Etelän loma lasten kanssa on kaikkea muuta, kuin lomaa

Meillä on matkustettu vauvaiästä 2-3 matkaa vuodessa ja ei todellakaan mitään ongelmia! Tosin ihan pienten kanssa ei ole käyty kaupunkilomalla kuin kerran ja sekin meni muuten ihan hyvin. Yleensä otetaan hyvä hotelli ja rentoudutaan. Lasten vähän kasvettua itse chillataan aurinkotuoleissa ja luetaan/tehdään ristikoita, kun lapset ui. Pienempänä piti jomman kumman olla siellä altaassa mukana. Illat on meidän kahden, kun nautiskellaan parvekkeella lasten mentyä nukkumaan.

Meille matkat on todellakin lomaa. Lapset on hyväkäytöksisiä ja mitään kiukutteluja ei ole reissuissa tullut sitäkään kuin Suomessa. Lentokoneessa on pienestä jopa leovoton poika osannut istua nätisti, kun tietää, että lomalle ei mennä, jos siellä potkitaan ja hyöritään. Tabletti on lisäksi hyvä viihdyke koneeseen. Lentokentillä kävelevät reippaina perässä ja ei haittaa yölennot, ei mikään. Ovat sellaisia lapsia, etteivät ole niin nökönnuukia väsyistä tai nälästä. Pienestä asti ovat tottuneet siihen, että nälkääkin pitää hetki kestää. Aina sitä ruokaa on saatu ja yritetty heti hommata, muttei se ole syy heti alkaa kiljumaan, kun joskus joutuu odottamaan tovin. Tai joskus joutuu keskellä yötä heräämään ja täytyy itse kävellä perässä, kun vanhemmat kiskoo matkalaukkuja.

Nyt lapset on jo 11 ja 9, ja lomat aivan ihania. Onhan tää elämä Suomessakin nykyään helppoa aiempaan verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten kanssa kannattaa harrastaa kotimaan matkailua. Ulkomaille sitten kun ovat kouluiässä.

Miksi? Se on ihan sama reissataanko Suomessa vai Euroopassa.

Ei todellakaan ole. Haluan kiertää nähtävyyksiä ja kokea elämyksiä ja pienen vaippalapšen kanssa en olisi pystynyt kunpaankaan. Minun ihannelomani ei ole koskaan ollut istua lastenaltaan reunalla tai hiekkakakkuja tekemässä. Siksi lähdimme lapsen kanssa ulkonaan reissuun, kun hän jo oli verraten omatoiminen ja jaksoi liikkua sekä kävellen että julkisilla kulkuvälineillä matkakohteessa. Toki olemme käyneet huvipuistoissa, uima-altailla ja akvaariossa hänen kanssaan, mutta nähneet myös paljon ns.aikuisten nähtävyyksiä samalla reissulla.

Miten lasten kanssa ei voi kiertää nähtävyyksiä? Tottakai pienten lasten sietokyvyllä on rajansa, mutta ei me olla nähtävyyksiä skipattu sen takia, että on pieni lapsi mukana. Siellä tuo tulee mukana. Vastapainona sitten sitä lastenallasta ja huvipuistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteesta kiinni. Itse olen reissannut alle kouluikäisten lasten kanssa ainoana aikuisena niin etelässä kuin esim. USAssa eikä ikinä mitään ongelmia. Kaikki ollaan nautittu. Olen tosin itse niin tottunut reissaaja ja kielitaitoinen jne eli kai ne lapset aistii miten minä nautin ja ovat alle 2-vuotiaista reissanneina omaksuneet saman asenteen. Tien päällä näkee paljon perheitä joissa vanhemmat jo lähtiessä lentokentällä kireitä kuin viulunkieli, liekö sitten ihme jos lapsetkin kiukkuaa?

Kai se nyt on myös hieman kiinni niistä lapsista ja niiden temperamentistakin? Jotkut ovat rauhallisia kuin viilipytyt tapahtui ympärillä mitä vain, jotkut kiukkuaa pienemmästäkin. Jo saman perheen sisällä huomaa erot lapsien kesken. Toki vanhemmatkin vaikuttavat lapsiinsa, mutta ei perustemperamenttia muuteta. Jotenkin aina huvittaa nämä, joille on geenilotossa sattunut rauhalliset lapset ja jotka sitten kuvittelevat olevansa erinomaisia kasvattajia. :DD

Mutta kun yleensä niillä vanhemmilla, jotka eivät komenna lapsiaan, tuppaa olemaan näitä temperamenttisia tapauksia. Mistähän se johtuu? Esimerkkinä eräs poika, joka hakkasi kivellä kerhotilan ikkunapeltiä ja äiti kevyellä äänellä sanoi kerran, että "älä viitsi hakata sitä". Ja se komentaminen oli siinä. Yllättäen poika jatkoi touhuaan ja äiti ei enää kiinnittänyt huomiota.

