Lue keskustelun säännöt.
Musta on tullut ihan hirveä itkupilli
03.06.2016 |
Itken, jos liikutun, onneksi en liikutu ihan jatkuvasti. En aina itsekään ymmärrä, miksi nyt juuri tästä liikutun. Tänään soitin lapselle yhden laulun, joka on mua aiemminkin itkettänyt, mutta ajattelin, että en mä nyt enää sille pillitä, kun valmistaudun hyvin. Mutta ei! Taas tuli itku. Onkohan tää joku vanhuusjuttu?
Kommentit (5)
En ole koskaan ollut kova itkemään, siksi ihmettelenkin! Kuulostaa kyllä ihan sympaattisilta noi sun itkunaiheet. Viimeinen kummallisin liikutukseni oli se, kun olin katsomassa suomenhevosten orikavalkadia ja itki. Piti peitellä sitä, hävetti sen verran...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä yksi vajaa kolmekymppinen nainen, joka liikuttuu kanssa mitä ihmeellisemmistä asioista... Aina oon ollut herkkä, nyt raskaana ollessa en muuta teekään kuin vetistelen. Lääkärin mielestä tälläinen viittaa jonkinlaiseen masennukseen!? Suositteli mielialalääkettä.
Sama. Ennen itkin harvoin, jos ikinä. Nyt joka päivä tai ainakin joka toinen päivä. Tänään viimeksi ja ihan tyhmistä asioista pääsee itku. Ärsyttää olla tälläinen itkupilli.
Olen ollut helposti liikuttavaa sorttia.
Jos syön paljon viljoja, sokeria, nukun liian vähän...pahentaa asiaa.
Syömällä runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
Manteleita, siemeniä ja pähkinöitä. On ollut vähemmän liikuttavia tilanteita.
Toisaalta liikuttumisen on täysillä elämistä, aitoa sellaista :)
Ootko sitten ennen ollut erilainen vai miksi epäilet, että olisi vanhuusjuttu?
Mä olen -92 ja itkenyt tämän viikon aikana mm. kun luin kirjaa jossa tuli paremmasta huomisesta enteilevä kaunis kohtaus (dokumentaarinen teos), kun kuulin kauniin biisin, kun näin pullukan nuoren miehen kävelevän kaupasta kotiin suklaalevyjä kädessä jotenkin nolon näköisenä ja ajattelin onkohan sillä paha olo ja siihen syö -> itku, pari päivää myöhemmin törmäsin samaan mieheen Tinderissä ja hänellä luki profiilissaan "Liian läski skeittaan" -> taas itku (jonku randomin takia?!), kun katsoin Armanin puolustusvoima-jakson ja miehet lähti yönselkään paukkupakkaseen hiihtäen (kävi sääliksi ne ja aloin itkeen), puistossa katsoessani aurinkoon ja ajattelin kuinka kaunista on jne.
Mä oon ajatellut, että tää on joku persoonajuttu vaan, mutta jos tää piirre pahenee vanhetessa niin ai kauhee mä en vanhana kerkee muuta tekeekään, ku liikuttuun ja pillittään joka asiasta...