Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten ei enää jaksa ja haluais vaan kuolla?!
02.06.2016 |
Mä olen niin loppu ja väsynyt tähän kaikkeen, että haluaisin vaan kuolla, en jaksa enää tätä kaikkea p**kaa...
Mulla on viisi lasta 16v, 10v, 5v, 3v ja 8kk, toisiks vanhin on erityislapsi. Mies lähti nuorinta odottaessani toisen naisen matkaan eikä ole tehdystä sopimuksesta huolimatta tavannut lapsiaan kun muutaman kerran. Peruu tapaamiset millon milläkin tekosyyllä ja usein melko viime tipassa. Vanhimmat lapset ovat jo sanoneet, etteivät halua mennä isälleen, kun tapaamiset useimmiten peruuntuu.
Äitini hävisi taistelun syöpää vastaan ja hän kuoli puoli vuotta sitten. Muutama kuukausi sitten isäni yritti itsemurhaa, se jäi onneksi yritykseksi, mutta koko ajan saa pelätä millon tulee soitto, että isäni on onnistunut tappamaan itsensä. Appivanhempiin mulla on edelleen hyvät välit, mutta välimatkaa on paljon eivätkä siksi juurikaan pysty olemaan konkreettisena apuna. Esikoisella on menossa vaikea teini-ikä, joka myös verottaa omia voimiani.
Muutaman kuukauden päästä pitäisi palata töihinkin, mutten tiedä, miten ihmeessä jaksan sitten, kun nytkin "vaan" kotona ollessa on jaksaminen todella kortilla.
Kommentit (20)
Mitäs teit noin monta lasta, oisko kannattanu miettiä ennen kun paskat on housussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö 16 -vuotias auta? Oletko pyytänyt että tarvitset hänen apuaan? Se voi tuoda hänellekin merkitystä ja vastuuntuntoa kun luotat hänen apuunsa. Vai oireileeko niin pahasti isän lähdön takia?
Varmasti asiat kääntyvät vielä paremmaksi. Työelämään paluu voi helpottaakin, ettei tarvitse märehtiä kaikkea yksin kotona neljän seinän sisällä. Mene puhumaan jollekin, kunnan perhetyöntekijälle vaikka. Hän varmasti tietää kertoa erilaisista tukitoimista, varsinkin erityislapsen kanssa. Onko isäsi aikonut riistää itseltään hengen äitisi poismenon vuoksi? Voisiko isäsi tulla luoksenne asumaan? Kerro hänelle että sinä ja lapset tarvitsette häntä, ettet hyväksy että hän tekee itselleen pahaa nyt. Lisäksi hänellekin olisi sinusta tukea, jos ei nyt keskusteleva luonne ole, niin ainakin hiljaista henkistä tukea, myötäelämistä.
Lasten isästä älä välitä, anna jonninjoutavan ukon olla viemästä teidän energiaanne. Hän palaa vielä anelemaan pääsyä takaisin luoksenne kun lähti, muista minun sanoneen. Hän palaa vielä. Päätä itse mitä teette silloin. Pysykää perheenä, uskalla vaatia lapsiltasi kypsää käytöstä. Nyt on vaikeaa mutta ei ikuisesti. Ja hae apua. Soita vaikka kriisipuhelimeen, sillä ei ole väliä mistä aloitat!
Voimia vaikeaan tilanteeseesi! Halaisin jos voisin. Älä vain luovuta. Elämä voi olla vielä ihanaa ja varmasti tulee olemaan. Kunhan et vain luovuta. Jatka vaikka tänne kirjoittelua jos se yhtään helpottaa.
Hei sinä urhea nainen!
Onpas elämäntilanteesi kuormittava ja rankka. Loppuraskauden ja vauvan ensikuukausien hoitaminen yksin olisi jo sekä henkisesti että fyysisesti hyvin rankkaa. Lisäksi siihen muiden lasten tarpeiden täyttäminen, isäkaipuu ja hämmennys kaikista muutoksista.
Sanoit, että äitisi on kuollut ja isäsikin aiheuttaa huolta. Sinä itse et varmasti juuri nyt ehdi paljon miettimään ja panostamaan omaan hyvinvointiin. Olisi ihme, jos et kokisi uupumusta ja toivottomuutta.