Joten väittäisin, että kasvatuksella on erittäin palkon tekemistä siihen, kuinka lapset käyttäytyvät.

Joillakin on tätä facebook-elämää ja pakko siitä, ettei oma elämä saa katketa hetkeksikään, vaan pitää reissata ja tehdä samaa kuin ennen. Onneksi ei ole tätä vaivaa, vasn ajattelen omaa ja lapsen parasta sekä jaksamista. Sen takia aloitimme kotimaasta ja laajennimme pikku hiljaa ulkomaille. Toisaalta rahaakaan ei ole ollut reissata jatkuvasti, joten on pitänyt miettiä, mikä on oikeasti antoisaa ja rentouttavaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

En tajua muutenkaan, kuka viitsii maksaa lomasta jossain hikisessä keskuksessa. Suomen kesässä on yleensä useampi viikko tosi lämmintä, ja täältä löytyy kaikki mitä etelästäkin (rannat, ravintolat, terassit, shoppailu).

Lisäksi turvallisuusuhat monissa kohteissa nousseet, ja stressaa ajatus lentämisestä kun ajat on mitä on. Etelänloman hinnalla voi käyttää mielin määrin palveluja Suomessa, käydä ravintolassa, hoidoissa, kylpylässä ja vaikka tilata siivooja kotiin, jos kaipaa lomalta lepoa kotitöistä.

Minä maksan.

Esim: viime kesänä hikistä Singaporea oli mukava kierrellä hop on -hop ff -bussilla. Sen kattamattomasta toisesta kerroksesta oli upeat näkymät ja 30 asteen lämpötila juurikin ok.

Hysteerisen pelkäämisen jätän muille ja matkustelemme entiseen malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kesässä on yleensä useampi viikko tosi lämmintä.

Viime kesänäkin peräti kaksi hellepäivää, kyllä kelpaa!

Viime kesä oli harvinaisuus. Mutta jos kaipaa jatkuvaa paahdetta, niin mikäs siinä. Minusta Suomen kesäsää, 20-25 on optimaalinen, en kaipaa yhtään lämpimänpää. Lisäksi useimpien lomakohteiden muovisuus ja roskaisuus häiritsee. Suomessa on raikasta, puhdasta ja kaunista luontoa.

Suomessa on itikoita ja pusikkoa ja kylmä.

Ei kiitos, lähden muualle. (Huomenna, btw)

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten kanssa kannattaa harrastaa kotimaan matkailua. Ulkomaille sitten kun ovat kouluiässä.

Meillä tuo olisi merkinnyt 10 vuoden taukoa matkusteluun......

Mieti nyt hiukan mitä kirjoitat.

Vanhin lapsemme täyttää kohta 13 ja laskin että hän on viettänyt yli puolitoista vuotta elämästään ulkomailla.

Onhan se tietysti erilaista matkustaa lasten kanssa kuin aikuisporukalla. Joutuu katsomaan lasten perään koko ajan ja huomioimaan heidän ruoka- ja uniaikansa. Aikuiset pystyy näistä helposti joustamaan, mutta lapsille se on vaikeampaa. Muuten en koe että lasten hoitaminen olisi reissussa sen työläämpää kuin kotonakaan. Saattaa johtua siitä että harrastamme enimmäkseen kaupunkilomia.

Me ollaan kuitenkin matkusteltu ihan kaikenikäisten lasten kanssa, ja mukavia muistoja niistä reissuista on jäänyt  ü

Taas ollaan suunnittelemassa kokoperheen matkaa, ja lapsetkin odottavat reissuun lähtemistä innoissaan.

Kyllähän sitä voi matkustaa, jos on rahaa millä mällätä, l.hyvätuloinen puoliso ja itsellä hyvät tulot, mutta eihän tässä ketjussa pienituloisia huomioidakaan. Rahalla saa ja lentokoneella pääsee, sehän on tämän ketjun piiloviesti. Ei hetkauta äitiys ja vanhempainvapaat näköjäön tulotasoa eikä lasten lukumäärä rajoita yhtään. Yhä pienemmän eliitin hupia tämä lasten lennätys mantereelta toiselle. Kotimaan matkailu on köyhäilyä puhumattakaan Tallinnasta tai Tukholmasta. Ennen vanhaan telttamatkailu Suomessa vielä riitti eikä vertailtu matkoja loman jälkeen koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä voi matkustaa, jos on rahaa millä mällätä, l.hyvätuloinen puoliso ja itsellä hyvät tulot, mutta eihän tässä ketjussa pienituloisia huomioidakaan. Rahalla saa ja lentokoneella pääsee, sehän on tämän ketjun piiloviesti. Ei hetkauta äitiys ja vanhempainvapaat näköjäön tulotasoa eikä lasten lukumäärä rajoita yhtään. Yhä pienemmän eliitin hupia tämä lasten lennätys mantereelta toiselle. Kotimaan matkailu on köyhäilyä puhumattakaan Tallinnasta tai Tukholmasta. Ennen vanhaan telttamatkailu Suomessa vielä riitti eikä vertailtu matkoja loman jälkeen koulussa.

