Sossun luukuttajat! Miltä tuntuu elää avustusten varassa?

Kalja alkaa tulla korvista ulos. Ehkäpä voisi vaihtaa Lappariin ensi kuun alussa, kun seuraavan kerran massia?

Onneksi on kaltaisiasi hienoja ja sydämellisiä ihmisiä, joiden verorahoilla voin elää silloinkin, kun elämä ei mene niin kuin suunnittelin.

Mitähän tähän nyt sanoisi. En taida viitsiä sanoa mitään. 

Ei tunnu miltään kun on kesän väliaikainen ratkaisu kun en voi opiskella tai työsknnelläkään. Syksyllä taas yliopiston penkille.

Eipä miltään tunnu. Mulle en ihan normia tää sossurottailu kun päivääkään en ole oikeita töitä tehnyt enkä tule tekemäänkään. Juon tässä kaljaa nyt ja ihan fiilis oikeastaan. Mutta miltäs se työssäkäynti tuntuu?

Joo, puolisoni suunnitteli jo väkivaltaisessa lapsuudessaan alkavansa aikuisena vammautumisen takia sossun asiakkaaksi. Tottakai.

Mielummin olisi töissä, mutta minkäs teet. Vaikuttaa mieleen kun ei koe olevansa hyödyksi. Nuorikin on vielä.

Ei oikeastaan miltään. Välillä hieman vaivalloiselta täytellä lippuja ja lappuja. Omia verorahojani haen välillä pois. Lapsilisät, opintotuet, sairaspäivärahat, työttömyyskorvaukset, toimeentulotuet jne. näitä tukimuotoja onneksi löytyy vastineeksi roimalle veronkannolle. Sääli ettei kaikki jaksa hakea omia rahojaan pois, vaan puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tukensa hakematta. Tulee myös kalliiksi muille, jos tämän takia tingitään lääkkeistä, ruosta jne. "Ei kiitos, kieltäytymisen kulttuurihistoria"-kirjassa valotetaan miksi suomalaisille kelpaavat muut tuet, mutta toimeentulotuki rinnastetaan vieläkin köyhäin apuun ja kunnanelättiyteen. Mikäs siinä jos ei omat rahat kiinnosta, mutta mitään sankaruutta tällainen: "minä en mihinkään sossuun mene"-asenne ei ole. Vain ja ainoastaan typerää omista eduistaan luopumista ja vielä sillä kehuskelua.

Voihan sitä suunnitella ja unelmoida edelleenkin. Mikä estää. Itselläkin tämän on tarkoitus olla väliaikaista, kunnes pääsee koulun penkille.

Vierailija kirjoitti:

Joo, puolisoni suunnitteli jo väkivaltaisessa lapsuudessaan alkavansa aikuisena vammautumisen takia sossun asiakkaaksi. Tottakai.

Mielummin olisi töissä, mutta minkäs teet. Vaikuttaa mieleen kun ei koe olevansa hyödyksi. Nuorikin on vielä.

Vakka kantensa valinnut.

Aika paskalta se tuntuu, vaikka siinä on puolensa (ainakin katuojaa parempi).

No en helvetissä suunnitellut.

Paskaltahan tämä tuntuu, kuten sanoin. Harmi kun en ole täysin työkykyinen, eikä ole hyvätuloista naistakaan, niin tässä ollaan. Osa-aikaisia töitä koitan joskus etsiä, koska uskon, että sellaista voisin jaksaa, ja se riittäisi nykytilanteessa sossun luukulta pois pääsemiseksi (muitten tukien kanssa), mutta ei ole tärpännyt.

Hävettää aivan saatanasti. Muutakaan mahdollisuutta ei tässä tilanteessa enää ole, kun en uskalla itseäni täältä pois saattaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, puolisoni suunnitteli jo väkivaltaisessa lapsuudessaan alkavansa aikuisena vammautumisen takia sossun asiakkaaksi. Tottakai.