Elämäsi ei ole ohitse. Sinulla on paljon annettavaa läheisillesi, etenkin lapsillesi. Onko sinulla ystäviä tai tuttavia, voisitko esimerkiksi feississä kysyä, jos joku voisi tänään tulla antamaan pienen lepohetken. Että saisit olla yksin ja kuunnella vaikka viisi sulle tärkeää biisiä.
Ja huomenna heti soitat neuvolaan, jos tänään on jo kiinni. Kerro rehellisesti, miten kuormittunut olet. Ja jos olet ihan loppu, voi hätänumeroon soittaa.
Sinä selviät kyllä. Sen kertoo jo se, että avaudut tänne. Haluat saada apua.
Ja ehkä syksy on helpotus. Pääset takaisin aikuisten maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet hakenut apua?[/quote
Useammastakin paikasta olen yrittänyt saada apua, mutta tuloksetta. Vastaukset on ollu siihen tyyliin, että elämä on välillä rankempaa ja se täytyy vaan kestää tmv.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö 16 -vuotias auta? Oletko pyytänyt että tarvitset hänen apuaan? Se voi tuoda hänellekin merkitystä ja vastuuntuntoa kun luotat hänen apuunsa. Vai oireileeko niin pahasti isän lähdön takia?
Varmasti asiat kääntyvät vielä paremmaksi. Työelämään paluu voi helpottaakin, ettei tarvitse märehtiä kaikkea yksin kotona neljän seinän sisällä. Mene puhumaan jollekin, kunnan perhetyöntekijälle vaikka. Hän varmasti tietää kertoa erilaisista tukitoimista, varsinkin erityislapsen kanssa. Onko isäsi aikonut riistää itseltään hengen äitisi poismenon vuoksi? Voisiko isäsi tulla luoksenne asumaan? Kerro hänelle että sinä ja lapset tarvitsette häntä, ettet hyväksy että hän tekee itselleen pahaa nyt. Lisäksi hänellekin olisi sinusta tukea, jos ei nyt keskusteleva luonne ole, niin ainakin hiljaista henkistä tukea, myötäelämistä.
Lasten isästä älä välitä, anna jonninjoutavan ukon olla viemästä teidän energiaanne. Hän palaa vielä anelemaan pääsyä takaisin luoksenne kun lähti, muista minun sanoneen. Hän palaa vielä. Päätä itse mitä teette silloin. Pysykää perheenä, uskalla vaatia lapsiltasi kypsää käytöstä. Nyt on vaikeaa mutta ei ikuisesti. Ja hae apua. Soita vaikka kriisipuhelimeen, sillä ei ole väliä mistä aloitat!
Voimia vaikeaan tilanteeseesi! Halaisin jos voisin. Älä vain luovuta. Elämä voi olla vielä ihanaa ja varmasti tulee olemaan. Kunhan et vain luovuta. Jatka vaikka tänne kirjoittelua jos se yhtään helpottaa.
Ei esikoinen auta. Esikoisen vaikea teini-ikä alkoi jo sillon, kun olimme vielä miehen kanssa yhdessä, se kuitenkin näyttää menevän koko ajan pahempaan suuntaan. Olen kertonut esikoiselle, että hän voisi auttaa, mutta sitä ei ole ottanut kuuleviin korviinsa.
Olen pyytänyt apua useammastakin paikasta, mutta vastaukset on ollut sen tyylisiä, että elämä nyt on välillä rankempaa, koita jaksaa.
En tiedä miksi isäni yritti itsemurhaa, äitini kuolema saattoi olla ainakin osasyy. Olen ehdottanut isälleni, että hän voisi tulla meille ainakin toistaiseksi, mutta ei ole oikeen lämmennyt ajatukselle eikä häntä oikeen voi pakottaakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko apua omaisiltasi, ystäviltäsi, tuttaviltasi tai naapureiltasi?
Olen pahoillani siitä, että entinen miehesi oli ääliö.
aurinkovieläpaistaa kirjoitti:
Hei sinä urhea nainen!
Onpas elämäntilanteesi kuormittava ja rankka. Loppuraskauden ja vauvan ensikuukausien hoitaminen yksin olisi jo sekä henkisesti että fyysisesti hyvin rankkaa. Lisäksi siihen muiden lasten tarpeiden täyttäminen, isäkaipuu ja hämmennys kaikista muutoksista.