Halpalentoyhtiöiden ansiosta myös pienituloisella on mahdollisuus lentää.

Ei toimi tuo martyyrius yhtään.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Lentolippujen hinnat suhteessa palkkoihin ovat romahtaneet.

Minua ei Suomen kesäsäässä vaivaa niinkään kylmyys vaan pitkien pilvisten/sateisten jaksojen riski. Viime kesä oli kauhuesimerkki siitä miten monen raukan koko hartaasti odotettu 4 viikon loma meni koleassa ja pilvisessä säässä. On niin eri asia odottaa lomaa kun tietää että ainakin yksi viikko on takuuvarmaa aurinkoa Kreikan sinisen taivaan alla, sinisen meren äärellä! Kaikki mitä kotimaa tarjoaa siihen päälle on sitten vain plussaa. Mielelläni olisin kaksikin viikkoa mutta pitää säästää rahaa toiseen aurinkoviikkoon talvella :)

Ja aika tylsissä ja tavallisissa pakettimatkakohteissa käydään eikä olla erityisen hyvätuloisiakaan joten aika monessa muussa asiassa sitten pihtaillaan. Ei noita reissuja voi pitää taloudellisesti hyvänä sijoituksena eikä oikein edes perustella maailman avartumisella kun kohde on joku Kanaria. Kyllä syy reissuihin on nimenomaan se että koko perhe nauttii niin paljon. Rinnastaisin tuollaisen lomamatkan joulunviettoon: onhan se kallista ja vaivaakin on, mutta silti ah niin ihanaa :)

Asennekysymys. Kun lapset oli pieniä ajettiin aina kuukaudeksi Euroopan halki Italiaan tai Ranskaan lomalle. Aina oli kivaa eikä koskaan riidelty lomilla. Lapset on tottuneet reissaamiseen (nyt 14v on käynyt n 20 maassa) eikä siitä tehdä numeroa. Ravintoloissa on syöty (yleensä talo vuokralla eikä hotellia) ja lapset on oppineet sekä tapoja että ruokakulttuuria ihan huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten kanssa kannattaa harrastaa kotimaan matkailua. Ulkomaille sitten kun ovat kouluiässä.

Meillä tuo olisi merkinnyt 10 vuoden taukoa matkusteluun......

Mieti nyt hiukan mitä kirjoitat.

Vanhin lapsemme täyttää kohta 13 ja laskin että hän on viettänyt yli puolitoista vuotta elämästään ulkomailla.

Haha, ja meillä 21 vuoden jos laskin oikein:)

Me olemme ihan vauvasta saakka tehneet kaksi lomamatkaa vuodessa, toinen rantaloma, toinen kaupunkiloma ja tämän lisäksi lyhyempiä parin yön reissuja esim. Tallinnaan tai Pietariin. Meillä koko perhe nauttii lomista ja niitä odotetaan ja muistellaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Parhaillaan reissussa ja aivan kauhean väsyneenä. Vauva 8 kk ei nuku, kun uusi paikka. Herää tunnin välein itkemään. Isompi, 3 v. sitten haluaa koko ajan olla rannalla. Hirveä huuto, kun pitää mennä välillä hotellille. Onneksi ei sentään tarvitse laittaa ruokaa itse :) ja jäähän isommalle lapselle kiva muisto :) Väsyttää!!

Lieneekö lapsissa eroa, mutta meillä on nukuttu reissuissa vauvasta hyvin. Ekana yönä on ehkä otettu väliin nukkumaan, mutta ei mitään mielikuvaa, että koskaan olisi kitisevän vauvan kanssa valvottu. Ei kyllä olla valvottu Suomessakaan kuin sairaana. Ja meillä lapset ei kitise rannalta pois lähtöä, ei 1- tai 3- tai 10 -vuotiaana. Lomalla tehdään paljon lasten ehdoilla, mutta kyllä me aikuisetkin puolemme pidetään. Enimmäkseen vaan rentoudutaan ja nautitaan takuuvarmasta auringosta, jota Suomessa ei todellakaan saa.