Mielummin olisi töissä, mutta minkäs teet. Vaikuttaa mieleen kun ei koe olevansa hyödyksi. Nuorikin on vielä.

Vakka kantensa valinnut.

Millä perusteella?

En nää taloudellisesti systeemin hyväksikäyttämisessä mitään väärää. Jokaisella on oikeus olla esimerkiksi työllistymättä, jos itse niin haluaa elämänsä viettää. Ja turha tulla _ryö_miesten ulisemaan verorahoistaan, se että jotkut ei elätä itseään ansiotuloillaan on "teiltä" ehkä korkeintaan 20 centtiä pois kuukaudessa.

Byrokratia harmittaa ja se, että päätökset ovat usein virheellisiä ja niistä joutuu sitten käymään noin vuoden pituisen valitusrumban lävitse.  Onneksi on jonkin verran käteistä puskurirahana sille ajalle, kun avustukset viivästyvät sossun käsittelijän virheiden tai kunnan tarkoituksellisesti tekemien lainvastaisten päätösten korjaamisen vuoksi.

Harmittaa myös se, että on tuloloukku eli pieniä laillisia keikkahommia ei kannata ottaa ollenkaan vastaan kun rahatilannetta ne eivät paranna yhtään. Jokainen ansaittu euro KELA:n 300 euron rajaan asti käytännössä tiputtaa yhden euron sossuavustusta pois. Vero siis 100%.  Tuosta 300 euron rajasta ylöspäin menee työkkäriverona 50% (työmarkkinatuen sovittelu), ennakonpidätyksenä 10% ja KELA:n asumistuen vähennyksenä 33.6% eli yhteensä noin 95% pois. Työnteolla en saa yhtään euroa enempää rahaa kouraan kuin avustuksilla, ellen kuukaudessa tienaa yli 900 euroa. Siitä ylöspäin marginaaliveroprosenttini on "vain" 60% kunnes bruttona tulisi käteen 300 e + 2 x peruspäiväraha eli luokkaa 1700 euroa,

Juuri kieltäydyin keikkahommasta, josta olisi tullut persnettoa sivukuluista. En laiskuuden vuoksi vaan siksi, että mulla ei ole tässä taloudellisessa tilanteessa varaa menettää rahaa valitsemalla tuon työn tekeminen. 

Kun tämä tilanne on nyt pitkittynyt, niin ei enää tunnu niin pahalta lähettää niitä sossun lappuja. Asiakkuuteen on tottunut. Tietysti pahalta tuntuu ruinata joskus ylimääräistä eli harkinnanvaraista, vaikka olisi hyvät perusteet. Tuntuu kuin ei olisi ansainnut sitä.

Pahinta elämäntilanteessani on se, etten voi osallistua mihinkään, siis työelämään ei pääse vaikka hakee töitä, ja rahanpuutteen vuoksi ei voi osallistua harrastuksiin tai vapaa-ajan rientoihinkaan. Ei se, mistä raha peruselämiseen tulee, tunnu niin oleelliselta, mutta osattomuus painaa. Vuosi vuodelta muuttuu yksinäisemmäksi ja tuntuu kuin eläisi ulkoavaruudessa. Osaisinko enää edes puhua kahvitauolla normaalisti tavallisia juttuja, jos jonnekin töihin pääsisin. Nytkin rupesi taas itkettämään, kun ajattelen asiaa. Eli aika raskasta ollut, vaikka ei sitä koko ajan arjessa ajattele.

Olen akateeminen työtön. Olen tukeni maksanut veroina moninkertaisesti. Mikä on motiivi kysyä tuollaista?

Elät aikamoisessa yltäkylläisyydessä, jos et ole koskaan ollut sossun asiakas. Esim. päiväkoti ym. lapsiin liittyvät asiat tulevat "sossunluukulta". Oletko maksanut kaiken koulutuksesi itse ekaluokasta lähtien? Käytät ilmeisesti vain yksityisiä lääkäri- ja sairaalapalveluja, etkä hae kela-korvauksia jne.