Sanoit, että äitisi on kuollut ja isäsikin aiheuttaa huolta. Sinä itse et varmasti juuri nyt ehdi paljon miettimään ja panostamaan omaan hyvinvointiin. Olisi ihme, jos et kokisi uupumusta ja toivottomuutta.
Elämäsi ei ole ohitse. Sinulla on paljon annettavaa läheisillesi, etenkin lapsillesi. Onko sinulla ystäviä tai tuttavia, voisitko esimerkiksi feississä kysyä, jos joku voisi tänään tulla antamaan pienen lepohetken. Että saisit olla yksin ja kuunnella vaikka viisi sulle tärkeää biisiä.
Ja huomenna heti soitat neuvolaan, jos tänään on jo kiinni. Kerro rehellisesti, miten kuormittunut olet. Ja jos olet ihan loppu, voi hätänumeroon soittaa.
Sinä selviät kyllä. Sen kertoo jo se, että avaudut tänne. Haluat saada apua.
Ja ehkä syksy on helpotus. Pääset takaisin aikuisten maailmaan.
On mulla muutamia sellaisia ystäviä, jotka mahdollisuuksien mukaan auttavat, tämä ei tosin ole usein mahdollista, koska heillä on omatkin perheet ym. Tässä viime vuosien aikana on oma ystäväpiiri pienentynyt, kun en mm. äitini sairastamisen takia aina päässyt jokaiseen tapaamiseen tmv. ja tän takia osa ystävistä lopetti lopulta yhteydenpidon.
Olen mm. neuvolassa puhunut, että alan olla todella puhki ja sanonut osassa paikoista senkin, että haluaisin vaan kuolla ja tähän olen saanut tympeähkön vastauksen tyyliin, että elämä nyt on välillä rankkaa, täytyy vaan kestää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs teit noin monta lasta, oisko kannattanu miettiä ennen kun paskat on housussa!
Hyi mitä kielenkäyttöä. Suomi kaipaa lisää lapsia ja sinä vaan arvostelet.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs teit noin monta lasta, oisko kannattanu miettiä ennen kun paskat on housussa!
Mne hoitoon! Toisella on vaikea elämäntilanne ja sä vaan auot päätäsi, häpeäisit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet hakenut apua?[/quote
Useammastakin paikasta olen yrittänyt saada apua, mutta tuloksetta. Vastaukset on ollu siihen tyyliin, että elämä on välillä rankempaa ja se täytyy vaan kestää tmv.
ap
Ei ne saa mielenterveystoimistosta noin sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet hakenut apua?[/quote
Useammastakin paikasta olen yrittänyt saada apua, mutta tuloksetta. Vastaukset on ollu siihen tyyliin, että elämä on välillä rankempaa ja se täytyy vaan kestää tmv.
ap
Ei ne saa mielenterveystoimistosta noin sanoa.
Nehän sanoo just sen, mitä kunnan päättäjät haluavat niiden sanovan, ja monessa kunnassa moiset 'turhuudet' nimeltä mielenterveyspalvelut on karsittu minimiin, koska sote. Ja pahemmaksi vaan äityy tilanne eri puolilla Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää vaatia apua, ei sitä nykyään muuten saa, jos saa sittenkään!
Voimia! Pyydä sukulaisilta tai ystäviltä apua. Tai jos on varaa niin ainahan voit myös palkata lastenhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot varmaan aikamoinen pirttihirmu, ei mikään ihme, et mies lähti!
Oletko kysynyt seurakunnasta jeesausta?
Joku varmaan auttaisi tosi mielellään jos tietäisi. Voisitko laittaa kaupan ilmoitustaululle tmv. ilmoituksen?
Tsemppiä kovasti ja lämmin halaus 💛
Ois kannattanu tehä vähemmän lapsia ni mieskään ei ois lähteny!
Vierailija kirjoitti:
Ois kannattanu tehä vähemmän lapsia ni mieskään ei ois lähteny!
Ja sinä voisit pitää t:pas kiinni
Alue: Aihe vapaa
Mistä olet hakenut apua?