Ja viikon loma Suomessa on aivan yhtä kallis kuin viikko Kreikassa. Muutama vuosi sitten tehtiin heinäkuussa Suomen kierros ja rahaa paloi tuhottomasti. Sen lisäksi Visulahdella paleli lapset vedessä, Imatralla satoi kaatamalla, Punkaharjulta ei löytynyt edes ravintolaa illalla, hyttyset söi jne. Oikeasti mä haluan lämpöä lomalla ja hyvää ruokaa. En olla säiden armoilla.

Asenteesta kiinni! Juuri olin kahden alle 3 vuotiaan kanssa kreikassa ja oli lomaa, ja joo kyllä näillä on temperamenttia. Valittiin ihan suosiolla all inclusive hotelli hyvillä lastenaltailla ja kaikenmaailman nalle kerhoilla. Lomalta en odottanut mitään muuta kun makoilua lastenaltaassa aurinkoa ottaen, yhdessä oloa ja hyvää ruokaa. Kaikkea sain. Lapset kun tuosta kasvaa niin voi matkan luonnetta vähän muuttaa mutta nyt olen tälläisestä tyytyväinen. Maiseman vaihdos teki terää ja oli lämmintä. Olemme kokeilleet muutaman kerran lomaa jossa touhutaan ja koetaan enemmän. lähinnä koimme kiukuttelua ja kireetä tunnelmaa. Ihastuimme tuohon viime lomaan kovasti ja en usko että on viimeinen tuollainen matka.

Kun minä en halua matkustaa pienen lapsen kanssa, ei muillakaan voi olla kivaa :D

Huvittaa kun puhutaan lapsista kuin he olisivat tieten tahtoen pahoja ja ilkeitä. Haluaisin muistuttaa, että te olette itse kasvattaneet lapsistanne sellaisia kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi hyvä syy olla hankkimatta lapsia. Matkustelu on itselle todella mieluista ja reissut menisivät kyllä pilalle lapsen kanssa. 

Meillä on vain yksi lapsi ja hänen kanssaan matkustaminen on ollut aika mutkatonta. Eka ulkomaanreissu oli silloin, kun hän oli 8-kuinen ja ihan kivasti ne reissut on menneet, kun on vaan osannut vähän suunnitella imetyksen ja vaipanvaihdot sun muut. Lapsen mukanaolo tuo matkusteluun paljon uutta, koska lapsi huomaa eri jutut kuin aikuiset. Ja ilman lasta ei välttämättä tulisi tutustuttua paikallisiin leikkipuistoihin.

Ainoastaan yhden kerran on ollut ihan kauhea lento, kun yliväsynyt lapsi huusi ja rimpuili, kun olisi pitänyt istua turvavöissä nousun ajan. Minulla ja miehellä tuli ihan hiki kun yritimme estää häntä kiemurtelemasta turvavyöstä irti. Lapsi oli tuolloin 2-vuotias ja oltiin jatkolennolla New Yorkista San Franciscoon. Mutta 15 vuoden aikana tosiaan ainoa kauhukokemus, joten en jättäisi tuon vuoksi lasta hankkimatta.

Lapsi itse ei muista tietenkään niitä ensimmäisiä matkoja, jostain 7-vuotiaasta eteenpäin muistaa paremmin. Mutta ei sen niin väliä, ei sitä itsekään aina jaksa suoralta käsin muistaa mikä reissu oli missäkin kohtaa. 

Minusta on ihan parasta, kun voin näyttää omalle lapselleni omia suosikkipaikkojani. Ja tietty sekin, kun matkustetaan yhdessä jonnekin, missä minä tai mieskään ei olla aiemmin käyty. Uusien paikkojen näkeminen ja kokeminen yhdessä on hieno juttu. Ja lisäksi tässä vaiheessa on jo hieno huomata, miten rohkeasti oma lapsi osaa suunnistaa kartan kanssa vieraissa paikoissa ja katsoa millä metrolla pitää mennä. Ei tässä ole enää kuin muutama vuosi ja lapsi alkaa pörrätä maailmalla omien kavereidensa kanssa. Siihen asti aion nauttia lapsen kanssa matkustamisesta täysin rinnoin.

Vierailija kirjoitti:

En tajua muutenkaan, kuka viitsii maksaa lomasta jossain hikisessä keskuksessa. Suomen kesässä on yleensä useampi viikko tosi lämmintä, ja täältä löytyy kaikki mitä etelästäkin (rannat, ravintolat, terassit, shoppailu).

Me oltiin lapsiperheenä 10 vuotta ennen kuin hankittiin meidän ensimmäinen auto. Ja Helsingissä asutaan. Kyllä me silloin joskus mietittiin, että voisi matkustaa jonnekin kotimaassa. Mutta autottomalle kotimaanmatkailu on ihan turkaisen kallista lystiä. Niinpä meidän reissut suuntautuivat aina ulkomaille. Vasta auton oston jälkeen on jonkin verran matkustettu kotimaassakin.