei puhu nyt mitään. Hiljainen martyyrimainen asenne on hänellä yleensä aina asioihin kun jostain hänen tekemisistään sanon tai suoraan moitin.

Tilanne on niin absurdi, että kaiken yrittämisen ja pettymykseen päätyneiden raskauksien jälkeen mietin ihan tosissani, että pitäisiköhän hakea jälkiehkäisy.

Asiasta pitäis mun mielestä vielä puhua, mutta mä en jaksa taas toimia puhemiehenä kun mies ei ikinä aloita keskustelua vaikeista asioista. Mä niin haluaisin, että sieltä päästä tulis kerrankin oma-aloitteinen anteeksipyyntö. Onko tässä mitään järkeä? Miten tästä eteenpäin?